Miten saada villiintyneet lapset "aisoihin" kun puhe ei enää tehoa??

t. yh

viimeistään kolmannella kerralla perille, sanoisin etten jaksa toistaa samaa asiaa moneen kertaa. Miksi ei mene perille ?



Ottaisin ja käärisin naperot peittoon kädet ja jalat niin että on pakko rauhoittua eikä haittaa vaikka tulee kuuma. Se antaa motivaatiota rauhoittumiseen. Kertoisin lapselle, että vasta sitten pääsee pois kun on rauhottunut, ei huuda ja lupaa käyttäytyä rauhallisesti. Jos lapsi pian vapauttamisen jälkeen riehuisi uudestaan uusisin peittokääreen. Tämä ei vahingoita ketään, mutta tulee järkeä päähän. Ei tarvitse monesti kääriä niin jo uskovat paremmin sanomista. Ja aina olis parempi jos vaikka isä ottais toisen pojan ja äiti toisen kääreisiin. Mutta jos ei ole 2 aikuista niin silloin vanhempi ensin peittoon, nuorempi saattaa rauhoittua jo katsellessa.

t. yh

en tiiä siitä pätemisestä mutta tässä hieman vinkkiä siihen kun meno alkaa mennä ihan sietämättömäksi.



Ensin lapselle kannattaa antaa varoitus jos hän ei tottele ja samalla mainita mitä seuraavasta varoituksesta tapahtuu -> huoneeseen/ jäähytuolille rauhoittumaan! Seuraavasta sitten lapsi jäähylle omaan huoneeseen tai mikä se jäähypaikka sitten onkaan.

Voi myös käyttää ehtoja että jos ei osata olla kunnolla niin ei sellaisesta voi saada kivoja asioita eli sitten ottaa pois jokin kiva juttu esim ei saa jälkiruokaa tms.... ikätasoa katsoen! Sitten kun sen aika koittaa (tässä tapauksessa jälkiruuan aika) niin käy lapsen kanssa läpi vaikka niin että kysyy muistatko minkä takia et saa nyt jälkiruokaa?! Nämä täytyy sitten lapselle muistuttaa että hän ymmärtää syy-seuraus-suhteen.

Palataampa siihen kun lapsi on laitettu jäähylle: jos meno on kovaa myös huoneessa-> lapsi riehuu, rikkoo paikkoja tai satuttaa itseään tai muuten vain hölmöilee hakemalla huomiota tyhmillä asioilla niin sitten vain lapsi syliin tiukasti niin että hän ei pysty rimpuilemaan yhtään. Ison lapsen voi laittaa sängylle mahalleen ja ottaa jalat ja kädet kiinni niin että hän ei pysty satuttamaan itseään. Tässä asennossa ollaan niin kauan että lapsi rauhoittuu. Aikansa hän varmasti jaksaa riuhtoa ja huutaa mutta väsyy lopulta. (alkuun äiti voi olla itse ihan hiljaa ja antaa lapsen huutaa ja rinmpuilla. Hän ei välttämättä pysty ottamaan alkuun mitään vastaan ja äidin on turha lähteä muutoinkaan huutokilpailuun mukaan) Asiaa voi alkaa käsittelemään joko siinä asennossa tai vasta silloin kun lapsi on täysin rauhallinen ja olet päästänyt hänestä irti. Sen jälkeen on hyvä ottaa lapsi vaikka syliin ja käydä asiat läpi sanomalla vaikak että: äiti otti sinusta tiukasti kiinni jotta sinä et satuttaisi itseäsi tai muita. Sitten on hyvä käydä läpi tilanne mikä tähän johti ja se mitä tästä kaikesta seuraa. Tämä ns. kiinnipito ei ole itse se seuraamus hölmöilystä vaan sitten asetetaan se seuraamus erikseen eli kun lapsi on rauhoittunut. hän ihan varmasti jaksaa olla huoneessaan paljon paremmin sen ajan joka hänelle on seuraamukseksi laitettu. Jos hän suuttuu uudelleen siitä että joutuu olla huoneessa niin kaikki uusitaan niin monta kertaa kun pitää mutta enpä itse ole tällaiseen törmännyt kun muutaman kerran.

Seuraamuksen jälkeen on aihetta vaatia lapselta anteeksipyynnöt kaikille jota asia on koskettanut.

Tällä keinolla lapsi huomaa että äiti on kuitenkin se joka kotona määrää ja tuntee sitä kautta olonsa turvalliseksi, mutta tämä ei satuta lasta vaan suojaa häntä pikemmiten.



suosittelen että mietitte valmiiksi mitä tapahtuu esim sen jälkeen kun se kolmonen tulee (ne jotka käyttää laskentaa keinona)... JOhdonmukaisuus on valttia jotta lapset tuntevat olonsa kuitenkin turvalliseksi uusien juttujenkin kanssa.



mutta paljonhan on tehtävissä ennen tätä niin kuin monet ovatkin jo tänne kirjoitelleet mutta tässä hieman ohjetta niihin viimoisiin tilanteisiin kun ollaan jo siinä pisteessä että nyt riittää! itse en ole joutunut vielä huutamaan kertaakaan kun näitä ohjeita olen käyttänyt vaikkakin olen 8h päivässä hyvin vaikeasti kasvatettavien lasten parissa. =) tämä on siis työtäni!

Mutta mikä kummallisinta, meillä ulkoilu ei rauhoita lapsia vaan päinvastoin, kun tullaan sisälle, riehuminen taas alkaa!! On tuntunut että se paremminkin lisää riehumista! Miten voi olla mahdollista?

ap

laittaisin lapseni juoksemaan taloa ympäri niin hän karkaisi siinä samassa ties minne..

pointti oli se, että keksin lapsille tekemistä!

Kysyin ensin katsotaanko videopätkä. Yhden katselivat ja kun meno ei siitä rauhoittunut kysyin oikein innostuneella äänellä että "kuka haluaa piirtää??" Ja kaikkihan halusivat (3 lasta). itse sain sitten vauvaa hoitaa..

Itsekin sortuu siihen huutamiseen, mutta pitää muistaa tuo- lapset on turhautuneita.. Keksiä niille jotain - mutta toisaalta annan niiden joskus vähän riehuakin. En jaksa olla liiiian tarkka.

myös tuo että keksii lapsille jotakin muuta rauhallista tekemistä.

ja ohjeet olivat seuraavantyyppiset (sopivat mielestäni kaikkien lasten kasvatukseen):



- kielteinen kehä on saatava katkeamaan -> tee mukavia asioita lapsen kanssa, vahvista teidän suhdetta, kehu lasta hyvin sujuneesta käyttäytymisestä sekä hänen persoonastaan (erota käyttäytyminen ja ihminen; teot voivat olla vääriä, mutta lapsi on rakas ja arvokas)



- ole johdonmukainen, pidä aikatauluista ja rutiineista kiinni, vaikkei itseä huvittaisi -> lapsen on helpompi muistaa ja ennakoida tilanteita



- myönteinen palaute ja etujen poisotto vaikuttavat tehokkaammin käyttäytymiseen kuin huutaminen tai kovat rangaistukset



- mieti tilanteita lapsen kannalta: miksi hän villiintyy ja riehuu? Onko hän väsynyt/ nälkäinen/ tylsistynyt/ jännittää/ huomionhakuinen (lapselle on parempi saada vihaistakin huomiota kuin jäädä huomiotta)?



- mieti tilanteita itsesi kannalta: miksi sinä hermostut ja huudat? Oletko uupunut? -> huolehdi omasta virkistäytymisestä ja akkujen lataamisesta, Vaikuttaako jokin lapsuutesi "tunnelukko" tai muisto tilanteessa? Miten itse käyttäydyit lapsena, miten sinua rauhoitettiin tai rangaistiin?



- luo säännöt, kerro mitä tapahtuu, jos niitä ei noudateta, rangaistuksena etujen poisotto ja jäähy/ yksi minuutti per ikävuosi, alkaa alusta, jos tulee pois tai huutelee tms. (ei koko ajan, eikä pienistä asioista, jottei menetä tehoaan)



- kerro lapselle, että haluat auttaa häntä jossakin hänelle vaikeassa asiassa; olet hänen puolellaan ja ohjaat häntä, siksi olet jämäkkä etkä anna periksi



- harjoitelkaa vaikeaa tilannetta tarrojen avulla (esim. viidestä tarrasta saa jotain kivaa tekemistä vanhemman kanssa, kymmenestä pikkuauton tms.) -> lapsi sisäistää, että vaivannäkö ja siinä onnistuminen tuottaa sisäisen tyydytyksen, ulkoisten palkintojen tarve vähenee



- älä puutu jokaiseen pieneen käyttäytymishäiriöön, jotta negatiivinen nalkutuskehä katkeaa; jos lapsi vahingoittaa toista lasta tai rikkoo tavaroita, puutu välittömästi, muuten annan varoitus ja muistuta jäähystä



- perehdy sylihoitomenetelmään ja rauhoita lapsi sylissäpitämällä (varaudu solvauksiin ja hikiseen taistoon, kunnes lapsi antautuu hellittäväksi), jos lapsi ei pysty rauhoittumaan esim. jäähyllä



-----



Ja kyllä, tiedän, että tilanne on haastava, jos riehuvia lapsia on useampi ja aikuisia vain yksi, mutta idea em. ohjeissa on rakentaa perheen vuorovaikutusta ja ilmapiiriä sellaiseksi, että lapset oppivat sisäistämään perheen käyttäytymissäännöt ja asiat alkavat lutviutumaan pikkuhiljaa paremmin. Aikaa, vaivannäköä ja kärsivällisyyttä vaativa menetelmä, mutta kannattaa kokeilla.

mutta emillä toimii jäähytuoli.

Kotona on 5v ja 6v pojat ja meno yltyy väliläl ihan älyttömäksi.

Miehen kanssa otimme oppia noista TV:n Kauhukakara-ohjelmista ja otettiin käyttöön jäähytuoli.

Ensin tulee kaksi varoitusta ja jos ne ei tehoa, niin sitten joutuu jäähylle 5 minuutiksi.

Pikkuhiljaa ne lapset huomaa, että kannattaa totella niitä varoituksia mielummin kuin joutua jäähylle.

ja ohjeet olivat seuraavantyyppiset (sopivat mielestäni kaikkien lasten kasvatukseen):

Kiitos perhekoulun ohjeiden jakamisesta! Kuulosti järkevältä.