Ei minusta olekaan opettajaksi :(

että lasten mielestä parhaimmat opettajat ovat tosi tiukkiksia.

Toinen on miesopettaja, jonka tunnilla ei saa edes änähtää turhaan. Välittömästi muistutus tai jälki-istunto. Oppilaat marmattavat, mutta ovat tyytyväisiä kun on työrauha. Opettaja kun sanoo jotain niin se pätee. Asioista ei neuvotella.



Toinen on pitkän linjan naisope. Luokka on opetettu siihen, että takit siististi naulakkoon. Noustaan seisomaan kun ope tulee luokkaan. Noustaan seisomaan myös jos vieras tulee luokkaan. Kiusaamiset keskustellaan vaikka välitunnilla. Häiritsevät oppilaat on siirretty opettajan pöytään kiinni. Eivät ole muiden joukossa. Muilla lukurauha ja lapset ovat aivan innoissaan opettajasta.



Pahin on kaveriope, joka tykkää, että luokassa saa olla pikku pulina koko ajan. Ei annan rangaistuksia vaan naureskelee, että pojat on poikia. Tytöt harrastaa hiljaista kiusaamista ja luokan kingipimu osaa lirkutella opelle. Sai jopa stipnedin kun roikkuu open käsivarressa välkällä. Opella on tyttölapsia itsellä ja aina hokee, kuinka tytöt on niin suloisia. Luokka on koulun kauhuluokka ja siellä kuristetaan ja hakataan tunnillakin, mutta mihinkään ei puututa.



Joten ehdottoman tiukka linja ja vanhemmista ei kannata välittää. Jos urputtavat niin anna urputtaa. Jokaisesta kumin heittelystä ja muusta merkintä ja kolmesta jälkkäri ja kotiin ilmoitus. Jos kiusaa jotain kaveria niin jälkkäri ja lappu kiusatun vanhemmille ja kiusaajan kotiin. Ehdoton hiljaisuus tunnille ja vanhanaikaiset käytöstavat kunniaan. Luokka tulee niin monta kertaa luokkaan, että on osannut rauhoittua ja panna takit naulakkoon ja seisoo pulpetin vieressä niin kauan, että annat luvan istua. Jos joku mokaa niin luokka ulos ja uudestaan koko homma.



Kaveriopet on oppilaiden oppimisen kannalta huonoimpia. Ne, jotka haluais oppiakin koulussa, ei saa työrauhaa.

älä vielä masennu!! Itsekin melko tuore ope, ja ihan samat tuntemukset olen käynyt ja käyn edelleen, yleensä joka toinen päivä!!! Olen pyöritellyt samoja asioita mielessäni paljon. Tavallaan MINUA helpottaa, etten ole ainoa, joka tuntee samoin. En kuitenkaan ole vaihtamassa alaa, ainakaan VIELÄ, mutta kuka tietää joskus. Olen varma, että kun kokemusta tulee lisää, niin olo helpottaa, siksi haluan yrittää edes!



Usko pois, kaikissa luokissa on enemmän tai vähemmän kaaosta nykyään. Koulu on niin erilainen kuin ennen. Hyvin monet vanhemmatkin ovat tosi inhottavia. Kestää aikansa, ennen kuin saat sellaisen otteen oppilaisiin, että he alkavat edes joten kuten käyttäytyä itse. Se vaatii tutustumista. Sitä ennen on otettava kovat keinot käyttöön, muuten et jaksa. On siis kestettävä, ettet miellytä kaikkia oppilaita. Olen kuitenkin varma, että sisimmässään nämä riehujat kuitenkin kunnioittavat enemmän tiukkaa opettajaa. Siispä puhutteluja, jälki-istuntoa, soittoja kotiin, tapaamisia vanhempien kanssa. Ja yritä kaiken keskellä kuitenkin säilyttää oma malttisi ja olla inhimillinen ja huumorintajuinenkin.



Opettajan pitää myös tavallaan kovettaa itsensä, ettei ota henkilökohtaisesti oikeastaan mitään. Ajattele, että edustat osaltasi yhtä suurempaa systeemiä, eikä sinun tarvitse yksin murehtia kaikkea. Juttele työkavereiden ja rehtorin kanssa, älä jää yksin!



Mitä huolellisemmin tunnit suunnittelee, sitä varmempi olo. Itse olen myös ollut niin väsynyt, että monesti suunnittelu on saattanut jäädä ihan kokonaankin. Täydellisyyttä itseltään ei kuitenkaan kannata vaatia, ja pitää yrittää oppia hyväksyä se, että kun parhaansa yrittää, niin sen on riitettävä.



Ehkä akuutein ongelma on tuo työrauha, se sinun tulisi ensin saada keinolla millä hyvänsä. Muuten sinusta tuntuu, ettet pääse mihinkään suuntaan, kun luokka vain velloo kaaoksessaan. Kysy siihen neuvoja kokeneemmilta opettajilta ja rehtorilta, äläkä pelkää vanhempia. Luota itseesi ja näytä kuka on luokan pomo.



Voimia ja haleja ja tsemppiä, itsekin tässä psyykkaan itseäni seuraavaan päivään tämän päivän vastoinkäymisten jälkeen. Ei moni kuule uskoisikaan, millaista on olla tänä päivänä opettaja.

Älähän vielä luovuta. Rankan ammatin olet valinnut, mutta varmasti kokemuksen kartuttua helpottaa.

Minäkin suosittelen pyytämään apua kokeneemmilta kollegoilta. Luokissakin on eroja, toiset ovat haasteellisempia kuin toiset. Juttele siitäkin avoimesti rehtorin kanssa.

Tämä on tosiaan minun ensimmäinen syksyni töissä, joten ehkä täytyy vain opetella tekemään tätä työtä, kysyä apua ja kovettaa nahkaa.



ap

Olen vain niin väsynyt, että itkettää koko ajan.



ap

Jos jotain osaan neuvoa niin itse ainakin pidin kouluikäisenä (ja vielä lukiossa) niistä tiukimmista opettajista. Eli älä näytä lapsille pelkoa äläkä sitä että otat jonkun jutun itseesi. Ne testaa sua.

kollegalta. Alku aina hankalaa.. Tosin itselläni 10v. töitä takana ja tämä syksy on ollut VALTAVAN rankka, koulumaailma on muuttunut viime vuosina valtavasti. Lasten kanssa pärjään hyvin, luokka pysyy ruodussa ja meillä on hauskaakin, mutta muutamia ongelmavanhempia on sattunut kohdalle ja muutenkin opetus on ihan pikkuosa työtä, aika menee kaikkeen muuhun.



Jaksamisia! Ja huomenna on jo perjantai. Lepää viikonloppuna!

En voi edes kuvitella miltä tuntuu paimentaa luokallista lapsia, kun kotona on parinkin lapsen kanssa hermo kireellä. Nyt sun pitää vain alkaa tosi tiukaksi niille oppilaille, pitää jälki-istuntoja, vaatia niitä olemaan kunnolla. Soita niiden vanhempien kotiin ja pyydä apua rehtorilta.

Se vain on rankka ammatti ja vaatii tietynlaista kovuuttakin, että jaksaa ja pärjää. Keskustelut, asioiden jakaminen muiden kanssa varmasti auttaa. Se, että saa purkaa tilanteita ja käydä läpi jonkun kanssa. Tee sitä luotettavien ihmisten kanssa mahdollisimman paljon. Tai niin, kuin koet ja luotat itse hyväksi.



Alku aina hankalaa, sanotaan. Itse koin sen niin hankalana, että vaihdoin alaa. En tarkoita, että esimerkkini olisi mitenkään hyvä. Mutta halusin vain kertoa, että elämä on kantanut tällaisesta valinnastani huolimatta. Maailma ei ole kaatunut, vaikka kouluttauduinkin minulle väärälle alalle..

Ihan ensiksi, ota selkeä rangaistus-järjestelmä käyttöön.

Siis minä puhun nyt alakouluikäisistä. Esim. vaikka häiritsevä puhe, kuminheitto tms. heti merkintä taululle tai erilliseen open vihkooin ja kolmesta soitto kotiin.

Näytät, että teoilla on seuraus.

Kokeile myös kannustavaa lähestymistapaa. Eli jos tunti sujuu rauhallisesti, luokka saa palkinnon tunnin lopuss. Palkinto vaikka tunnin lopussa 10 min jotain kivaa juttua.

Jotkut ovat kokeilleet myös sitä, että kun oppilaat metelöivät, et puhukaan mitään. Et yhtään mitään. Lopetat kesken lauseen ja istut liikkumatta. Niin kauan, että luokka hiljenee. Sitten hiljaisella äänellä, sanot, että kiitos, nyt minunkin ääneni kuuluu. Ja selität puheenvuorojen tärkeydestä ja sanot, että luokassasi on tapana pyytää puheenvuorot.



Häirikön voit myös pyytää pitämään luokan eteen puolestasi tuntia, hän kun haluaa olla äänessä. Näin kun oikeasti teet, niin pitäisi vähentyä mölyämisinto.



Myös yhdessä luokan kanssa voi kokeilla tehdä luokan säännöt. Kirjataan yhdessä pahville tämän luokan (käytös)säännöt.

Ja vaikka tarroja joka päivästä hyvin käyttäytyville oppilaille ja perjantaina palkkio.



Nämä oli tällasia yksittäisiä vinkkejä alakouluikäisille. Jos jostain saisit ideaa kehitellä omaksi tavaksesi.

Usko pois, että joidenkin vuosien päästä olet rutinoitunut ja osaat pitää luokan kurissa omalla tavallasi. Työ harjaannuttaa.

Vanhempien edessä esität hallitsevasi homman ja pysyt varman rauhallisena. Luotat siis itseesi ja ammattitaitoosi!

Kysyy ekaluokkalaisen äiti ja opettajan uraa suunnitteleva.

Tiedän hyvin, mistä puhut. Itse olen toista vuotta opettajana ja olen käynyt jälleen syksyllä saman kaaoksen. Neuvoni on, ole johdonmukainen ja tiukka. Kun jaksat nyt, niin tilanne varmasti helpottuu. Itse käytän rytmejä hiljaisuuden saavuttamiseksi. Taputan käsilläni erilaisia rytmisiä taputuksia, johon lapset yhtyvät mukaan melko pian. Tämä perustuu jäljittelyyn, jota pienet lapset seuraavat. Minulla on myös näkyvät merkit taululla, yksi tähti kolmesta poistetaan huonosta käyttäytymisestä, viimeiseksi ilmoitus kotiin. Konkreettinen seuraus on toiminut minun luokalla hyvin ja aikaa siihen menee, että luokan pelisäännöt saadaan kaikille selviksi. Opettajan on myös todella kovetettava itseään, jotta ei ota kaikkea henk.koht. Vanhemmilta saattaa tulla kritiikkiä ja negatiivista palautetta, opettaja on aika suojattomassa asemassa. Koulun ja vanhempien olisi hyvä olla samoilla linjoilla kasvatuksessa, mikä on tietenkin joskus hankalaa. Pyydä tukea kollegoiltasi, ole vahva ja usko siihen, mitä teet. Tämä syksy on ollut kyllä raskas! Tsemppiä ja voimia sulle, älä anna periksi.

Olen ensimmäistä vuotta luokanopettajana valmistumisen jälkeen, ja minulle annettiin kuudes luokka. Sain jo etukäteen monet varoitukset siitä, miten villejä oppilaita luokalla on. Kieltämättä olen hiukan ihmeissäni siitä, että uudelle opettajalle annetaan koulun haastavin luokka. Luokallani on useampi lapsi erityisopetuspäätöksellä. Kouluavustaja on käytettävissä yhtenä päivänä viikossa. Luokan edellinen opettaja yrittää lohduttaa minua, että ei hänkään niiden kanssa pärjännyt. Ei paljon lohduta, kun joudun taistelemaan minuutista, tunnista ja päivästä toiseen.



ap

Omakohtaisesti oon kokenut sen, että aloitteleva ope ottaa työnsä NIIN HENKILÖKOHTAISESTI, hyvässä ja pahassa. Työ=elämä. Nyt järki käteen. Ok, sulla on järjettömän kamala luokka, ens vuonna joku muu porukka. Sulla on työvuosia edessä monen monta, joten opetusryhmiäkin on tulossa vielä monta tämän jälkeen.

Oikeastaan muutaman vuoden päästä pääset varmasti tasapainoon oman elämäsi ja työn kanssa. Mutta aikaa se vie. Näin ainakin mulla. Ennen äidiksi tuloa mietin illat vielä omia mokia ja oppilaiden ongelmia. Enää ei millään edes ehtisi koko iltaa miettiä, mietin näitä omia lapsiani.

Tsemppiä. Älä luovuta, lopussa kiitos seisoo.

kollega

Saat sympatiat myös täältä. Voin vain kuvitella millaista on opettaa nykyään, mutta teet hurja arvokasta työtä! Kyllä siellä luokassa aina joku kuuntelee ja varmaan ajan myötä tilanne siitä rauhoittuu. Vaikka lapsellani on jo aika iäkäs ope, silti osa vanhemmista valittaa. Näitä vanhempia on varmasti aina, mikään ei riitä. Aina on jonkun kullannuppua mukamas kohdeltu väärin, tai joku jää paitsioon yms. (Vanhempainilloissakin näistä saa aina sivullisetkin kuulla, kun jotkut vanhemmat intaantuu vaahtoamaan omasta ipanastaan)



Lapseni koulussa on opetusharjoittelijoita ja kotiin kantautuu aina pelkkää positiivista harjoittelijoista. Hyviä opeja varmasti valmistuu, joten tsemppiä vaan sinulle uran alkuun :)

Meitä kun on aika usein eri medioissa aseteltu vastakkain niin täytyy sanoa, että itse en jaksaisi opettajana ja hattua teille nostan! Vaikka joskus olen kade teidän lomista ja työajoista niin siitä huolimatta! Varsinkin näinä päivinä! Olen tehnyt kouluth:n hommia 10 vuotta enemmän tai vähemman ja saanut kaksi lasta tässä välissä. Kun olen palannut äitiyslomiltani töihin on ollut kyllä aika raskasta työsarkaa. Koko ajan on mennyt hullummaksi ja palaveria palaverin perään koulukiusaamisesta, "opettajan silmätikkuna" olemisesta, syömättömyydestä, jengiytymisestä, rauhattomuudesta luokassa jne jne. Ei hyvää päivää! Onneksi tänä syksynä pääsin toisiin hommiin ainakin toistaiseksi. Ehkä joskus vielä palaan koululle mutta tauko tekee terää!



Mutta sen olen huomannut, että sitä helpompi oli tehdä työtä mitä enemmän piti yhteyttä vanhempiin. Niin hyvässä kuin pahassa. Toivottavasti saat tukea esimieheltäsi, joltain kollegalta tai vaikkapa kouluth:lta. Itse en viime talvena saanut (paitsi opettajilta) ja sitä olisin kyllä kaivannut.

Kuutoset on kyllä haastavia. Ihmettelenpä minäkin, että sulle sellainen porukka annettiin. Nyt kaikki omat tukitoimet käyttöön, ole yhteydessä vanhempiin, rehtoriin, muihin opettajiin, erityisopettajaan. Sano suoraan, että tarvitset enemmän jotain konkreettista apua luokan kanssa, eikä vain surkuttelua ja "lohdutusta", että "en minäkään pärjännyt". Se ei totisesti palvele ketään. Tiedän kuinka ahdistavassa jamassa olet tällä hetkellä, itsellänikin oli kuutoset heti valmistumisen jälkeen, tosin ei koko lukuvuotta. Ja se oli ihan painajaismaista aikaa. Tosin en ehtinyt olla sen porukan kanssa niin pitkään, että työ olisi yhtään helpottanut, joten mielikuva siitä kaikesta kauheudesta jäi sellaisenaan muistiin...

olet kokeillutkin. Itse olen erityisopettaja ja omassa koulussani pyrin toimimaan juuri tälläisten luokkien tukena. Toivon, että sinulla on myös erityisopettajan ammattitaito ja sympatiat :) apunasi. Myös koulun oppilashuoltoryhmä osaltaan vastaa luokkien hyvinvoinnista ja opettajien jaksamisesta. Meillä esim. hankalien luokkien ryhmäytyksissä ja erilaisissa selvittelyissä on mahdollisuuksien mukaan koulupsykologi ja/tai kuraattori mukana. Samoin jos on erityisen hankalia vanhempia niin luokanope ei tapaa heitä yksin vaan erityisope tai rehtori on mukana.



Nämä "hankalat vanhemmat" voivat koulussani olla esim. mielenterveysongelmaisia, jotka kuulevat kaiken opettajan puheen riidan haastamisena; tai vanhempia, jotka kieltäytyvät näkemästä ongelmia ja sulkevat siten lapsensa ilman apua, tai niitä jotka käräjöivät lapsen arvioinneista jne. Tässä vain esimerkkejä kun joku ihmetteli mitä ovat hankalat vanhemmat ;)



Pääpointtina kai haluan sanoa, ettei sinun tarvitse jaksaa yksin. Ei ole häpeä pyytää apua! Jaksamista Sinulle!

Ensimmäiset kaksi vuotta ovat opettajan työssä rankkoja - ihan kaikille.

Itselläni helpotti ensimmäisen vuoden kevätlukukaudella kun löysi sopivat työmenetelmät ja asennoitumisen. Se että luokalla on useampi erityisoppilas on tosiaan haasteellista.



Voimia jatkoon, toivottavasti pian helpottaa!