MÄ EN HALUA KETÄÄN TÄNNE HÖSÄÄMÄÄN!
Olen viimeisilläni raskaana, laskettu aika kolmen viikon kuluttua. Nyt äitini ja anoppini ovat yhdessä tuumin päättänee, että toinen tulee tänne meille viikkoa ennen laskettua aikaa ja on niin kauan, että vauvaa syntyy ja on viikon ikäinen. Toinen tulee sen jälkeen " vuoroon" ja on kuulemma pari viikkoa. Siis mitä ihmettä?!
Mammat olivat päätelleet, että emme jaksa villin pojan kanssa (2v.) kun olen viimeisilläni raskaana ja kun vauva on aivan pieni. Ja sitten olisi kuulemma niin kätevää, että täällä on joku poikaa katsomassa heti kun lähden synnyttämään!
Olivat molemmat soittaneet tästä miehelleni ja mieshän oli ihan innoissaan. Mä en kyllä halua tänne ketään säätämään, mutta mua ei uskota! Ovat siis vakaasti tulossa tänne, mieskin on sitä mieltä että hyvä olisi tulla, onko minulla mitään oikeutta kieltäytyä? Olisi kiva olla ne ekat hetket ihan vain perheenä... :(
Kommentit (32)
Sanoisin kiitos kovasti tarjouksesta, mutta haluamme olla tuon ajan oman perheen kesken. Ja että soitatte ja pyydätte sitten apua MIKÄLI siltä tuntuu. Kohteliaasti mutta napakasti.
esikoinen sais huomiota ja katsot, että vievät esikoisen ulos jokapäivä!
Ei kannata hymistellä, vaan sanoa suoraan ja tiukasti. Ja vaadit myös, että mies on sinun puolellasi.
Totta kai haluatte olla perheenä, ei siihen tarvita yhtään ketään muuta. Kammottaa ajatuskin, ettei saisi rauhassa oman perheen kesken tutustua uuteen tulokkaaseen. Outoja ovat sukulaisesi jos eivät tätä tajua. Yritä pitää pintasi, ettei mee ihan pilalle loppuraskaus ja vauvan syntymän jälkeinen tärkeä aika.
Ota apu vastaan ja rentoudu. Ymmärrän kyllä että on rasittavaa kun on joku nurkissa mutta se kestää niin vähän aikaa kuitenkin ja on kaksivuotiaalle kiva että saa koko ajan huomiota.
Eikö miehesi pidä isyyslomaa?
Jos pitää niin ilmoitat mummuille että haluat olla miehen kanssa ja tulkoot sitten kun isyysloma on pidetty.
mä en ainakaan haluaisi mitään mummelia tänne kurkkimaan,kommentoimaan ja hipsuttelemaan kun tutustumme uuteen vauvaan. herkkä ja ainutlaatuinen tilanne josta haluaa nauttia rauhassa. Vieras ihminen omassa kodissa on ainakin mulle aina vähän stressin paika, vaikka auttaisi jne.
ettei tuollaista voi mennä sopimaan keskustelematta ensin kanssasi. Jos mies on sitämieltä että tarvitset apua, mutta et itse sitä ymmärrä... niin sano että tilanne näkyy sitten lähempänä, kun on ajankohtaista, voihan sen sopia sittenkin.
Jos se on vaan se 2v joka mahdollisesti aiheuttaa ongelmia jaksamisessa - ei siis kotityöt - niin voihan sen 2-vuotiaan sitten viedä mummoloihin yökylään ku siltä tuntuu. Vetoa peimisrauhaan.
jos miehesi haluaa mukaan synnytykseen, sanot sille että synnytät yksin jos hän ei ole puolellasi...Sitten sanot sille että varaat itsellesi pesimärauhan vaikka sossun, poliisin, lääkärin yms. tuella... tai et suostu lähtemää sairaalasta jos kotona on yksikin mamma ja jos siellä mammoja näkyy niin soitat poliisin hakemaan ne pois: kotirauhan häirintä. Kaikkea ei tarvitse tarkoittaa mitä sanoo kunhan on niin suorasanainen että menee jakeluun.
suunnittele sinä heille etukäteen tekemistä, ja kerro mitä heidän sitten tulee tehdä jotta hösäämisestä on sinulle oikeasti hyötyä. Tuo 2-vuotiaan päivittäinen ulkoiluttaminen on hyvä juttu, mummot voisivat tehdä sulle ruuat ja täyttää pakastinta valmiiksi tehdyllä ruualla etukäteen. Pyykinpesu, siivous, silitys - siinäpä mummoille hommaa. Sulle jää seurustelu oman perheen ja esikoisen kanssa kunnes vauva on syntynyt. Tee mummoille selväksi, että tulevat todellakin AUTTAMAAN eivätkä ihastelemaan vauvaa.
vittuun. Käsittämättömiä ihmisä tollaset väkisin pinkeejät. Mä en TODELLAKAAN ottaisi äitiäni tai anoppiani tänne pyörimään edes yhdeksi päiväksi.
Mutta kyllä muistan kuinka raivostuttavaa se oli, kun mitään mielipidettä ei otettu tosissaan, aivan kuin raskaana ollessa olisi holhouksen alainen tai jotain. Jos sanoi miehelle, että sekin vois joskus laittaa tiskit koneeseen, niin raskaus sai niin ärtyisäksi. Aivan kuin ne tiskit ja niiden laittamattomuus ärsyttäisi yhtään muulloin kuin raskausaikana!
Kyllä se nyt vain niin on, että rakaana ollessaankin ihminen pystyy ajattelemaan ja olemaan oikeassa. Ei se raskaus aivan kyvyttömäksi ja lapseksi naista tee.
Puhu vaikka miehellesi ensin.
En tiedä kumpi olisi hirveämpää, oma äiti vai anoppi (molemmista nyt puhumattakaan) meillä ympäri vuorokauden viikkokausia.
Ei todellakaan!