Mua alkaa ihan vakavasti kyllästyttää tuo meidän 4-vuotiaan

Tuo on nykyään pelkkää luuta ja nahkaa, kun me ollaan aina oltu sillä periaatteella, että lapsi syö sen mitä jaksaa.

Näköjään sekään väittämä ei kaikilla pidä paikkansa.

Ja aina sanotaan ettei terve lapsi ruuan viereen kuole. Vaan kun on laiha kuin mikäkin. Fyysistä syytä taistelulle ei ole, kunhan oikuttelee. Ja sitä se on ollut pienestä asti, heti kun oppi puhumaan niin eka lause oli varmaan EN SYÖ.



On kokeiltu kaikki keinot, on huomioitu ja oltu huomioimatta. Syö tai ei. Mutta aina pitää kiukutella. Hiton valtapeliä se yrittää pelata.



Nyt alkoi rutina siitä, että hän ei sitten illalla syö mitään. Sanoin että ei sitten. Olkoon loppuviikon syömättä. Jätänkö nälkään vai mitä mä sille teen?



ap

No, pakko myöntää, että JOSKUS syö ihan reippaasti, mutta 90% ruokailukerroista ovat ihan painajaismaisia.



Olen tietoinen siitä, miten asiaan pitäisi suhtautua (ei saa huomioida, ei nalkuttaa, ei pakottaa, ei huutaa...) mutta kuten ap:llakin, meikäläiselläkin alkaa olla ns. pinna kireällä.



Eilen tein ekan kerran niin, että istutin pöydässä - ja sen takia, että poika lupasi syödä lihapullan (siis yhden lihapullan!) syötyään ensin makaronit. No, kun makaronit oli syöty, alkoikin tuttu kitinä:" mä en jaksa, mua väsyttää, pahaa, en pysty syömään jne jne) Ja tekoulinaa, silmien pyyhkimistä (muka kyyneleitä ;) jne jne.



Lopputulos oli, että poitsu istui pöydässä (ruokapöytä olkkarissa eli me olimme samassa huoneessa)1 h 45 min. Siirtyi sitten suoraan hampaidenpesulle ja iltatoimiin.



Surullisinta (ja jopa koomisinta) tässä on se, että eipä tuo ollut juuri moksiskaan. Meidän juniorimme on ainakin niin " camel-mies" , että kävelee tasan omia polkujaan eikä todellakaan anna periksi.... " jos olet päättänyt, niin..."



Kaikilta muilta osin on kerrassaan fantastinen 4-vuotias eikä ole mitään ongelmia. Syöminen on ainoa riesa.



Paino on normaali ja lapsi terve, reipas, liikunnallinen eli syytä huoleen ei sinänsä ole. Ärsyttää vaan, että tämä ruoka-asia on näin vaikeaa.



Sanomattakin lienee selvää, että isoveljensä on täydellinen vastakohta: syönyt aina mukisematta ja maistellut rohkeasti outojakin makuja.. eli syy lienee muualla kuin tarjotussa ruuassa :D

ap:lle antaisin ohjeeksi, että annat tosiaan olla syömättä jonkin aikaa. Ei mitään muuta kuin juotavaa - ei leipää, välipaloja, hedelmiä. Voi olla, että auttaa.. tai sitten ei :D



Ja jos joku sitä epäilee, niin meillä ei syömättömyys johdu myöskään välipaloista; poika on uskollisen nirso myös niitä kohtaan. Hän ei pidä mm. kiisseleistä, vaahdoista, rahkasta, jogurtista, hedelmäsalaatista... kurkkua ja paprikaa söisi vaikka kuinka.



Myös karkit ja keksit syynätään tosi tarkkaan ennen kuin edes maistetaan ja kaikkiaan syö tosi vähän makeaakaan (mikä on tietysti hyvä juttu!)

pitihän se kokeilla, annoin olla syömättä, ruokaa oli kyllä tarjolla ruoka aikoina, en tuputtanut, ei tyttö syönyt, illalla pyörtyi.

ei tosiaankaan syönyt :D Vietiin siis ruokapöydästä suorinta tietä hammaspesulle ja iltatoimille..



Kuvitelkaa: yksi ainoa lihapulla (jonka valmistamisessa oli vielä itse mukana - sitäkin keinoa kun olen yrittänyt!).. mutta ei syönyt.

Ja tuntuu, että eihän lapsella näläntunnetta edes voi tulla.. tuollaisella ruokavaliolla kun on ikuisessa ketoosissa (vrt. karppaus) ;-)



t. lihapullapojan äiti

kun veteli lautasellisen makaroonia??

mutta tällä hetkellä syö tosi hyvin. Mä käytin sellaista kikkaa että kun lapsi itsepäisesti kieltäytyi syömästä (ja vielä tehosti kieltäytymistään kiukkuamalla ja itkemällä) niin sanoin, että saat palkinnoksi katsoa lempilastenohjelmasi dvd:ltä(eli käytin lahjontaa) jos nyt syöt edes kolme lusikallista tarjottua ruokaa. Ja, yllätys yllätys, nälkä kasvaa syödessä :) Nimittäin sen kolmannen lusikallisen jälkeen alkoi pikkuhiljaa mennä se neljäskin ja jossain vaiheessa lautanen alettiin syödä tyhjäksi.

voi anteeksi, jos nyt astuin superkarpin varpaille ;-) Juu, kyllähän minäkin olen perehtynyt karppaukseen ja tiedän, että makaroni on silkkaa hiilaria..



Tuo nyt oli olevinaan jonkinlainen " kevennys" - kas kun jostain pitää huumoria repiä tässäkin asiassa ;-)

Meilläkään taistelu ei johdu välipaloista, koska niitäkään ei suostuta syömään. Sen takia niitä ei meillä harrasteta.



Ei siis syö jugurtteja, rahkoja, kiisseleitä, leipiä, piirakoita, hedelmiä, marjoja, ei mitään. Iltapalaksi kelpuuttaa tomaatin, ei muuta. Ja sama juttu kuin edellä joku kertoikin, eli ei edes makeat maistu. Joskus menee jäätelö, mutta ei mitään kakkuja tai pullia, ehei.



Todelliseksi ongelma meilläkin menee silloin kun lapsi sairastaa, eli silloin ei söisi eikä joisi todellakaan mitään. Silloin on ollut pakko ruiskulla laittaa vettä suuhun väkisin. Kun ei tosiaan ne " herkutkaan" kelpaa.



On meilläkin istuttu pöydässä, herranen aika, en viitsi edes laskea niitä tunteja. Ns. normaali ruokailu pojalla kestää reilun tunnin, eli silloin pakotettuna syö pienen annoksen. Ja lihaa ei söisi millään, se on ihan toivotonta.



ap

meillä kokeiltu vaikka mitkä lahjonnat.. ei auta. Joskus onnistuu se, että määritellään tyyliin " 4 lusikallista, kun olet 4-vuotias" Mutta palkinto ei ole silloinkaan tarpeen/hyödyksi lopputuloksen kannalta.

nykyään tolkuttoman laihalta. Meilläkin on sellainen täällä kotona.

Ja tolla meidän pojalla ei kyllä ainakaan aiemmin toiminut se, että syö sen minkä jaksaa, syö kyllä tarpeeksi... lapsi olisi syönyt vian sen pari haarukallista, eli sen verran että se pahin nälkä just menisi ohi, ja mennyt kiinnostavampiin touhuihin. Kyläl meidän oli pakko vähän patistaa syömään enemmän. Ei lautasta tyhjäksi, mutta että ruokaa menisi edes 1-2 desiä.

Vierailija:

Tuo on nykyään pelkkää luuta ja nahkaa, kun me ollaan aina oltu sillä periaatteella, että lapsi syö sen mitä jaksaa.

Näköjään sekään väittämä ei kaikilla pidä paikkansa.

On kokeiltu. Ja vaikka millä. Hän on valmis luopumaan vaikka lempileluistaan tai äidistään kunhan vain ei tarvitse syödä. Yksi dvd ei merkkaa siinä mitään...



Ei toimi kiristyskään, koska sitten tyynesti ilmoittaa että sen kuin. Kunhan ei tarvitse syödä.



ap

no nyt muistutit tuosta sairastamisesta.. meilläkin meni kerran 8 päivää pelkällä vedellä- ei edes maitoa tai mehua suostunut juomaan!



Jostain syystä pärjäsi kuitenkin ihan hyvin.. ei siis ollut kuivumisen uhkaa. Pari kiloa kyllä putosi painosta ja se on prosentuaalisesti aika paljon.



t. lihapulla-äiti (jolle itselleen kyllä ruoka maistunut aina ;)

olisipa kiva laittaa meidän pojat vierekkäin ruokapöytään :D Vaikuttavat identtisiltä kaksosilta, mitä ruokailuun ja temperamenttiin tulee...



t. lihapulla-pojan äiti

Meilläkin on esikoinen pieni ja laiha ja ollut aiemmin tosi huono syömään, nyt kohta 5-vuotiaana ei ole enää niin hankalaa.



Mutta toi nälän tunne, sitä ei vaan tunnu kaikilla lapsilla olevan. Esim. tämä meidän esikoinen, ei hän oikeastaan ikinä sano että on nälkä, ja varsinkin pienempänä olisi mieluiten ollut syömättä kokonaan.



Kuopuksen kanssa olin ihan hukassa, kun hänellä taas se nälkä tulee kuin nappia painamalla hetkessä, ja silloin sitä ruokaa on oltava, tai kellään ei ole enää kivaa...

Usein itse tehty ruoka maistuu lapselle hyvin. Toinen keino esim. vihannesten suhteen on, että vihannekset asetellaan lautaselle hauskannäköisesti, esim. tehdään tomaatista suu, kurkuista silmät, maissista hiukset, paprikasta korvat jne.

se tarkoittaa sitä, että äiti vaikka sitten syöttää 4v lapselle sylissä jotain sellaista ruokaa, mistä hän pitää.



Se, että antaa lapsen pyörtyä ei ole kasvattamista, vaan sadismia.

Mutta kun se itse tehty lihapulla pitäisi syödä, niin - ei kiitos.