Hansuliini!

Vihdoinkin pääsin tänne palstalle kirjautumaan. Luin viestisi jo aiemmin, mutta en tosiaan päässyt vastailemaan. Todella hienoja sinun uutiset ja minä toivon todella että teillä luomusti onnistuisi! Nythän mahdollisuudet näyttävät oikeastaan tosi hyviltä. Ihan uteliaisuudesta kysyn, tapahtuuko ovulaatio nyt joka kuukausi siltä samalta puolelta kun ei ole toista munasarjaa? Vai jotenkin mystisesti joka toinen kuukausi?

Täällä mennään tosiaan eteenpäin, vielä harmittaa eniten ehkä se, että olisi ollut kiva vielä jatkaa vapaata kotona, olen viihtynyt tosi hyvin. Nyt meinaan syksyllä ruveta katselemaan töitä, hain juniorillekin syksylle osa-aikaista hoitopaikkaa jos vaikka tulee nopea lähtö töihin. Mutta kesän aion vielä nauttia ihan täysillä, rupean sitten joskun elo-syyskuussa katselemaan töitä.

Meillä kanssa juniorilla on aikamoinen uhmis menossa. Se helpottaa hirveästi kun ei ole kiire mihinkään, eli jos saa kohtauksen niin annan potea rauhassa enkä pahemmin kommentoi. Menee aika nopeasti ohi ja sitten homma taas jatkuu normaalisti. Lisäksi nyt alkaa intensiivinen pottakoulutus, otan vaipat kokonaan pois. On käynyt pitkään potalla satunnaisesti ja hyvin hoituu hommat, mutta kun ulkoillaan paljon ja on ollut kylmää niin en ole saanut asiaa hoidetuksi loppuun saakka.

On tosiaan ollut mukava kirjoitella sinun kanssasi ja toivottavasti vielä jatketaankin vaikka minulla ei kyllä enää mitään vauvaylläreitä tapahdu. Mutta ehdottomasti haluan kuulla jos sinulla onni lykästäisi! Ja muutkin kuulumiset on ihan kivoja. Kesällä käyn varmaan aika harvakseltaan palstalla, mutta välillä kuitenkin. Ja tämä palsta tuntuu olevan niin hiljainen ettei meidänkään ketju mihinkään katoa vaikkei pariin viikkooon mitään kirjoittele.



Oikein mukavaa kesää sinne teille ja plussasäteitä myös!

Triina

Kiitos! Kuis siel? Täällä leikkauksesta toivuttu ja nautittu täysin siemauksin puutarhahommista :) Siis jotenkin nyt tuon leikkauksen myötä "toivo" luomusta taas heräsi ja ei ole lainkaan hyvä, että asia pyörii mielessä. Pääsin siitä ajatuksesta jo niin hyvin eroon. Tiedän, että toiveet on turhia koska meillä aina ollut hedelmöittyminen ongelma. Jännä, että kävi mielessä jo 6.icsi:kin. Mut onneks mies sano jyrkän ei. Enkä kyl haluiskaan enää, vaikka sitä kuinka salaa toivoisi onnistumista. Kyllä tää ihmismieli on ihmeellinen...



Oon parast aikaa melkosessa flussassa. Täytyy vaan toivoa, että ei mee poskionteloihin. Googletin tuota ovulaatioasiaa, kun en tietenkään tajunnu kysyä sitä lääkäriltä. Jotenkin niitä kysymyksiä on tietty nyt vasta tullu mieleen. Ilmeisesti ovis voi tapahtua joka useampana kuukautena peräkkäinkin, mut voi jäädä väliinkin. Aika mielenkiintosta.



Meillä poitsu päätti viime viikolla ite, että ei tarttee enää vaippaa. Tänää oli kyl hoidos vahinko päiväunilla hoidossa sattunu. Ja sattuuhan niitä vielä, ihan normaalia. Harmittaa vaan, kun hoitsu ei oo niin innokas kuivaharjoitteluun, ku me ite. En kyl aio ostaa enää vaippoja, kun lapsi kerta itse päätti ettet tarttee. Meil ei oo vaippaa muuten enää pitkään aikaan ollukaan, paitsi unilla. Onhan se helpotus, kun vaipat jää pois. Nyyh...viimesetkin vauvan rippeet...on meil jo isot pojat.



Käydään kurkkimassa kuulumisia sillon tällön :)



Mukavaa & aurinkoista kesää teillekin sinne kaikille!



Hansuliini

No tässä tämä uusi aloitus nyt on, jos jatketaan juttua tällä palstalla.



t. Triina

Tulenpa laittelemaan kuulumisia. Tänäänhän meidän piti lähteä lomanviettoon, mutta siirtyi huomiseen. Nitkautin nimittäin selkäni ja piti lääkärissä asti käydä. Onneksi ei ole mikään hoito päällä, että voi rauhassa ottaa kolmiolääkkeitä, josko tuo selkä siitä laukeaisi. Mutta istuminen on kaikkein tukalinta, joten tämä viesti jää lyhyeksi.



Toivottavasti jaksat huomiseen vielä lugejen kanssa. Ja sitten pääset pian siihen leikkaukseen!



Hyvää Ystävänpäivää!

t.Triina

Mitäs sinne kuuluu? Toivottavasti selkä jo parempana. Selkäkipu jos mikä on tosi ikävä juttu.



Täällä jo ihan hyvä fiilikset, vaikka noita vauvauutisia kuuleekin vähän väliä. Äsken kuulin, että eräät tuttavat saavat iltatähden. Neljäs lapsi. Täti punainen tuli kylään jo lauantaina. Kyllähän se melkoinen juttu kropalle on, kun vuoto tulisi mutta lääkkeet sen estävät. Koville elimistö joutuu. Nyt oon ihan oikeesti nauttinu normaalista olotilasta ja hormoonittomasta elämästä. Ja ihana, kun ei tarttee odottaa eikä jännittää mitään. Toki leikkausta odotan, mutta se on ihan eri juttu kun piinailuaika. Oon täs viime päivinä miettiny et miten se voikin olla niin rankkaa? Miten ihmeessä sitä on jaksanu kymmenen kertaa...huh.



Täällä ensimmäiset vauvatavarat laitettu maailmalle eli viimeisen pas:n onnistumiseen en todellakaan enää usko. Itseasiassa kuvittelin, että vauvatavaroista luopuminen tuottaa tuskaa. Mutta ihmeen hyvillä fiiliksillä niistä kuitenkin olen pystynyt luopumaan. Hellyttäväähän niitä pieniä vaatteita on hypistellä ja miettiä, että onko meitin ukkeli todellakin ollu niin pieni.



Meinattiin isännän kanssa lähteä parin viikon päästä naapurikaupunkiin vähän tuulettumaan. Tanssahteleminen ja yö hotellissa tekee varmaan välillä ihan hyvää. Ja onhan meil hyvä syykin juhlia, 3v. hääpäivä (vähä myöhässä) ja miun synttärit. Vuosi sitten on viimeks käyty yöelämässä, joten johan tuo on korkea aika. Jotenkin tää hoitojen ympärillä pyöriminen on vienyt kaikesta muusta kiinnostuksen.



Palaillaan!



Hansuliini

Mitäs sinne suunnalle kuuluu? Meillä oli ihana loma, selkäkin onneksi parani ja päästiin oikein kunnolla hiintämään. Juniorikin oli ihan uskomaton, hiihti pari kertaa 500m lenkin ja oli kaksi kertaa laskettelemassakin. Pysyi hyvin pystyssä, mutta itsesuojeluvaisto on ihan hukassa. Mitä kovempaa syöksyi alas sen enemmän hekotti. Mutta eiköhän se siitä.



Hoitoja en edes ajatellut kertaakaan, joten aika pitkällä on tämä luopumisprosessi. Itse en ole vielä kamoista luopunut, mutta eiköhän tuossa kevätsiivouksen yhteydessä raivata sitten enemmänkin. Olo tuntuu jotenkin kummallisen kevyeltä, kun on luopunut siitä vauvahaaveesta ja itse asiassa elämästä löytyy aika paljon kaikkea kivaakin, mikä ei liity vauvoihin. Mutta käydään läpi vielä se vika PAS huhtikuussa, olen oikeastaan vähän utelias itsekkin, että jaksaako siitä ottaa mitään hirveää tunnevyöryä, mutta sitten sen näkee. Ja kuten sanottu, en näe mitään syytä, miksi onnistuisi niillä kaikkein rupusimmilla alkioilla kun mitään ei ole tähänkään mennessä tapahtunut.



Mukavia lomia teille miehen kanssa, taidatte olla pian menossa!

t. Triina

Kiva kuulla, että reissu meni teillä mukavasti. Täällä suunnitelmat vähän muuttuivat, kun punnitsimme vaakakupissa eri vaihtoehtoja. Elikkäs hotelliyö jäi viettämättä...aloitettiin olohuoneremontti :) Viitisen vuotta sitten viimeksi rempattiin, silloin tuli laitettua kaksi värinen tapetti, joten siitä en tykkää enää yhtään. No, nyt siitä on enää vain muistot jäljellä. Puuhastellessa siis menny aika...aateltiin, että hotelliyörahalla saadaan jo ihan mukavasti remonttitarvikkeita. Käydään tanssahtelemassa sitten joku kerta tässä kevään mittaan.



Täälläkin nyt nautittu elämästä :D Ihanaa, ku ei tarttee aatella hoitoja. Mulla leikkauskin vasta toukuussa (ehkä), joten viimeinen pas tehdään sit syksyllä. Ei kyl yhtään haittaa.



Minkä ikäinen teidän juniori on, kun noin pitkiä matkoja hiihtää ja uskaltautuu laskettelemaankin? Oliks hän tyttö vai poika? Sori, mie en muista. Onhan tuo rempan tekeminen aika mielenkiintoista ton pikku-ukkelin kans...välillä lähettävä toisen kans evakkoon et toinen saa ees rauhassa puuhastella :) Ja meil on jotenkin tuota uhmistakin taas ihan kiitettävästi kuvioissa...tyyliin en syö, syön, en syö, syön jne. Välillä ihan oikeesti tuntuu, että lapsiluku on nyt täynnä. Niin kun se tosiaan varmaan onkin...



Mutta...tämmösiä tänne päin. Me lomaillaakin pikku-ukon kans tuleva viikko :)



Hansuliini

Mitäs sinne kuuluu? Syksy tekee tuloaan, vaikka kesää ei oikein oo ollukaan. Täällä viimenen pas tapetilla ja sit saa heittää pyyhkeen kehään hoitojen osalta. Leikkaus todellakin kannatti, sillä alotin ihan uuden elämän :) Ei kipuja eikä tiputteluitakaan oo ollu ja toivottavasti ei tuukaan. Kierrot sitä vastoin on pidentyneet. Viimeks 34 päivää, arvaa vaan heräskö jo toivo?? No, maanpinnalle palataan vauhdilla, kun täti punainen ilmottelee itsestään. Viime maanantaina alotin lääkityksen ja mahdollinen siirto olisi ens torstaina. Kovasti nyt toivotaan, että siirtoon päästäisi. Jalat maassa on pakko olla, kun viimeks kävi niin kova kato.



Tää on meillä tosiaan viimeinen mahdollisuus. Klinikallakin sanoivat, että hoitoja ei enää tehdä. Tuli tosi helpottunu olo, sillä nyt se tiedetään et kaikkemme on asian eteen tehty. Tähän on helppo lopettaa. Kävi miten kävi.



Multa jää puuttumaan ennen mahdollista testipäivää (jos siirtoon päästään) Lugesteroneita 18kpl:tta. Sattusko sulta löytymään voimassa olevia? Voisin ostaa, tietty sit siirron jälkeen. Tai jos joltain muulta löytys, niin tarjouksia otetaan vastaan :) En viittis enää kokonaista pakettia ostaa, kun niille ei välttämättä enää tarvetta. Kumma miten pessimistiseksi sitä on vuosien varrella tullu. Tietysti toivotaan, et joudun niitä apteekista vielä hakemaan! Tiedän, että lääkkeitä ei sais kaupata tai ostaa toisilta, mut ihan älytöntä niitä on hukkaankaan heittää jos itellä ei tarvetta. Varsinki ku nyt kyse keltarauhashormoonista.



Pikku-ukon kans alotettiin viime viikolla musiikkileikkikoulu. Saa nähä miten menee, kun tuota energiaa on suotu vaik toisille jakaa. Viimeks oli ihan liian iso ryhmä 12, 2-3vuotiasta. Ny jaettiin kahteen ryhmään, meitin ryhmään jäi 8. Sekin viel liikaa. Paikka ei oo paras mahdollinen, kun se järjestetään päiväkodilla. Arvaa vaan, kun ympärillä on kaikenlaista virikettä. Tahtoi viimeks kiinnostaa kaikenlaiset autot ja palikat enemmän, ku piirileikit. Mut täytyy ny katella muutama kerta et miten lähtee menee. Musiikki kun on muuten meitin ukkelin sydäntä lähellä.



Mukavaa syksyn odotusta sinne!



Hansuliini

Olipa mukava kuulla sinusta. Ja että satuinkin juuri nyt vilkaisemaan palstaa, sillä en ole täällä koko kesänä käynyt. Kesä oli mukava, säät tosin olisivat voineet olla vähän paremmat.



Tosi hienoa, että sinulla ainakin olo on helpottunut, vaikkei tärppi olekaan käynyt. Kipujen kanssa eläminenkään ei ole mitään herkkua. Ja nyt sitten vielä vika PAS tulossa näin nopeasti. Vaikka aika hyvin olen tästä vauvahaaveesta irti päässyt, kyllä silti välillä käy mielessä että olisin sen vauvan vielä halunnut. Mutta aina ei saa mitä haluaa, ja aika hyvin olen sen asian kanssa pystynyt elämään. Ihana oli pidellä tutun 8viikkoista vauvelia sylissä, mutta yritin siinä itselle muistutella että ne yövalvomiset ei ollu mitään herkkua. Tiedän, että mieskin olisi sitä vauvaa vielä halunut, mutta kyllä tämä tosiaan on meidän osalta ohi nyt.



Minulla tosiaan on kaapissa 20 ylimääräistä lugea, voimassa vielä vuoden. Saat kyllä ne kun vain ilmoitat mihin laitan tulemaan. Hassua, olin juuri suunnitellut kylppärin kaapin siivousta. Tarvitsetko sellaista halpisraskaustestiä, niitäkin taitaa olla muutama, samoin ovistikkuja.



Minä tosiaan aion syksyn vielä olla kotona juniorin kanssa, tammikuuksi hain sitten hoitopaikkaa. Yritän ottaa tästä ajasta kaiken irti. Me käymme jumpassa yhdessä, se on aika kiva sellainen, sillä vaikka on leikkiä ja laulua niin on aika vauhdikasta liikettäkin. Ja kaikki rekvisiitta on kaapeissa, ettei turhaa häiritse.



Nyt on pakko mennä laittamaan omenoita, keräsimme juuri juniorin kanssa neljä ämpärillistä. Ei ainakaan omppuhillo ja omenapiirakka lopu tästä huushollista koko talvena.



Tulehan kertomaan PAS etenemisestä, ihan kiva jännäillä kanssasi vielä tämä vika kerta. Peukut pystyssä että onnistaa!!



Triina

Olipa kiva kuulla sinustakin!! Tulinkin tuoreeltaan kertomaan kuulumiset...ikävät sellaiset eli siirtoon ei tänään päästy :( Toinen pikkuisista ei kestäny sulastusta ja toinenkaan ei ollut tänään siirtokelpoinen. Näin ollen Lugeja eikä muitakaan hormooneja meillä ei enää tarvita. Osasin kyllä tähän jo varautua, koska viimekskin kävi niin kova kato. Harmittaa kyllä silti, oishan tuo ollu kiva kun ois viel yks mahdollisuus annettu. Mutta, eipä asialle mitään voi. Nyt on tosiaan aika kääntää uusi sivu elämässä...ihanaa unohtaa päivien laskeminen, kellon kyttääminen, hormoonien popsiminen ja ennen kaikkea odottaminen.



Onnellisia todella saadaan olla tuosta yhdestä lottovoitosta. Tähän on hyvä päättää hoidot, sillä kukaan ei voi ainakaan sanoa että ei tarpeeksi olisi asian eteen tehty. Jotenkin on nyt helpottunu olo, vaikka kyllä se vaan kovasti kyyneltä silmäkulmaan aamulla pukkasikin klinikalta soiton jälkeen. Pakko vaan oli nopeesti kasata ittesä ja painua töihin. Olin just viemässä pikku-ukkoa hoitoon, kun soittivat. Teidän, että asia tulee "kaihertamaan" mielessä vielä monta kertaa, vaikka aika parantaakin haavat. Ois sitä toista vauvaa niin kovasti haluttu...



Ihan oikeesti nyt on pyyhkästävä vauvahaaveet mielestä, joten ymmärrät varmaan että en halua kaappiini raskaus tai ovulaatiotestejä muistuttamaan asiasta :D Ihan huvittaa jo ajatuskin...että vielä tässä ovista pongailemaan...taitaa se järjenhippunenkin vielä päästä löytyä näin viiden vuoden hoitorumban jälkeen. Nyt on meikäläisten osalta ovikset pongailtu ja turhat raskaustestit tehty.



Unohin kertoa sulle heinäkuun lopulla tapahtuneen ihanan asian...miusta tuli pienen prinssin täti :) On hän kyllä ihan huippusulonen...niin ihana mutistaa toista. Tuumasin vaan veljelle tos viikko sitten, että oishan tuo meilläkin vielä tällanen menny. Mut niin kun sanoit, niin kaikkea ei voi saada.



Kaipa tälla palstalla voi joskus käydä kuulumisia vaihtamassa, vaikka meillä ei asian ympärillä elämä enää pyörikään. Ollaanhan myö kuitenkin sekundäärisiä...



Hansuliini

Olipa ikäviä uutisia! Vaikka itse ajattelin aina, että mieluummin ei edes siirtoon kuin että tulee sitten se nega siirron jälkeen, se piinailu on niin rassaavaa aikaa. Kyllä tämä vauva asia vielä kaihertelee jossain mielen pohjukoilla varmaan pitkäänkin, vaikka tietoisella tasolla nämä tosiasiat hyväksyy. Mutta teillähän on edelleen vielä se pieni luomuvauva mahdollisuus, eli toivo ei kai ole ihan lopussa. Vaikka ei sen mukaan kai kannata elää, tulee elämä vähän liian raskaaksi. Minulla oli ystävä jolla oli kaiken maailman ongelmia ja sai kaksi lasta usean vuoden kevyemmillä hoidoilla. Sitten kului 10v ja lähes nelikymppisenä oli yllätys yllätys raskaana. Ei edes itse tajunnut sitä ennenkuin vasta yli 10rv. Ja olivat tosiaan olleet koko ajan ilman ehkäisyä. Eli kaikkea voi sattua, ja sinä olet vielä sen verran nuori, että aikaakin on.



Mutta kirjoitellaan joskus kuulumisia ja koita nyt toipua pettymyksestä ja nauttia siitä pikku miehestä joka on suotu!



t. Triina

Toivottavasti teillä on loma mennyt mukavasti. Täällä aika on lentänyt ihan siivillä, se on ihan hassu juttu kuinka nopeasti menee, kun piinaillessa jokainen minuuttikin matelee. Minulla tuo edellinen kierto oli aika lyhyt, kuten on aina ollut PAS jälkeen, kroppa kai yrittää päästä takaisin vanhoille raitelle. Eli täällä elellään jo kp7 ja menkkoja odottelen kuun lopussa. Sitten siihen viimeiseen yritykseen. Uskoa ei ole yhtään asiaan, mutta eihän sitä viimeistä olkea voi jättää tuonne pakkaseenkaan, se tuntuisi jotenkin väärältä kaiken sen jälkeen mitä on läpi käyty. Olen jo niin sopeutunut tähän ajatukseen että juniori ei enää saa siskoa tai veljeä, että tuntuu vähän oudolta mennä vielä yhteen PAS siirtoon.



Oltiin juuri kyläilemässä kavereiden luona joille syntyy vauva minä hetkenä hyvänsä, ja en oikein osannut olla edes kateellinen eikä tuntunut yhtään pahalta. Eli kai tätä hommaa on työstetty aika pitkälle. Itse asiassa mielessä kävi että onneksi en ole itse tuossa, on nimittäin ollut vaikea raskaus ystävälläni, kortisonitkin annettiin jo viikolla 30. Muistui niin elävästi mieleen oma stressi raskaudenaikana ja minulla oli myös todella hankala raskaus.



Meillä juniori on poika ja marraskuussa täytti 2v. Ei se hiihtäminen nyt niin hurjaa ollut kuin ehkä kuulosti, siihen pikku lenkkiin kului melkein tunti, se oli sellaista kävelyä ja sauvoilla sohimista joka suuntaan. Ja laskettelu oli sellaista, että jalkojen välissä ylös ja sauvasta kiinni pitäen alas. Mutta meillä mies on tosi urheilullinen ja tykkää juniorille kaikkea mahdollista opettaa. Taitaa havitella tästä jotain uutta Teemu Selännettä, on vienyt jo pari kertaa luistelemaankin. Mutta poika on äärettömän touhukas ja energinen pakkaus ja lähtee innoissaan yrittämään kaikkea mahdollista (ja mahdotonta).



Kevättä odotellessa,

Triina

Mitäpä sinne kuuluu? Meil loma meni yhdes hujaukses ja jo on viikko käyty töissäkin. Oishan tuota voinu lomailla pitempääkin. No, onneks on kohta pääsiäinen ja pitemmät vapaat.



Remontti alkaa olla kohta valmis. Verhoja oon täs väsäilly, minkä oon näin ukkelin unille menon jälkeen ehtiny. Illat on ihan liian lyhyitä.



Vai teillä jo pas häämöttää, sehän kiva juttu. Toivotaan nyt, että plussaat! Peukut on teille pystyssä!



Minua ei yhtään hoidot nyt kiinnosta. Enkä tiiä haluanko heti leikkauksen jälkeenkään vielä viimeistä pas:a. Jotenkin en vaan nyt halua yhtään ylimääräsiä hormooneja. Täytyy katsella sit leikkauksen jälkeen. Ai niin, syksyynhän se kyl varmaan meneekin joka tapauksessa.



Ai, meillä on niin samanikäiset pojat :) Atsku on hiihdelly täs kotipihassa, mut ei niin pitkiä matkoja. Luistimia ei oo kokeiltu.



Kerronpa sulle yhden ihmetarinan. Elikkä mun hyvälle ystävälle tehtiin laparoskopia syksyllä, jossa todettiin erittäin vaikea endo ja molemmat torvet tukossa. Hän soitti minulle toissa päivänä ja kertoi plussanneensa. Hetihän siinä tuli mieleen kohdunulkoinen raskaus, mutta yllätys yllätys raskaus on ihan oikeassa paikassa. Ihmeitä voi tosiaankin tapahtua, mutta eipä sitä tollaisessa tapauksessa hirveesti itse usko ihmeeseen. Oon onnellinen heidän puolesta, koska endodiagnoosi oli ystävälleni jo hirveä järkytys, saatikka suunnitelmissa olleet lapsettomuushoidot. Täytyy vaan nyt toivoa, että kaikki menee hyvin. Tällaiset onnistumistarinat luo toivoa vähän itsellekin, vaikka luovuttanut olenkin.



Mukavaa viikonloppua!



Hansuliini

Mitäs sinne kuuluu? Joko olit siirrossa? Täällä on nautittu elämästä täysin siemauksin :) Mulla taitaa alkaa kierrotkin venymään, kun ennen ollu lähes aina 29pv, ni nyt 33. Nyt vaan odotellaan leikkauskutsua. Labrakokeissa jo kävin. Oon täs viime päivinä pähkäilly et josko hakis uutta työpaikkaa, mut jotenkin vaan vaikee tehä päätös hakisko vai ei. Kuus vuotta on nyt samas paikas ollu, ni välil tökkii ihan oikeesti. Mutta...palaillaan!



Aurinkoisia kevätpäiviä sinne & Onnea hoitoon!



Hansuliini

Pikaista viestiä laittelen, en nimittäin ole omalla koneella. Se on ollut hajalla jo lähes pari viikkoa, joten eipä ole netissä tullut pyörittyä. Mutta meillä on tosiaan viimeinen kierros pyörähtänyt käyntiin, maanantaina on lääkäri ja siitä sitten ovista tikuttelemaan. En ole hirveästi jaksanut tähän vielä paneutua, pääsyy on kyllä ihan kauhea flunssa, joka onneksi nyt alkaa näyttää paranemisen merkkejä.



Olen jo niin sopeutunut siihen, ettei lapsia enää tule, että tuntuu jotenkin hölmöltä mennä vielä tähän vikaan PASsiin. Ja kaippa se sitten stressaa samoin kun muut, ainakin jos siirtoon asti päästään. Meillä tehdään nyt pitkä viljely, että nähdään kumpi olisi parempi alkio, joten voi olla että kumpikin kuukahtaa. Oikeastaan olisi varmaan helpompikin niin, kuin piinailla turhien toiveiden kanssa pari viikkoa. KOska ainahan sitä kuitenkin toivoo...



Mutta askel kerrallaan, kun on luonnokierrosta kyse, niin voi oviskin osua väärälle päivälle eikä siirtoon päästäkään tässä kierrossa.



Toivottavasti pääset pian leikkaukseen ja teille sattuisi vielä luomuihme! Onhan se aina mahdollista vai mitä? Ja nämä yllätykset taitaa tulla silloin kun sitä vähiten odottaa.



Palaillaan, ainkin viimeistään kun mies saa koneeni taas kuntoon!

Triina

Vai on teillä pas jo menossa...hurjasti nyt peukkuja sinne!! Miusta kans tuntuu, että ihan hassua mennä enää (syksyllä) pas:n kun on niin selväksi jo itselle tehny, että toista pientä ei enää tule. Varsinkin, kun suurin osa vauvatamineista on löytäneet jo uuden omistajan. Ja koko ajan myyn lisää.



Eilen kuulin taas uuden vauvauutisen, eipä satuttanu enää samalla tavalla kun aiemmin. Kyllähän tämän asian kanssa näköjään sinuiksi tulee. Innolla odotellaan kesää, kukat ja tomaatit on jo taimella ja haaveissa veneretket. Mikäpä sen ihanampaa kuin nauttia kesästä ilman hormooneja ja turhia paineita.



Toivotaan nyt, että sinä saat nauttia kesästä vatsankasvattelun merkeissä! Luomumahikset meillä on tosi vähissä, vaikka kai se mahollista olisi. Todella suuri ihme pitäisi tapahtua. En ees tunnista nykysin ovista, ni en tiiä että ovuloinko ees. Ja tikuttamaan en kyllä enää rupea.



Mutta...tulehan sitten kertomaan kuulumisia, kun pääset koneelle!



Peukutellen Hansuliini



P.S Leikkausajankohdasta ei ole vielä mitään tietoa, enkä oo viittiny kyselläkään. Mihinkäpä tässä kiire on, kun ei oo nyt ollu hirveitä kipujakaan.

Mitäs sinulle kuuluu? Täällä eteenpäin mennään, maanantaina olisi siirto tai jos alkiot näyttävät tasavertaisilta odotellaan tiistaita. Mutta maanantai aamuna tulee soitto siitä mikä on tilanne. Minulla onkin tässä kierrossa superovis, sillä näytti ultrassa siltä, että kummaltakin puolelta oli munasolu irtoamassa. Toivottavasti tietää hyvää, olisi sitten superlimakalvokin johon olisi hyvä tarttua kiinni. Tai tietysti on sekin mahdollisuus, että kumpikaan alkio ei selviä, tästä hoitajakin muistutteli (oli vähän masentava tyyppi puhelimessa). Aivan niinkuin ei tuota faktaa tietäisi itsekin tässä vaiheessa.



Minä sain juuri tietää, että serkkuni, jolla oli myös ongelmia ja jotka olivat jo adoptiojonossa on raskaana. Olen tosi iloinen heidän puolestaan, toivotaan vaan että kaikki menee hyvin. Ja nyt on hyvä kohdekin minne saa kaikki vauvakamat. Hullu kai olen kun ajattelin odotella pari viikkoa ja sitten soitella häntä katsomaan mitä kaikkea haluaa. Aina sitä itsellä on joku pieni toivonkipinä siellä pohjalla. Vaikka miksi tästäkään plussaa tulisi kun ei muistakaan tullut.



Muuten meillä on sairasteltu tämä viikko, itsellä flunssa meni poskionteloihin ja antibioottiahan siinä tarvittiin. Onneksi loppuu jo ennen siirtoa, vaikkei siitä haittaakaan kuulemma ole. Pojalla on ollut kuumetta ja vatsatauti, eli ei ole ollut paras viikko, onneksi kaikki on paranemaan päin.



Palailen tässä sitten ensiviikolla kertomaan päästiinkö siirtoon saakka. Toivottavasti saat itsekin leikkauskutsun pian ja pääsisitte luomuilemaan kesällä, ties vaikka aurinko auttaisi asiaa, toivotaan ainakin!



t. Triina, viimeistä kertaa tässä sopassa.

Mitäs sinne kuuluu? Joko olit tänään siirrossa? Teillä tosiaan jännät paikat, kun niin lupaavalta vaikuttaa. Toivotaan, että kaikki menee nyt nappiin ja saatte katsella parin viikon päästä kahta kaunista viivaa. Onnea teille viimeiseen koitokseen!



Tosiaan kiva kuulla välillä noita yllätysraskauksia. Eilen tuntui minustakin ihanalta, kun tulevan tätin pieni pallero potkaisi minua pari kertaa käteeni kun pidin kättä masulla. Ilmoitti, että täältä tullaan :) On niin ihanaa seurata veljen avopuolison raskautta. Enää ei osaa olla katkerakaan...viime viikolla sain taas kaks uutta raskausuutista. Jännä miten sitä vahvoo tämänkin asian kanssa ja on tehnyt itelle selväks, että meidän tilanne on nyt tämä ja nautitaan siitä. Jotenkin on vaan tuntunut " helpottavalta" luopua vauvatamineista, eipähän ainakaan ne enää ole toista tulokasta odottamassa. Ja jos niin onnellisesti joskus kävis, että toinen vaavi saataisi, niin saahan niitä sitten tarvitessa uusia.



Täällä rupeaa asiat etenemään eli tänään tuli leikkausaika. Käynti saikulla on 12.5., jolloin hoitsun haastattelu, leikkaavan lääkärin vastaanotto, jossa ultra ja labrakokeet. Seuraavana päivänä leikkaus. Jotenkin alko heti jännittää, siis en pelkää mut kauhistuttaa taas se nukutuksesta herääminen. Viimeks oli niin paha olo, et nyt aion pyytää jo ennakkoon lääkettä pahoinvointiin. Ja onhan ne kivutkin varmaan taas melkoiset, kun silmät saa auki. Mut, kyl se äkkiä onneks ohi menee. Tarkotus ois hoitaa homma päiväkirurgiana, viimekskin pääsin leikkausiltana kotiin. Saattaahan se oudolta tuntua, kun ei saa ottaa poitsua syliin kun kotiutuu. Mullahan ei nyt kovin oo endokaan kipuillu ja tiputteluakin vaan kp14 saakka, joten taitaa elimistö palata uomiinsa ennen leikkausta. No, mutta kuulostellaan mitä lekuri sanoo leikkausta edeltävänä päivänä. Onhan tuo tietty liian pitkä vieläkin tuo tiputteluaika, se vaan tuntuu nyt jo lyhyeltä, kun paraillaan tiputteli kolme viikkoa kierrosta. Toivottavasti siihen saadaan selvyys tulevassa toimenpiteessä.



Tämmösiä tänne...tulehan kertomaan kuulumiset :) Peukkuja sinne!!



Hansuliini

Eipä ole hirveän hääppöisiä uutisia, tänään siirrettiin yksi 6-soluinen alkio. Eli oli tosi hidas tapaus olisi pitänyt olla jo 8-soluinen tässä vaiheessa. Lääkärikin kehotti pitämään jalat maanpinnalla, mutta enpä sitä kehotusta olisi tarvinnut. Ja juteltiin tosiaan, että 35-36v iässä valitettavasti tapahtuu selkeä huononeminen tässäkin hommassa, eli taisi meidän juniori tulla ihan viime tingassa, kun olin silloin 36v. Toinen alkio oli jotenkin jakaantumishäiriöinen ja siihen oli tullut 3 tumaa, eli eipä tarvinnut surra sitä roskiin laittoa.



Ja kaiken huipuksi juniori sai viikonloppuna yrjötaudin, joka sitten eilen tarttui minuun. Onneksi tänään ei enää tullut mitään ylös, olo on vain tosi heikko. Juuri ja juuri jaksoin klinikalle raahautua, eihän siinä muuta voinut oikein tässä tilanteessa. Eli kun tässä nyt ynnään kaiken mahdollisen, niin enpä ainakaan putoa yhtään mistään toiveineni, kun ei niitä olekaan. Ja olen jo niin asennoitunut siihen, että vauvaa ei enää tule, joten ei tämä erityisesti edes kirpaissut.



Se siitä omasta navasta, tosi hienoa, että olet saanut leikkausajan. Ei sitä tiedä mitä tuossa vielä tapahtuu kesän aikana jos leikkaus menee hyvin. Minä tosiaan ihan hyvillä mielin nykyisin katselen isoja mahoja ja pieniä vauvoja. Muutama viikko sitten syntyi ystäväni vauva ja olihan se ihan pidellä sitä sairaalassa kun oli niin mielettömän pieni. Mutta annoin siinä täysillä palautua mieleen kaikki vaivat sun muut mitä sektiosta tuli ja vielä kohtutulehdus jonka takia olinkin yhteensä pari viikkoa sairaalassa. Ja jotenkin katson eteenpäin, kesäloma suunnitelmatkin on tehty ihan sen mukaan että ei tässä kuitenkaan onnistuta ja loppusyksyksi on suunniteltu ulkomaanmatkaa. Kuten sanoit kaiken voi muuttaa ja hankkia uudelleen jos on tarpeen, mutta minulla ainakin on tosi vapautunut olo kun olen päästänyt itseni nauttimaan nykyisestä elämästäni.



Mutta mukavia kevään jatkoja, palailen viimeistään kertomaan kun ekat negaoireet (eli menkkaoireet) tulevat.



t. Triina pp0

Siellähän on ihan hyviä uutisia, kun siirtoon pääsit :) Nyt vaan lippu korkeelle ja fiilikset kattoon, vaikka solumäärä pienempi olikin. Kyllä sitä kuusisoluisellakin voi onnistua. Tarraliimaa kovasti lähetän!



Tosiaan ikäasiaa olen minäkin viime aikoina mietiskelly. Mullakin tuli maaliskuussa mittariin 35 vuotta, joten hedelmällisyys huononee merkittävästi. Siitä varmaan johtuu alkioidemme huono laatukin, kun sellainen kato viimeks pas:ssa kävi. Mutta ihan innolla kuitenkin odotan nyt leikkausta. Laskeskelin tuossa, että kierronkin suhteen sattuu just sopivasti ihan loppukierrolle. Kuitenkin kun sitä vuotoa on leikkauksen jälkeen joka tapauksessa, niin tuleepahan menkat samalla. Kaikista eniten ootan tietoa siitä, että onko torvet tukossa vai auki. Kai se tuolla sielun syövereissä jossain ajatus kuitenkin suuresta luomuihmeestä elää, kun tollaisia vielä miettii.



Miekin ootan kesälomaa ja lomasuunnitelmia jo vähän tehtykin. Ehdotin myöskin miehelleni, että lähdettäisi ensi keväänä johonkin lämpimään. Oishan se poitsullekin ihana elämys. On kyllä niin mahtavaa nauttia täysillä ja seurata oman lapsen kehitystä, joka on niin huimaa. Kyllä sitä miettii, että paljosta ois paitsi jääny, jos ei edes tätä yhtä onnea olisi suotu.



Aurinkoisia kevätpäiviä & piiiiiitkäääää piinispinnaa sinne!!



Hansuliini