Kannattaako uhmaikäisen kanssa lähteä ulkomaille?

Uusi ihana ympäristö on ainakin meidän perheessä rauhoittanut uhmaikäisiäkin ja lomat sujuneet rennosti. Kotona kiukuttelu sitten taas on jatkunut entiseen malliin...

lapsen ollessa 1,5v-16v (ainakin). kannattaa mennä, isoin virhe minkä voi tehdä on se, että ei lähde johonkin syynä se, että lapsella on uhma. meillä ajateltiin joskus näinkin.

kannattaisi. Matkustaminen on aina vaihtelua arkeen ja ainakin meidän lapsemme on matkoilla normaalia helpompi ja parempituulisempi (vaikka kohtuuhyvällä tuulella tuo on muutenkin...)

Oltiin etelän reissulla vauvan ja uhmiksen kanssa ja kun reissuun lähdettiin perjantaina tuli seuraavan kerran narinaa (huom. siis vain narinaa!) vasta torstaina. Lapsi ei ehtinyt yhtään kiukutella kun kaikki oli niin uutta ja mielenkiintoista. No sitten torstaina tuli illalla jo vähän kiukutteluakin mutta siihen asti se oli kyllä uskomattoman ihanaa, meille kaikille:)

nuorimmaisen uhitellessa. Emme toki ole sulkeutuneet kotiin ennenkään lasten uhmaillessa. Teini-ikäisten uhmaikä ei meidän reissaamista haittaa. Siitäkin on kokemusta ;) t. ap

eksoottisemmissa maisemissa.

Kun on aikaa ja aikaa ja kaikkea jännittävää, meillä ainakin reipastutaan.



Uhmaikä ei ole sairaus, eikä sen kestäminen vaadi kuin ... kestämistä! Ei kannata tehdä elämästä sen kurjempaa kuin se on. Päinvastoin.

Mummulasta asti ei huuto kuulu.

Ei, ei ja vielä kerran ei

Ollaan aina matkusteltu paljon. Eikä ikinä jääty kotiin vain siksi, että jollain on uhma- tai murkkuaika. Vanhimman tyttären kanssa oli hieman hankalampaa silloin, kun hänellä kuukautiset ensi kertaa alkoivat juuri matkalla, mutta siitäkin selvittiin hyvin. 

 

Mun lapsilla ei ollu mitään ihmeellisempiä uhmia. Sukulaislapsella kyllä ja sai hävetä silmät päästään myöskin miten vanhemmat tilanteen hoiti.

Näin 4 lapsen äitinä melkein jollain on jonkinlaista uhmaa ollut joka vuosi. Ihania lomia on vietetty kotimaassa kylpylöissä, sekä pitkin Aasiaa ja Eurooppaa. Rohkeasti lomalle vaan!