Lue keskustelun säännöt.
Mua alkaa ihan vakavasti kyllästyttää tuo meidän 4-vuotiaan
13.02.2008 |
oikuttelu ruuasta.
Joka jumalan kerta valitusta ja vinkumista ja kieltäytymistä. En halua, en tykkää, en varmasti syö, mä en syö mitään jne. AINA.
Vaikka mitä helkkarin lempiruokia tekisin, niin aina sama laulu. Jospa en anna sille enää ruokaa ollenkaan. Olkoon nälässä koko kakara.
Kommentit (28)
Kun lapsella on paha mieli, ei haluta syödä. 4v lapsi on vielä niin pieni, ettei aikuinen voi olettaa hänen ottavan itsenäisesti tilannetta haltuunsa. Aikuisen on tehtävä se, turvallisesti.
t. 14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tosi ihanalta - mutta toisaalta haluaisin nähdä, miten käytännössä toimisit noin vaikkapa minun poikani kanssa :D
Voin vannoa, että lapsen syömättömyys ei johdu pahasta mielestä. Ihan oikeasti, se on taivahan tosi!
Yritän kovasti visioida, että olisinkin eilen ottanut poikani hellästi syliin ja maanitellut häntä ottamaan se lihapulla siinä turvallisessa sylissä... voi hitsi, valitettavasti en pysty edes kuvitteleman tilannetta :D
Mun lapsipuolet ovat molemmat nirsoja, mutta kyllä he aina sen verran huolta syömisestään pitävät, etteivät pökräile minne sattuu. Me annamme rajatun valikoiman, josta saa itse ottaa. Usein he huutavat pöytään tullessä etteivät varmasti syö mitään ja miksi meillä on niin pahaa ruokaa. Lihaa heistä ei kumpikaan yleensä syö.
vanhempi voi sitten saada tukea. Nimittäin yleensä vaikeat syömisongelmat johtuvat perhedynamiikan ongelmista.
usein saa pestä perunat ja jopa kuorijaa saa kokeilla ja salaatit saa repiä.
Perunat ja salaatit ovat silti ' yäk, en syö' -kategoriassa.
Meillä tuo tosin söisi sokerisia, namuja, kakkuja, keksejä.
Ainoat, mitä olen joskus saanut kunnolla syömään, on hernekeitto ja nuudelit. Nykyään nuudelitkin tökkii, kun kuulemma haisevat puurolle (!!!!) ja hernerokkaa ei mene enää edes sitä kokonaista lautasellista.
Meillä poika siis söisi kaikkea epäterveellistä ja einestä.
Makeita välipaloja vältän antamasta, koska sitten ruokahalu katoaisi tyystin pitkäksi aikaa.
-2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja normaalikasvuisen lapsen " syömättömyydestä" . Missä se on ongelma sitten on, jos lapsi selkeästi saa tarpeeksi ruokaa.
Ilmeisesti oikea ongelma onkin veli, joka on opettanut vanhemmat liian hyvälle ja verrataan turhaan veljeen? Tai sitten kuvitellaan vaan että kaikki lapset tarvii hirmuisen määrän ruokaa.
Vierailija:
Paino on normaali ja lapsi terve, reipas, liikunnallinen eli syytä huoleen ei sinänsä ole. Ärsyttää vaan, että tämä ruoka-asia on näin vaikeaa.
Meillä vauvasta asti nirso nyt 5-vuotias tyttö. Ei koskaan suostunut syömään vauvasoseita, siirtyi suoraan sormiruokiin. Eli pastalla ja maidolla seuraavat pari vuotta. Sitten alkoi mennä röstiperunaa. Hiljalleen kanaa. Mutta tähän päivään mennessä ei ole suostunut syömään esim. tomaattia. Vihanneksien kanssa on aina ollut niin ja näin. Muutaman kerran olen heittänyt lautasen seinään, kun on niin risonut!
Viime syksynä oli edelleen nirso, kun aloitti koulun (Enkuissa). Siirsin tytön kouluruokailuun, että sielläpähän oppii. Jos ei syö, tulee nälkä. Ja kas kummaa, se on alkanut tepsiä. Hän alkoi itse pyytää puuroa, oppi koulussa syömään keittettyä perunaa (nykyään suurinta herkkua), lammaspaistia jne. Koulussa pitää maistaa, mutta tykätä ei tarvi, ja tyttö onkin tullut rohkeammaksi maistamaan.
Joillakin lapsilla on ruokakammo. Esim. tyttöäni tosiaan ällöttää ja kammottaa kaikki vellimäinen. Kerran leivottiin pullaa ja kehoitin häntä laittamaan käden taikinaan siinä vaiheessa kun se on ihan löysää. tyttöä ällötti, mutta pisti käden sinne silti.
Siitä lähtien, kun olen tarjonnut uusia ruokia ja tyttö suhtautuu nuivasti, olen sanonut, että koske ruokaan ensin sormella, sitten kielellä, sitten voi haukata pienen palan. Tämä toimii aina.
Kaikista tärkeintä on, että sinä, äiti et hermostu. Siltähän se ruoka on pois, ei sinulta. Ja kun lapsi syö, kehu, kehu, kehu! Koita tehdä ruokailusta paineeton tapahtuma.
Myös ikä auttaa.
Ja se on myös totta, että jotkut lapset eivät niin perusta ruuan perään. Se on välttämätön paha.
Toisaalta on ollut ihanaa, kun toinen lapsi syö ihan mitä vaan!
Tsemiä!
... ja edelleen aikuisena. Hän sanoi, että hänellä ei vain yksinkertaisesti ollut millään tapaa kiinnostunut ruoasta ja syömisestä, ja piti sitä yhtenä elämän välttämättömistä pahoista asioista.
Hän oli kautta ikänsä aina välillä pyörtyillyt koulussa/ missä ikinä, kun ei vaan saanut syötyä/ muistanut syödä tarpeeksi.
Lukiossa hänellä oli joskus eväitä mukana, että tulisi jotain päivän aikana syötyä, ruokalaan kun ei ainakaan jaksanut mennä syömään keskuskeittiön ihmeitä...
Eli lohdutuksena: jotkut ihmiset vain ovat tuollaisia. Tuokin kundi oli ihan tolkuttoman laiha, mutta ihan terve ja erittäin älykäs. En usko että tuollaista asiaa pystyy ihmisessä muuttamaan, ainakaan negatiivisen kautta.