Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko joku joutunut luopumaan koirastaan vauvan syntymän jälkeen?

Vierailija
09.02.2008 |

Mietityttää tuo koiran käytös.

Meillä on ennestään lapsi, jonka tulon jälkeen koiralla meni 2 vuotta hyväksyä tulokas taloomme.

Nyt tuo koira on mennyt tosi oudoksi viime kuukausina, olen siis raskaana ja koira ilmeisesti vaistoaa sen jotenkin.



Jokohan tässä ollaan tulossa pisteeseen, jossa on pakko luopua tuosta koirasta? Kovin paljon työtä ja vaivaa siitä on viime ajat ollut.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
09.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset


En tiedä oliko meillä vain helposti sopeutuneet koirat. Jokatapauksessa koirat saivat miehen mukana synnäriltä rätin johon oli vauvaa hoidettu. Vauva oli kuivattu puhtaaseen pyyhkeeseen pesun jälkeen ja annettu rätin olla vauvan viereessä, puklaukset tulivat rättiin. Olin ruiskassut rättiin vielä vähän maitoa ja pyyhkäissyt pikkuisen vauvan vaipan tuotostakin rättiin. Mies sitten vei koirille rätin jota koirat olivat innokkaasti nuuhkineet. Rättihän haisi heidän emännälle ja kovin emännän tuksuiselta uudelta ihmiseltä. Kun vauva tuotiin taloon, niin koirille vauva oli jo tuttu juttu ja laumanjäsen. Näin tehtiin molempien lasten kanssa.



Kun lapset ovat oppineet liikkumaan ja heillä ei ole kykyä vielä empatiasta ovat koirat pitäneet turvallista välimatkaa heihin, ihan omasta tahdostaan. Välit ovat sitten taas lämmennneet, kun lapsi on oppinut koiran käsittelysäännöt.



Kukin koira ja perhe on kuitenkin omanlaisensa. Toisinaan lemmikistä/lemmikeistä on pakko luopua, mikäli yhteiselo ei onnistu joko luonteesta, allergioista tms. johtuen. Meillä nuorimmalla lapsella puhkesi äreä koira-allergia niin pakkohan koirista oli luopua. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä että ihmiset rakentavat taloja, mutta vasta koirat tekevät niistä koteja. :o)



Vierailija
2/3 |
09.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tai koira muuttui silloin aika suojelevaiseksi ja epävarmaksi vieraita kohtaan. Sitten kun lapsi alkoi liikkua niin meni vaikeammaksi, tosin pärjättiin vielä porttien ym. avulla niin että aina vahdittiin mitä molemmat tekevät. Mutta kun ei voinut luottaa enää koiraan vieraiden kanssa niin esim. ulkopuolisen lapsenvahdin hankkimista ei olisi voitu kuvitellakaan, sitten lopulta elämä kävi niin stressaavaksi että katsoimme parhaaksi lopettaa koiran.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
09.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

kosketusta lapseltamme.

Tuo on kyllä paimen-/vahtikoira, mutta siltä jotenkin puuttuu se ominaisuus, mikä noilla koirilla yleensä on.

Kyllä me hankintavaiheessa jo tiedettiin, että koira on hieman erikoisluonteinen ja tuottaa ongelmiakin, mutta silloin me otettiin se vaan haasteena.

No kuitenkin minä olen henkisesti varautunut siihen, että koirasta joudumme luopumaan. :/

-ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi seitsemän kolme