Onko syytä huoleen?

Olette yrittäneet vasta alle puoli vuotta. Olet tosi nuori vielä; ehditte mainiosti täyttää talon lapsilla, ajattele, sinulla on kaksikymmentä hedelmällistä vuotta jäljellä!



Mitäpä jos yrittäisit saada ajatukset pois vauvaprojektista ja keskityt johonkin muuhun, mukavaan asiaan: aloita uusi harrastus, kuuntele hyvää musiikkia, lainaa kirjastosta pino hyviä kirjoja, tee mieltä piristäviä suunnitelmia (jotka ei liity vauvaan).



Ja sitten esim. kesällä, jos et ole raskautunut, voi alkaa miettimän onko jotain oikeasti vialla. Todennäköisesti ei; raskaus ei vain ole sellainen asia jonka voi tilata tostanoinvaan; se harvemmin alkaa ihan juuri silloin kun sitä eniten toivoo!



Sitä varten kai tämäkin keskustelufoorumi on olemassa :-)



Tsemppiä ja kärsivällisyyttä! Niitä tässä vauvanteossa tarvitaan :)

Minä taas ymmärrän sinua oikein hyvin. Vauvankaipuu on valtava eikä sillä ole iän kanssa mitään tekemistä. Yhtä paljon sitä vauvaa haluaa kun kuume on päällä, oli sitten kaksikymmentä tai kolmekymmentä. Mutta etuna tietenkin sinulla on se, että olet niin nuori, että sinulla on monta hyvää vuotta aikaa raskautua luonnollisesti. Tai sitten jos jotain häikkää löytyy, teillä on useampi vuosi aikaa etsiä ratkaisua ja kokeilla apukeinoja. Eli se nuoruudessa on hyvä puoli näin raskaaksi tulemisen kannalta :)



Kuten margagin sanoi, teillä on alle puoli vuotta yritystä takana. Yleensähän kehotetaan yrittämään vuosi ennenkuin kannattaa hakeutua tutkimuksiin. Tai nykyään vissiin hieman vähän vähemmän, iästä riippuen tietenkin. Eli mikäli kolmekymppisellä parilla on yli puoli vuotta yritystä takana, on hyvä käydä tsekkauttamassa että mitään estettä raskaudelle ei ole. Eli näitä aikoja ei tarvitse ihan niin orjallisesti noudattaa. Mutta minusta tuntuu, että teidän nuoren iän vuoksi lääkäri varmaankin kehottaisi teitä vielä jatkamaan yritystä.



Margan neuvo kesään asti yrittämisestä on mielestäni ihan hyvä. Eli jos siihen mennessä ei mitään tapahdu, voithan silloin mennä lääkärin vastaanotolle. Yksityisen kautta saat varmastikin nopeampaa ja juurikin näihin asioihin keskittynyttä palvelua.



Toisiin vertaaminen on petollista, mutta tiedän kokemuksesta että sitä tahtomattaan tekee. Miettii että miksi se muilla on niin helppoa. Mutta tosiasia on, että se ei kaikilla muilla ole helppoa. Kyllä todella moni kamppailee ihan saman ongelman kanssa. Tällainen vertaistuki on juuri sen vuoksi hyvä asia, että tajuaa ettei ole yksin saman probleeman kanssa. Täällä on ollut myös nuorien naisten kuumeileva porukka, vieläköhän se on pystyssä...?



Mikäli teillä on asiat kunnossa ja vauvan tuloon on ihan ok taloudelliset ja henkiset edellytykset, niin mikäs siinä. Etkä varmaan tästä aiheesta halunnutkaan virittää keskustelua, vaan kaipasit tietoa siitä kuinka nopeasti muilla on raskaus alkanut.



Meillä näin: Aloitimme vauvanteon kun olin 26-vuotias ja koin kaksi keskenmenoa. Yhteensä kolmen vuoden lapsettomuuden jälkeen meille syntyi viime kesänä tyttö. Eli pitkän kaavan kautta mentiin! :)



Tärppionnea toivottaa DreamOne

Meillä meni ekan yrittämiseen 4kk,mut toisen alulle saamiseen menikin sitten jo lähes 1.5vuotta. Ja mitään lapsettomuuten johtavia syitä ei ole kummassakaan.Aina se ei vaan tärppää heti kun toivois vaikka kuinka yrittäis.

me yritimme 9 kk saada esikoista alulle. Hermoilin kovasti asiasta. Joitain kokeitakin minusta otettiin kun niin vaadin neuvolassa. Mitään vikaa ei löytynyt. Sitten vaan päätin että meille ei ole tarkoitettu lasta vielä ja aloitin yhden kurssin työni lisäksi. Niin eikös vaan tulin raskaaksi, eikä tainnut olla seksiä kuin kaksi kertaa siinä kuussa. :) Joten ota rauhallisesti vaan ja koita ajatella muuta.

Mulla on täysin sama tilanne kun sulla...täytin just 21 ja heinäkuusta ollaan yritetty lasta ja ei ainaka viä oo tärpänny.. välillä on kans tosi toivoton olo ku siskoni sai just toisen lapsen ja vauvakuume vaan yltyy koko ajan. Mut täytyis vaan unohtaa koko asia ja miettiä muita asioita mut jaksamisia ja mä uskon et kyl se kohta tärppää.. (=

ihan " vikaakin" (monirakkulaiset munasarjat) ja lapsia on tehty jonkin aikaa. Mutta kaikki ovat tärpänneet silloin kun sitä viimeksi olisin osannut odottaa, eli tavallaan juuri silloin kun emme tosissamme edes yrittäneet.



Olimme yrittäneet esikoista muutaman kuukauden kun kävimme suunnittelemaan ulkomaanmatkaa ja häitämme. Laihdutin myös n.12kg. Jäin raskaaksi häiden suunnittelun aikana ja teimme positiivisen testin 2pv häiden jälkeen. Yrittämisessä meni yhteensä n. puoli vuotta.



Toista lasta yritimme samat ½ vuotta, jonka jälkeen hakeuduimme tutkimuksiin ja löytyi nuo monirakkulaiset munasarjat. Sain clomifen-hoitoja, jotka kuitenkin ohensivat liikaa limakalvojani. Tärppikierrossa emme juuri saaneet toivoa kiinnittymiselle, joten siinä kierrossa ajatukset oli jo seuraavissa hoidoissa. Plussa siitä kuitenkin tuli. Yritystä oli yhteensä reilun vuoden.



Ennen kolmannen lapsen yritystä laihdutin n. 16kg eli pudottelin pois edellisiä raskauskiloja. Yhtäkkiä kierrot tasaantuivat (sitä ennen siis tosi pitkiä ja epäsäännöllisiä kiertoja) ja aloin tuntemaan ovulaation. Päätimme, että yritetään onneamme, että luomusti tuskin tärppää nytkään tai kovin nopeasti ainakaan. Ihan puhtaasti huviksemme yritimme (tietysti tahdoimme lapsen!) ja jäinkin ekasta kierrosta raskaaksi.



Eli kuten tuossa ylläkin sanottiin, usein auttaa se, että keskittyy muuhunkin kuin vauvantekoon. Stressi siitä saattaa aiheuttaa mm. kiertojen venymistä ja muutakin " hallaa" . Minun kohdallani on myös painonpudotus ilmeisesti auttanut, vaikka mitatut hormonit olivatkin kaikki normaaleita. Eli ylimääräisiä kiloja -jos niitä on- kannattaa pudotella pois. Samalla saa muuta ajateltavaa ja kroppakin on sitten paremmassa kunnossa kun vauva ilmoittaa tulostaan.





Eli kärsivällisyyttä toivottelen! Yllä sait myös paljon hyviä neuvoja. Ihanaa tulevaa kevättä ja plussaista vuotta sinulle! :)