G: Millaista pukeutumistyyliä kammoat ikäisilläsi naisilla?

Espoolaisuuteen kuuluu naisilla pirteästi leikatut hiukset, ohutsankaiset silmälasit ja kallista huulipunaa.



Kaulaan on usein kietaistu huolellisesti kallismerkkinen silkkihuivi. Korvissa kiiltelee usein helmikorut ja ranteessa kallis kello.



Väreistä beige, tummansininen (tehosteena joskus punainen), harmaanruskea ja luonnonvalkoinen ovat suosituimmat. Mustaa käytetään vain kengissä, vöissä ja laukuissa (jotka mieluiten merkkiä Mandarina Duck).



Espoolaisäidillä on aina puhtaasti puetut, juuri hoidosta haetut lapset, jotka harrastavat jotain joukkuelajia tai (harvemmin) musiikkiharrastusta.



Ah, voisin jatkaa tätä listaa vielä pitkään, mutta työt odottaa...

Vierailija:

(Keski- ikäisiähän tässä pian ollaan, mutta miksi luoda itsestä tätimäinen ennenaikojaan, kun voi olla nuori vielä vähän aikaa). Sellaisiin tylsiin asiallisiin " toimistovaatteisiin" . Paitikset miestenpaitojen näköisiä, päällä suoralinjainen neuletakki, ehkä kultanapit ja olkatoppaukset, beessi kapea hame, asialliset kengät. Ja kotioloissa on Marimekon raitapaita.

Minulla on ystävinä pissistyyliin pukeutuvia ja tätimäisiä naisia.

Eihän sitä tarvitse omaan niskaansa sellaisia hyntteitä vetää, mistä ei tykkää.



Minusta on ihan hauskaa, että vastaantulijat ovat eri näköisiä. Gootteja, tätimäisiä, bisnesjakkupukutyyppejä, hippihörhöjä....

Kammoan:jakkupukupirkkoja,Marimekon raitapaitoja (=kotiäitilook) ja espoolaistyyliä.

sitä, että joku tuijottelee muiden vaatteita/elämää/tekemisiä ja ajattelee niistä pahaa. Vaatteista ei nyt tule mieleen mitään erityistä, että olisi n iin että ihan kammoan.



Eri asia, mutta kammoan, kun yksi tuntemani pikkutyttö 9 v pukeutuu talvellakin lyhyeen minihameeseen (mistä niin lyhyitä saa) että pikkarit näkyy (sukkikset ohuet, kuten aikuisilla) ja navan paljastaviin toppeihin heti kesemällä. Luomissa luomiväriä ja ripsari sitten vähän siinä poskipäille levinneenä. Tätä kohtaan tunnen jotain epämääräistä, en tiedä itsekään mitä.

Vierailija:

sitä, että joku tuijottelee muiden vaatteita/elämää/tekemisiä ja ajattelee niistä pahaa. Vaatteista ei nyt tule mieleen mitään erityistä, että olisi n iin että ihan kammoan.

Eri asia, mutta kammoan, kun yksi tuntemani pikkutyttö 9 v pukeutuu talvellakin lyhyeen minihameeseen (mistä niin lyhyitä saa) että pikkarit näkyy (sukkikset ohuet, kuten aikuisilla) ja navan paljastaviin toppeihin heti kesemällä. Luomissa luomiväriä ja ripsari sitten vähän siinä poskipäille levinneenä. Tätä kohtaan tunnen jotain epämääräistä, en tiedä itsekään mitä.

ap

100-vuotiaalla mummillani sellainen on kyllä ihan paikallaan.

ja oman ikäisilläni kovin teinimäinen pukeutuminen ei silmää hivele. Eikä toisaalta homsuinen tyyli (se ei kai käy kellekään).

espootyyli.

T: toinen espoosta

eli ei ihan napapaitoja H&M:stä viimeisten trendifarkkujen kanssa mutta ei tärkättyä jakkupukuakaan arkena. Työn puolesta jakkupuku housuilla tai hameella on ok, mutta ei arjen kauppareissua varten...



Liian nuorekas tyyli tämän ikäisellä on aina jotenkin suttuista. Ja hiusten ei ole pakko lyhentyä vaikka ikää tulee!!! Useilla ikäisilläni naisilla on tylsät hiukset, maantienväriä peitellään blondauksella ja niillä tummilla niskahiuksilla... miks kaikilla pitää olla sama väritys???



Itse tykkään hillityistä sävyistä (musta, valkoinen, vaalearuskea, vaaleansininen) mutta näiden värien käyttöä piristän limellä, oranssilla, vaalenapunaisella, etenkin urheilu- ja vapaa-ajanvaatetuksessa.



ja ne viivoiksi nypityt kulmakarvat!!!! Ja vielä mustaksi värjätyt!! Huh,

Kashmirvillaneuleet ja kaulahuivit, paitapuserot, silkkivillapashminat, (burberry, yms) trenssit, tikkitakit, merkkifarkut, loaferit, mulberrylaukut, jne



Espoossa asuminen ei tee espoolaistyyliseksi. Se tyyli on enemmän edustettuna varmaan ullanlinnassa tai kauniaisissa. tuo termi on vain ilmaisu kyseiselle tyylille. Kallista merkkikamaa!

Jota näkee varsinkin lauantaisin alkaen aamupäiväshoppailusta ja päättyen jonnekin Sedulaan..

Nyt olen joutunut lue saanut päivittää vaatteita tälle päivälle, koska olen tullut valituksia luottamustehtäviin. Kivoja vaatteita ei löydy mistään ainakaan hoitovapaalla olevan kukkarolle sopivia. Hiukseni väri on tylsä blondi. Olen kyllä kokeillut olla tummempi mutta ei se sen hauskempaa ollut. Kaikessa muusta tingin, mutta säännöllisestä kampaajalla käynnistä en. Mikä minua kammottaa, ettei ihmiset pukeudu tilaisuuksiin riittävällä arvokkuudella, meikkaa kunnolla ja hiukset likaisina. On eri asia edustaa itseään, kun jotain firmaa tai yhteisöä jne.

(Keski- ikäisiähän tässä pian ollaan, mutta miksi luoda itsestä tätimäinen ennenaikojaan, kun voi olla nuori vielä vähän aikaa). Sellaisiin tylsiin asiallisiin " toimistovaatteisiin" . Paitikset miestenpaitojen näköisiä, päällä suoralinjainen neuletakki, ehkä kultanapit ja olkatoppaukset, beessi kapea hame, asialliset kengät. Ja kotioloissa on Marimekon raitapaita.

Hymy on paras asuste

Ei pidä keski-ikäisenä enää pukeutua kovin paljastavasti. Jääköön se vaihe nuoruuteen ja vanhetaan arvokkuudella.

Olen kolmekymppinen. En kauhistele mitään pukeutumistyyliä, kunhan pukeutuminen on edes suurinpiirtein tilanteeseen ja tarkoitukseen sopivaa. Ymmärrän myös sen, että kaikkien ei kaikissa tilanteissa ole aina mahdollista toteuttaa omaa tyyliään viimeistä piirtoa myöten. Harva meistä kykenee joka hetki näyttämään vain ja ainoastaan parhaat puolensa.

Burkhaa/Nikabia

41v m