Vauva ei tykkää vauvauinnista!
Tämmönen ihmeellinen asia kävi meille että ekku kerran ku mentiin uimaan niin meidän vauva jo katteli siihen malliin että alkaisko itkemään vai ei. No ei sillon kuitenkaan alkanut. Sitten sairastettiin ja oltiin kaksi viikkoa pois vauvauinnista. Nyt aamulla käytiin taas uimassa ja poitsu itki KOKO ajan vedessä, myöskin sitten suihkussa. Rauhottui vasta pukkarissa jossa hoksasi taas omat varpaansa.
Onko teitä muita olemassa joiden vauva ei tykkää vauvauinnista tai olette lopettaneet itkuisuuden takia? Mistähän se johtuu... Mietiskelin itse että syy täytyisi mennä tuonne pääkoppa puolelle, koska kotioloissa tykkää lillua ammeessa ja käydä suihkussa. Että onko vauvalla liian " paljas" olo uimapuku päällä ja vielä kun siihen lisätään meiän pojun kauhea vierastamiskausi päälle.
Onko muilla tietoa mitä muita harrastuksia voisi harrastaa vauvelin kanssa, minulla tietoa vaan uinnista ja muskarista...
Kiitos jos joku kanssasisar vastailee...
-Annemari-
Kommentit (4)
Me käytiin esikoisen kanssa aikoinaan ja hän kyllä tykkäsi mutta samassa ryhmässä oli useitakin jotka eivät tykänneet..osa lopetti, osa jatkoi ja vauvat oppivat tykkäämään :)
Onko teillä pyyhe mukana altaalle asti ja heti altaasta noustua? Se vois tuoda pientä " turvallisuuden tunnetta" ja siellähän kannattaa olla vain sen aikaa kun vauva viihtyy ja lähtee sitten pois. Jos ei ollenkaan rauhoitu edes pyyhkeen kanssa reunalla istuskellessa niin lähtee pois ja koittaa seuraavalla kerralla taas. Uimahalli on ympäristönä outo ja ehkä pelottavakin, valoja, ääniä ja jos on vähän kylmä ja märkää.
Muistan itsekkin että ei meidän vauva jaksanut aina olla sitä aikaa 20-30min. mitä se vauvauinti kesti, joskus oltiin vain 15min. jos näytti että alkoi väsyä ja oli vähän itkuinen, lähdettiin pois suihkuun ja pukuhuoneeseen jutustelemaan :)
Mutta näinhän se on että ei meistä kaikista uimareita ole tullut ;)
Tuossa olikin nuo joogat ja jumppiakin varmasti löytyy monenlaisia.
Värikylpy on aika uus juttu vauvoille ja pienille lapsille, se on sitä värien kanssa sotkemista ja maalaamista ihan omin käsin.
Aloitimme vauvauinnin tytön ollessa n. 4 kk vanha ja testasimme lajia kuukauden verran. Tyttö oli ok 10 minuuttia mutta sitten alkoi huuto. Tyttö oli koko ajan ihan jäykkä ja nyrkki suussa. Uima-aika oli klo 19.30. Minulle tuli epätoivo, koska kotona vesilillunta oli erittäin hauskaa.
Vaihdoimme uintipaikkaa ja pidimme parin kuukauden tauon. Näin lapselle ei ehtinyt jäädä " traumaattisia" muistoja uimahalliympäristöstä. Nyt olemme käyneet kaksi kertaa uimassa ja tyttömme (7 kk) onkin varsinainen vesipeto! Muutokseen varmaan vaikuttivat lisäikä, uusi ajankohta (klo 17.15) ja parempi ohjaus.
Minulle sanottiin nykyisestä uimakoulusta, että yleensä uintihaluttomuuteen vaikuttaa muut syyt kuin se, että lapsi ei pitäisi vedestä. Syitä voivat olla esim. masuvaivat, liian nuori lapsi tai liian myöhäinen kellon aika.
Monesti tuntuu käyvän niin, että vauva on pari-kolme-neljä kertaa aika itkuinen uimassa, mutta sehän on vaan ihan normaalia. Allastilat ovat suuria, kirkkaita ja meluisia, tulee paljon ärsykkeitä ja kaikki on niin uutta. Ja sitten on vielä se vesikin, joka sekin voi jännittää vaikka kotona amme onkin kiva juttu... Ja usein on vielä niinkin ettei uintiaika osu oikein vauvan rytmeihin, ei vaikka mitä tekisi...
En siis vielä kahden kerran perusteella tuomitsisi koko harrastusta. Vielä kun olitte välissä kipeänäkin, niin eihän vauva välttis edes muista sitä ekaa kertaa... Pienen ihmisen elämässä se viikkokin on jo toooosi pitkä aika. Suosittelen kokeilemaan vielä kuukauden verran, meidän vauvauintiryhmässä kyllä monesta kiljukaulasta kehittyi melkoisia vesipetoja kun vaan hommaa jaksettiin jatkaa!
Mutta jos nyt kuitenkin päätätte lopettaa uinnin, niin onhan noita harrastuksia. Jumppaa, vauvahierontaa, joogaa, babybiciä, jopa vauvataiteesta olen lukenut... Varmaan googlettamalla löytyy?