Ei minusta olekaan opettajaksi :(

Mitä ajatuksia on herännyt? Kyselee numero kakkonen. :)

Kun kirjoitin ensimmäistä kertaa torstaina, minulla oli ollut todella huono päivä töissä. Tosin niitä huonoja päiviä on ollut luvattoman paljon. Tällä hetkellä on taas hieman lohdullisempi olo, ja teidän kirjoituksenne ovat auttaneet minua hahmottamaan tilannetta. Eniten minua ahdistaa se, että luokanopettajan työ on ollut niin erilaista kuin etukäteen ajattelin. Vaikka opiskeluihin kuului paljon harjoitteluja, niin luokan oikea ope oli aina paikalla eivätkä oppilaat koskaan käyttäytyneet niin huonosti kuin normaaleissa olosuhteissa 25-vuotiaan opettajan kanssa.



Minulla on ollut myös onnistumisen tunteita oppilaiden kanssa tänä vuonna, mutta ne ovat olleet muiden luokkien tunneilla. Omat oppilaani ovat sellaisia vilperttejä, etten meinaa perässä pysyä. Olen kehitellyt vinkkienne perusteella systemaattiset palkitsemis- ja rangaistusjärjestelmät, joissa aion pysyä. Tajusin myös, että minun on opittava uusi suhtautumistapa työhöni, koska odotukset ja käytäntö ovat niin ristiriidassa. En ole mikään ihmeidentekijä, joka pystyisin muuttamaan täysin kilteiksi lapset, jotka vapaa-ajallaankin aiheuttavat monenlaista hämminkiä ja vanhemmatkin ovat heidän kanssaan kovilla. Teen parhaani, ja jos omat keinoni eivät riitä, pyydän apua.



Kiitos kaikesta kannustuksesta!



ap

toimii monella tutulla alanvaihtajalla!!!

täältäkin voimahalit. Minäkin olen paininut samojen juttujen kanssa, tosin minulla on se hyvä puoli, että niitä kamalimpia ei tartte katsella koko ajan :)

Mutta melkoista vääntämistä tämä homma on, ja kaikkeen menee aikansa. Ei kun yritetään kestää!

Viikonloppunakin ahdistavat työajatukset pyörii mielessä. Ihan kamalaa kun ei koe olevansa työssään tarpeeksi hyvä.



Minkä ikäisiä opetat nyt? Yläasteikäiset on varmaan pahimpia. Sellaiset eka-neljäsluokkalaiset voisi olla kivoja? Tai sitten lisäkouluttaudut jonkun tietyn aineen opettajaksi ja menet esim. kauppaoppilaitokseen opettamaan äidinkieltä (siellä yleensä suht sivistynyt meininki) tai aikuiskoulutuskeskukseen!

Jos taas vähän vanhempia eli yli 10-vuotiaita, niin peli ei ole menetetty, sun pitää vaan oppia katu-uskottavaksi.

mun poika on nyt kasilla evy luokalla oppimisvaikeuksien vuoksi. On luokan ns. rauhallinen poika,muilla menee aika kovaa--on tupakat ja viinat kuvioissa jne. Nyt vanhempainillassa kun opettaja kertoi kumien heittelyistä,kukkamultien kaatamisista,räkimisistä ym muista asioista niin olin ihan järkyttynyt,että mitä leikkikoulu meininkiä siellä on päällä. Muuta vanhemmat vaan naureskelivat. Ilmoitin tylysti,että jos poikani osallistuu kyseisiin tehtäviin toivon jälki-istuntoa tai muita selkeitä rangaistuksia.



Toinen poikamme jolla on adhd on tavallisella luokalla oman avustajan kanssa,keskittymisvaikeuksia on paljon. Tuosta koetilanteesta,hänelle testattiin nyt kokeen antamista osissa eli ihan konkreettisesti koepaperi (A4) leikataan esim neljään osaan,muutama tehtävä kerraan ja näin kokeet onnistuu hyvin

Mutta KERTOKAA OPET, miten opettajien koulutuksessa tällaisia asioita käsitellään? Eikö koulutuksessa/harjoittelussa ole koskaan hankalia luokkia tai häiriköiviä oppilaita? Jotenkin tuntuu hassulta, että vauva-lehden palstalta pitää neuvoa kysyä. Eikö koulutuksessa tule noita hyviä ohjeita esille?



Onko ongelma siinä, että opet harjoittelevat normaalikouluissa eikä tavallisissa peruskouluissa?

Erilainen oppija -kurssi oli massaluentosarja, jossa esiteltiin eri diagnooseja, esim. ADHD ja Asperger. Siinä se.

En ole mikään ihmeidentekijä, joka pystyisin muuttamaan täysin kilteiksi lapset, jotka vapaa-ajallaankin aiheuttavat monenlaista hämminkiä ja vanhemmatkin ovat heidän kanssaan kovilla. Teen parhaani, ja jos omat keinoni eivät riitä, pyydän apua. ap

Eikö tarkoitus ole saada ne "tuhmatkin" lapset oppimaan tarvittavat asiat?

Eikö opettajan pidä sopeuttaa omat opetusmenetelmänsä niiden oppilaiden mukaan eikä niin että oletusarvo oppilaasta on sellainen hiljainen hyvä tyttölapsi? Eikö siellä opettajankoulutuksessa opeteta, että on olemassa erilaisia oppijoita: jotkut oppivat kuuntelemalla puhetta, toiset lukemalla tekstiä ja kolmannet tekemällä itse jotakin?Eikö siellä puhuta erilaisista temperamenteista ja luonteista, tyttöjen ja poikien erilaisuuksista oppijoina ja ihmisinä? Pojat ovat erilaisia kuin tytöt, sille ei voi mitään.

Jokaisessa luokassa on oma henksensä , joka muodostuu oppilaista ja opettajasta, sun vastuulla aikuisena on sen hengen luominen sellaiseksi, että kaikilla on siellä suhteellisen hyvä olla oppimassa uusia asioita. mielikuvituksen ja luovan hulluuden käyttö on sallittua myös opettajille.

Korkeintaan jotain pintaraapaisua teoriatasolla, ei yhtään mitään konkreettista. Kuulema siksi että se työrauha täytyy tehdä omalla persoonallaan. Eli siis oppia kantapään kautta :(

Totuus on että ei ole mitään kattavaa ja yleispätevää teoriaa tai oppia siitä miten ne häiriköt saa kuriin.

että 20 prosenttia vastavalmistuneista opettajista menee muihin töihin vuoden kuluttua valmistumisesta?



Liikaa teoriaa ja liian vähän todellisuutta.

noin pokkana.

mällipalloja heittelevien oppilaiden paimentamiseen.

noin pokkana.

Omat kaksoseni (tyttö ja poika) opiskelevat samalla luokalla ja voin kertoa, että pienten poikien meininki on aika erilaista kuin pienten tyttöjen, ei tarvitse olla edes ylioppilas sen tajutakseen.

(Nais)opettaja on välillä helisemässä, kun pojat ovat välillä levottomia eivätkä jaksa keskittyä samalla tavalla kuin tytöt, jotka ihailevat kaunista opettajaansa yli kaiken ja tekevät kaikkensa miellyttääkseen tätä esikuvaansa, kotona tyttö kertoo ihailevaan sävyyn, että ope sitä ja ope tätä. Poika kertoo (jos kysytään) että taas oli saanut opelta satikutia.

Luokassa on välillä miespuolinen sijaisope, jonka ote näihin poikiin on tyystin toisenlainen, pojat ovat aivan innoissaan kun tämä "Pentti" on heillä taas ollut ja tehnyt sitä ja tätä ja Pentti sanoi näin ja opiskeltiin sitä ja tätä, ihan eri meiningillä kuin naisopen kanssa. "Pentin" mielestä poikien keskinäinen nahistelu ja ajoittainen levottomuus tunnilla on ihan normaalia "äijämeininkiä" josta ei kannata kauheasti stressata, kun taas naisopen mielestä kaikki ongelmat johtuvat poikien kauheasta käytöksestä, joka pitää kitkeä heistä pois keinolla millä hyvänsä.

Asiahan on niin että sen yhden opettajan on mahdotonta revetä opettamaan niitten kaikkien kullanmurujen vaatimien tyylien mukaisesti. Kyllä ne on vaan mahdollisimman hyvin saatava "kilteiksi" ja samaan muottiin että mikään opetus onnistuu.

ei sillä kiltteydellä niin ole väliä. Kyllä opetusmenetelmiä voi yhdistää isonin luokan kanssa ja saatuaan hyviä kokemuksia jossain, ne samat kersat antavat anteeksi sitten senkin, että aina eivät voi loistaa. ELi kun jokainen saa jotain, lapset ovat myös valmiimpia antamaan muille työrauhan.



Mä olen joskus jo yläkoulussa antanut jopa valita jonkun kurssin suoritustavan (joko koe, projekti, esitelmä tai portfolio) ja antanut siitten sitten jakautua tämän perusteella melko itsenäisesti työskenteleviin ryhmiin, joiden työtä mä olen vaan tarkistanut ja ohjeistanut eteenpäin pari kertaa viikossa (kaikki tunnit kuluu kyllä, jos ryhmiä on kolmekin! ) Mutta se on kyllä toiminut. Alakoulussa en ehkä uskaltaisi vielä noin itsenäistä työskentelyä käyttää, mutta kyllä jossain määrin on mahdollista antaa jokaisen hyötyä omasta parhaasta oppimistavastaan.



Ja sitten on hyväksyttävä myös se, että kaikki ei vaan saa kymppejä kaikesta. Mun tehtävä on antaa heille parhaat mahdollisuudet, mutta jos joku ei niitä vaan halua käyttää niin sille ei lopulta voi mitään. Eikä sillekään, että kaikkien paras ei millään keinolla ole kuin seiska. Mutta toisaalta just niille siihen seiskaan pääsy voi kuitenkin olla isonkin vaivan arvoista.



terveisin 25 ja 26

Voin kuvitella että työ on välillä täysin epäinhimillistä opettajan oman jaksamisen kannalta. Ja tosiaan tämä ihmisten arvottomuus, rajattomuus, kaikki kulutushysterian aikaansaannokset leviävät siihen opettajan eteen. Ja siinä olis sitten yksin selvittävä ja "persoonansa peliin laitettava" vai mitä tuolla joku kirjoitti. Opettajille pitäsi kerran kuussa olla psykologin vastaanotto sekä joku muu jaksamista edistävä työsuhde-etu. Kaikki sympatiani teille, jotka haluatte uskoa ihmisen hyvään, kasvuun, viisauteen ja jaksatte rämpiä siellä todellisuuden suossa,

Opettajan työ on vain työtä, ja se 24/7 vastuu on vanhemmilla, ihan turha ruikuttaa opettajasta jos on oma vanhemmuus heitteillä.

Opettajan työ on vain työtä, ja se 24/7 vastuu on vanhemmilla, ihan turha ruikuttaa opettajasta jos on oma vanhemmuus heitteillä.

Juuri näin. Kaikista voimakkaimmin ja negatiivisimmin tuntein hyökkää opettajaa vastaan ne vanhemmat, jotka eivät itse ole saaneet lapsiinsa mitään otetta.

ole otetta lapsiinsa. Kenellä silloin on? Luultavasti ei kellään. Vanhempien velvollisuus on hakea apua itselleen, perheelleen, lapselleen, jos ei suju. On väärin että opettajan työ kärsii vanhempien ylpeydestä ja vastuun pakenemisesta.

ja kanssa 39- taidat olla joku koordinaattori tai muu virkatäti joka pyörittelee hienoja lauseita ja teorioita paperilla toimistoon piiloutuneena, et varmasti ole ikinä itse laittanut itseäsi sinne kutosluokan eteen soveltamaan luovaa hulluuttasi. Mä olen tehnyt opiskeluaikana (muun alan) sijaisuuksia ja huhhuh- jos on erilaista "luovaa hullua" joihin heidän vanhempansakaan eivät saa otetta luokka pullollaan niin mikähän jeesus opettajan pitäisi olla että saa ne kaikki haltuunsa???? Ei sellaista ammattuitaitoa olekaan että pystyy kaikessa rauhassa opettamaan opetussuunnitelman mukaisesti pariakymmentä täysin erilaista lasta/nuorta- jos heistä monrella on erilaisia häiriöitä ja erityisavun tarvetta.

Taitaa olla monilla vanhemmilla se käsitys että opettaja on joku yli-ihminen ja että aikuisten maailmassa opettaja on se isä-äitihahmo joka kantaa vastuun kun he eivät itse viitsi vaivautua. Ja jolle sitten voi myös kiukutella kuten uhmaikäinen pettymyksiään kiukuttelee.