Kouluttamattomat kotiäidit taakka miehilleen

musta tuntuu ihan tuolta että tuommoinen minustakin tulee :(

Et olisi voinut paremmin sitä ilmaista!



t. kolme vuotta takana ainakin kaksi edessä

Mulla on opinnot olleet kesken iät ja ajat, mutta perintörahaa vaikka sohvatyynyn täytteeksi. Että ei musta kenenkään elättiä tule ikinä, enkä horoksikaan tunnustaudu.

Vierailija:

Siinä vaiheessa kun kaikki lapsenne ovat koulussa, olette pelkkiä elättivariksia ja kotihoroja

Mä en tunne ainuttakaan... kyllä ne ortensa ovat työelämästä löytäneet, jokainen. Mites ne puheet työvoimapulasta?

Mutta eipä ole mitään sellaista sieltä saralta kuulunut. Kuopus aloitti viime syksynä koulun, ja puhuin että, jos töihin lähtisin. Mies ajatteli asiaa, ja ehdotti jos olisin vielä yhden vuoden kotona ja sitten palataan uudestaan asiaan.

Mikä sua nyt vaivaa? tai ei mua oikestaan kiinnosta, ihan sama.

iltaisin tarttua imurin tai kauhan varteen, kun koti ja lasten asiat on hyvin hoidettu, vaan voi viettää vapaa-aikaa täysillä.

..

Mitä minä sitä vastustelemaan. Meillä mies päättää kaikesta. Myös minun elämästä. Nytkin sain hetken aikaa olla koneella ihan vain armosta.

Kamala tilanne varmaan. Itselläni ei itsetunto riittäisi kotona olemiseen. (siis sitten kun lapset eivät enää pieniä)

Akateemisesti koulutettu äiti ei ole tehnyt viimeiseen 10 vuoteen päivääkään töitä. Jeesustelee meille kavereilleen, että he ovat sopineet hoitavansa lapset kotona mahdollisimman pitkään.



Takana päin mies kiroilee sitä, että vaimo ei suostu kirveelläkään menemään työhön, eikä rahat enää meinaa riittää. Eipä ole kyllä juurikaan pelkoa työpaikan saamisestakaan. Samalta alalta valmistuu joka vuosi ihan tarpeeksi paljon innokkaita ja nuorempia kortistoon.



Tästä tapauksesta tulee jotenkin sen Tahdon asian Nenna mieleen... Taitaa olla samansuuntaiset mielenterveysongelmatkin.

Eivät yksinkertaisesti kykene työntekoon vaativilla aloilla, eivätkä kehtaa hakea siivoustyötä. Kyse siis aidoista kotiäideistä, joiden lapset on jo kouluiässä. Molemmat haluaisivat lisää lapsia, jotta olisi syy jatkaa kotielämää. Miehet ovat ihan kyllästyneitä ikuiseen köyhyyteen.

Käy välillä sen verran töissä, että saa keploteltua itsensä ansiosidonnaiselle päivärahalle. Jatkuvasti hän ei viitsi töissä käydä, koska omien sanojensa mukaan ei viitsi mennä raatamaan kun saa lähes saman kotona ollessa. Muistaa jatkuvasti korostaa, kuinka on uhrautunut lasten vuoksi, eikä ole vienyt heitä päiväkotiin.

Se mikä mua tässä närästää, on se että tämä tuttu on ensimmäisenä haukkumassa sosiaalituilla eläviä ja halveksii ns. syrjäytyneitä. Ei taida hänelle juolahtaa mieleen, että varsinainen yhteiskunnan elätti on itse, kun väärillä perusteilla (eli ei ole oikeasti hakemassa töitä) nostaa työttömyyskorvausta.

Eipä tarvitse riidellä siivousvuoroista jne. Tietysti jos rahasta on tiukkaa, niin se on eri juttu.

missä vaiheessa elämäänsä vaan..

ja kai sitä voi löytää onnekkaana työpaikan ilman koulutustakin.

Alkaa yrittäjäksi.. ihan mitä vaan.

Enkä usko että kukaan tuntemistani perheellisistä miehistä ajattelee niin kuin ap.





Ap taitaa olla katkeroitunut yh, joka joutuu omat pennosensa pumppaamaan sossun luukulta ..

Eikä tarvitse alkaa tilittämään sitä " vessan siivousta ja kotiruuan tekemistä" , koska kyllä ne asiat on meillä hanskassa vaikka en kotona olekaan räkimässä kattoon. Meillä myös harrastetaan kaikennäköistä, yhdessä ja erikseen.



Ehkä mä vaan olen niin tehokas, että multa loppuis hommat kesken jos päivät pitkät kotona venyisin. Ja juu, meillä on kolme lasta, omakotitalo ja koira.

Laitoin lainausmerkkeihin kotiäiti, sillä mielestäni todellinen kotiäiti ei nosta työttömyyskorvausta - silloin nimike on työtön työnhakija.

Uraisät ovat rasite kotona oleville, eli vaimolle ja lapsille.

Kun iskä tulee viikonlopuksi makaamaan sohvalle ja potemaan migreeniä ja kiukuttelemaan kuin pikkulapsi.



Että ihan miten vaan.



Ja kuka toisten koulutukset niin hyvin tietää. Minä en koulutuksistani huutele vaikka on 2 hyvää koulutusta ja " jopa" alan työkokemusta.

Itse olen töissä. En viihdy työpaikassani ja mieheni sanoikin mulle että mitä jos jäisit kotiin? Kyllähän me hyvin pärjättäisiin!



Niin, se olisi ihanaa, tehdä ruokaa rauhassa, pitää koti siistinä eikä tarvistisi maksaa siivoojalle, viedä rauhassa lapsia harrastuksiin jne. Ainoa mikä ahdistavasti estää on ulkopuoliset paineet (joita varmasti vain itse suurentelen). Pelkään mitä muut ajattelisivat jos jäisin kotia hoitamaan.



En ikinä usko että mieheni kokisi minua taakaksi, koska meillä on aina ollut yhteiset rahat. Ollaan oltu jo opiskeluajoista asti yhdessä, milloin mieheni hetken työttömänä ja milloin minä. Koskaan ei olla siitä toista nokittu.

Ihan fiksuja akateemisia ihmisiä on joukossa, jotkut opiskelevatkin (enemmän kyllä harrastuksena).

Vierailija:

Siinä vaiheessa kun kaikki lapsenne ovat koulussa, olette pelkkiä elättivariksia ja kotihoroja