Lue keskustelun säännöt.
Pakottaako vanhemmuus kasvamaan aikuiseksi?
24.05.2026 |
Pakottaako vanhemmuus kasvamaan aikuiseksi ja onko se oikeasti hyvä asia?
Olen kolmekymppinen ja aina miettinyt että ainakin yhden lapsen haluaisi.
Meillä on kumppanin kanssa omistusasunto/työpaikat eli siinä mielessä ihan vastuuntuntoisia ihmisiä.
Olen aina ollut lapsenmielinen ja koen itseni nuoremmaksi kuin olen ehkä just senkin takia että huolehtii vain itsestä ja voi hyvin fyysisesti/henkisesti. Nautin elämän pienistä asioista.
Kuinka paljon lapsen saanti muuttaa ihmisenä? Pystyykö sitä pysyä samanlaisena kuin ennen? Pelkään että muuttuisin jotenkin aivan erilaiseksi.
Mietin että säilyttävätkö ihmiset ilman lapsia paremmin sen nuoruuden tunteen kuin ne, joilla on lapsia?
Kommentit (12)
Joillain muuttaa, joillain ei. Lapsi voi triggeröidä omia haavoja ja traumoja. Voi olla vaikea kasvaa niiden kanssa ja oppia ettei toinen olekaan sinua varten. Voi olla, että lapsella on terveysongelmia ja arkea värittää jatkuva huoli ja pelko. Voi olla että sairastuu masennukseen. Mutta voi olla myös, että lapsi arjesta nauttii ja se antaa syyn sukeltaa taas lasten maailmaan, leikkiä, hullutella ja ihmetellä.
Ei siis ole yhtä polkua eikä kaikista vanhemmuus tunnu samalta. Vanhemmuus ei vaadi totisuutta tai vakavuutta. Jossain tapauksissa kuitenkin stressi, unenpuute tai muu kuormitus voi tehdä totisemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit heittää kaikelle hyvästit, kun lapsi syntyy.
Ei pakota. Oma äitini on säilynyt henkisesti kolmevuotiaan tasolla, ja nyt kun hän on vanha, taantuu entistäkin itsekkäämmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Voit heittää kaikelle hyvästit, kun lapsi syntyy.
Mille kaikelle?
Kysy omalta äidiltäsi mistä kaikesta hän joutui luopumaan kun SINÄ synnyit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin pakottaa miettimään toisen hyvinvointia ja tulevaisuutta ihan uudella tavalla. Avioeroja olisi paljon vähemmän, jos sama toistuisi myös parisuhteissa.
Terve ja normaali vanhempi kasvaa lapsensa mukana, mutta jos koet itsesi lapsellisen vastuuttomaksi ja ajattelet että menetät elämästäsi kaiken kivan, älä vahingossakaan hanki lapsia.
Voisit tietysti aloittaa keskustelemalla äitisi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tajusin vasta omia lapsia saatuani, miten järkyttävää ja systemaattista laiminlyöntiä ja väkivaltaa vanhempani harjoittivat minua kohtaan ollessani lapsi.
80-90-luvulla kukaan ei puuttunut lasten kotioloihin, kun vanhemmat olivat akateemisesti erittäin menestyneitä ja TV:stäkin tuttuja.
Ulospäin olimme täydellinen kiiltokuvaperhe.
EI pakota. Minä Minä mieslapsia moni perheenisä. Ei välitetä miltä toisesta tuntuu, käyttäydytään kuin 5- vuotiaat pikkulapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se pakottaa laittamaan toisen itsensä eteen asioissa, mutta ei se kyllä automaattisesti ketään kasvata henkisellä tasolla mihinkään suuntaan. Toki voi olla mahdollista, mutta harvemmin niin tapahtuu. Muutenhan tässä maassa ja maailmassa kaikki aikuiset kellä on lapsia, olisivat henkisesti kypsiä, ja näin ei todellakaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Terve ja normaali vanhempi kasvaa lapsensa mukana, mutta jos koet itsesi lapsellisen vastuuttomaksi ja ajattelet että menetät elämästäsi kaiken kivan, älä vahingossakaan hanki lapsia.
Voisit tietysti aloittaa keskustelemalla äitisi kanssa.
Äidit usein toivovat lapsenlapsia, joten he eivät välttämättä kerro asiasta koko totuutta. Lisäksi äidit voivat olla luonteeltaan erilaisia kuin heidän tyttärensä. Elämäkin on ollut erilainen, todennäköisesti.
Lapsi muuttaa kaiken.