Lue keskustelun säännöt.
Imetyksestä: Eikö teille äidit ihan oikeasti tule ollenkaan mieleen,
13.02.2008 |
että jos te imetätte " rättiväsyneinä yötä päivää itkua tuhertaen hirveässä stressissä" , niin ei ole todellakaan mikään ihme että maito loppuu?????
Ei sen imetyksen ole tarkoitus olla tuollaista ollenkaan. Stressaaminen on paras tapa saada se maito loppumaan, ja silloin se maito ei todellakaan " vain lopu" , vaan se on omien toimienne seuraamista.
ONko ihan hirveää ajatella, että äitiyden ei ehkä pidä olla yhtä helvettiä, ja että mitä enemmän kärsii, se ei ehkä olekaan vauvalle parhaaksi?
Jos sen imetyksen haluaa saada käyntiin, on totta että pitää imettää paljon. Mutta ei itkien, syömättä, hirveällä " haluan olla paras äiti" - stressillä. Siitä imetyksestä pitää tehdä mukavaa. JOs pitää imettää tosi paljon, niin silloin vauvan kanssa " pesitään" , varataan paljon hyvää syötävää, juotavaa, luettavaa, ja annetaan huushollin hoidon olla siltä erää. Tärkeintä on , että äitikin rentoutuu ja nauttii.
Jos taas kotona on muitakin lapsia eikä näiden hoidon järjestäminen onnistu imetysmaratonien ajaksi (edes videoiden tms. avulla), silloin imettää minkä ehtii ja sitten antaa lisämaitoa.
Mä vaan olen jotenkin niin kyllästynyt noihin juttuihin, kuinka on imetetty verenmaku suussa, ja sitten ihme ja kumma maito on loppunut... kun ei se ole ihme eikä kumma, se on ihan oman toiminnan seurausta.
Kommentit (32)
ei se imetys niin iso juttu ole että ittensä hautaan kannattaa ennenaikaisesti ajaa. muitakin tapoja on saada ruokaa, eri asia olisi jos korvikkeita ei olis keksitty ja imetys olisi ainut keino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos en olisi saanut viidettä vauvaa en olisi koskaan tiennyt mitä tarkoittaa imetysongelmat. Viidennen imetys hiipui maidon vähyyteen 4kk:n jälkeen. Ja kyllä maidon tuloon vaikutti yllätys, yllätys väsymys ja stressi. Kun hoitaa seitsemän hengen huushollia, vahtii teinejen yöjuoksuja ja kotitöitäkin on jonkunverran tehtävä siinä sohvalla linnoottautumisen ja romaanin lukemisen välillä. Minkähänlainen perhetilanne Ap:llä on?
Nuorimmaisten synnyttyä maidon nousuun meni lähes kuusi vuorokautta, kuusi vuorokautta ennen kun ensimmäinen tippa maitoa ilmestyi=/
Mutta kaikille äideille tsemppiä imetyksessä, älkää toki antako maailman romahtaa jos se syystä tai toisesta ei onnistu.
Tämä oli ensimmäinen osa sarjassamme idioottimaisimmat neuvot. Ensi kerralla käsittelemme kipeää lapsettomuutta. Teemana " kun lopetatte yrittämisen, niin se vauva tulee!"
*huokaus*
Me saatiin myös tuo ohje, kun vauvaa ei yrityksestä huolimatta kuulunut... toinen ohje oli " te ette vaan yritä kunnolla" . Nyt naurattaa, kun vauva tuhisee sängyssään, silloin ei naurattanut.
Sä olet niiiin oikeassa... näinhän tämä menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, epäonnistunut ihminen olen yhtä kaikki, eikös joo ;)
Vierailija:
Kiva, että sulla on sujunut vauva-ajat kivasti. Mutta ymmärrä nyt ihmispolo, ettei se ole pelkästään kiinni sinun omasta erinomaisuudestasi, vaan on myös ihan tuurista kysymys.Tästä aloituksesta voisi sitten jatkaa kysymällä seuraavaa: miksi äitejä, joilla on ollut rankaa vastasyntyneen kanssa moninaisista syistä, ja tuollaiset pesimiset on vain kaukainen haave, vielä jälkikäteenkin ruoskitaan lyhyestä tai olemattomasti imetyksestä? Eikö siinä riitä heille tarpeeksi, ettei koskaan saa kokea tuota aikaa vastasyntyneen kanssa, jolloin saa rauhassa oleilla, toipua, imetellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Tämä oli ensimmäinen osa sarjassamme idioottimaisimmat neuvot. Ensi kerralla käsittelemme kipeää lapsettomuutta. Teemana " kun lopetatte yrittämisen, niin se vauva tulee!"*huokaus*
kun ilmoitin, että tänään on joku imetysfriikki liikenteessä.
Mä en tästä kyllä vetänyt hernettä nenään... se oli joku muu joka kirjoitti sen " haukkumaan toisten tissejä" -viestin. Ap näpäytti mua ilmoittamalla, ettei hän ollut aloittanut sitä toista ketjua ja siinä sanoi " ruppatissiksi" . Jos se nyt edes oli oikea ap... sitähän mä en voi tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla todella varmaan maitoa ei tullut tarpeeksi, kun aloin stressata vauvan iltaitkuista ja lopulta hän hylkäsi rinnan. Aluksi imetys onnistui ja se oli ihanaa niin kauan kuin sitä kesti ja paljon helpompaa, kuin pullosta antaminen.
Toivottavasti tämän toisen kanssa onnistun imettämään edes hieman pidempään, kuin sen 3,5kk. Eikä ole tarkoitus olla paras äiti vaan ruokkia lasta luonnollisimmalla ja helpoimmalla tavalla.
Imetyksestä kannattaa lukea kirjoja ja jutella ammattilaisten kanssa ja kuunnella vertaiskokemuksia jo ennen lapsen syntymää. Ettei sitten kaiken sen kiireen ja vauvan itkun keskellä joudu opettelemaan, että mitä tehdä, jos tulee vaikeaa. Silloin stressi iskee. Eli odotusajan lukemiseksi imetyskirja.
hän siinä muuta tarvita.