Onko täällä ketään jolla on todettu nivelreuma?

(ja ehkä et juuri nyt yllytä kovin yltiöpäisiin urheilusuorituksiin tai leuhki omillasi)

Sairaus on hänellä aika vakava ja erittäin kipulias. Harmittaa ihan älyttömästi, koska hän on pienten lasten äitikin.

jotta lääke vaikuttaa nivelessä -> ja tämä lasten kanssa usein hankalaa

särkee kuulemma aina joka paikasta, eikä pysty avaamaan mitään purkkeja, saatika kantamaan mitään.

jostain pitäisi saada sellaisia apuvälineitä, esim erikoispurkin avaajia sun muita, omalta kunnalta maksutta.

kamala tauti, en voi muuta sanoa.

auta aina kantamisessa, urkkien avaamisessa, napituksessa, ne on pahimpia.

Nuori ihminen haluaa kuitenkin elää omaa elämäänsä ja säilyttää kaiken keskellä tunteen siitä, että hallitsee elämäänsä.



Nykyään on tosi hyviä lääkkeitä, sekä kipuun että tulehduksen rauhoittamiseen.

Taitaa olla nuo tulehduslääkkeet sitten, jotka aiheuttavat pahaa oloa. Toivottavasti saavat sen lääkityksellä kuriin. Mutta tosi kipeä öisin, niin olen ymmärtänyt. Ottaa vain pattiin, hän ei halua puhua asiasta vielä.

Ennen lääkitystä ja tietoa siitä, mikä helvetilliset kivut ja nivelten jäykkyyden oikeasti aiheutti, elämä oli yhtä helvettiä. Oli pieni vauva, pari muuta lasta ja kusipää mies...



Kun lääkitys alkoi tehota ja kivut lieventyä, alkoi taas elämä normalisoitua. Tällä hetkellä ainoa kipu on vasemman jalkapöydän ja varpaiden nivelten jomotus määrättyyn aikaan kuukautiskiertoa. Ja ikävänä lisäkiusana kortisonin aiheuttama lihominen. Mutta piakkoin pitäisi päästä kortisonista eroon ja jatkaa vain yhdellä lääkkeellä. Ehkä sitten painokin alkaa taas normalisoitua.



Voit tietty auttaa, missä pystyt, jos toinen niin haluaa. Mutta kyllä kaverisi täytyy itse saada asiat kohdalleen, päästä sinuiksi sairautensa kanssa ja jatkaa pää pystyssä elämäänsä. Ei olo nimittäin ainakaan siitä parane, jos vain voivottelee kohtaloaan.

Mutta oman elämänsä pilaa lopullisesti voivottelullaan ja itsesäälillä.



t. diabeetikko

kuten itselläni. Eli tulee elämänvaiheeseen, joka muutenkin muutoksia täynnä. Itseäni eniten harmittanut se, että jouduin lopettamaan imetyksen melko lyhyeen, enkä pysty juurikaan ulkoilemaan lasten kanssa (erityisesti esikoinen kärsii tästä). Toki arkea haittaa myös se, ettei saa pilttipurkkien kansia auki tai nappeja kiinni, kakkapeppua pestyä...

ja imetän vieläkin.



8

Aiheutat vain ärtymystä ja pahaa mieltä.

käyt esim. reumaliiton sivuilla tutustumassa nivelreumaan, Kun kaverisi puhuu, on paljon helpompi puhua ihmiselle joka jotain ymmärtää, kun puhua ihmiselle joka ei tajua yhtään mitään.



Vaikka et tietenkään itse niitä kipuja tunne, niin vähän ymmärtäisit mistä on kyse.

Kuuntelu on nimittäin hyvää auttamista ja ymmärtäminen. Tuskin ystävä haluaa, että alat nappeja napittaa.