kellon oppiminen
Miten olette saaneet lapsen kiinnostumaan kellon ajoista? Meillä eskari osaa tunnit ja puolet, mutta ei jaksa keskittyä vielä aikoihin muuten, hädin tuskin näihinkään. Ei taida olla vielä valmius ja kiinnostus kohdallaan... mutta samalla kuitenkin häntä häiritsee kun monet kaverit jo osaa kellonajat. Tyttö siis osaa lukea, kirjoittaa ja laskea eli numerot on hallussa. Tietty ei tarvi vielä osatakaan tätä taitoa, mutta kyselenpä vain kiinnostuksen vuoksi, kun kuitenkin tyttö toisinaan haluaisi kellonajat jo tuntea...
Kommentit (7)
Lapsemme tokaluokkalainen kaveri opetteli juuri kellonaikoja, eikä ihan helpolta näyttänyt. Tietty kyseessä oli viisarikellon ja digiajan opettelu, mikä opettajankin mielestä on liikaa vaadittu tämän ikäiseltä (siis digiajan selkiytyminen). Lapsellasi on varmasti vielä aikaa opetella ja valmius siihen tulee.
Rannekellon sai synttärilahjaksi ennen koulun alkua ja sitä on kai sitten itse tuijotellut ja opiskellut. Kohtuu helposti oppi ja koulussakin opetettiin. Nyt osaa jo hyvin katsoa kelloa, mutta naapurin tokaluokkalainen ei vielä tunne kelloa kovinkaan hyvin.
Tässäkin on siis paljon yksilöllistä vaihtelua.
opetetaan ekaluokalla tasat ja puolet tunnit. Tokalla onkin sitten paljon opittavaa ja monille vähän liikaakin. Pitäisi oppia viiden minuutin tarkkuudella yli- ja vaille-ajat ja pistemerkinnät aamu- ja iltapäivällä (16.45 jne.). Eskarilaisen kanssa kannattaa opetella kelloa käytännön tilanteissa, milloin herää, lähtee eskariin, syödään, alkaa Pikkukakkonen, mennään nukkumaan ym. Jos lapsi lukee, kirjoittaa ja laskee jo eskari-ikäisenä, ehtii todella oppia kellonajat koulussa!
Meidän eskarilainen oppi kellonajat vähän ennen 6-vuotis synttäreitä. Osaa katsoa viisarikellosta ajat, tosin vaatii hetken miettimistä ja käyttää välillä erikoisia ilmaisuja kuten 40 yli kun on 20 vaille. Digitaalisesta kellosta osaa katsoa myös ajan, mutta ei kyllä aina mielestäni hahmota yhteyttä 12 h ja 24 järjestelmän välillä (että esim 19.00 on sama kuin 7 illalla). Sai synttärilahjaksi kellon, mutta ei käytä sitä läheskään aina kun on kuulemma joskus leikkiessä hankala. On kyllä tämäntyyppisissä asioissa muutenkin ollut aikainen oppija; alkoi lukea 3 v 10 kk, kirjoittaa (tikkukirjaimilla) sekä laskee yhteen- ja vähennyslaskuja ja helppoja kertolaskuja. Oppimisen paikat onkin sitten muualla mm. sosiaalisissa taidoissa ja esim. paikalleen rauhoittumisessa. Kellonaikoja opeteltiin erilaisista kellokirjoista, mutta alussa oli kyllä niistä ihan " pihalla" , sitten vain jotenkin hoksasi systeemin.
Tasatunnit ja puolituntiset osaa, hieman saattaa mennä päin mäntyä, mutta ainakin on kiinnostunut. Opetellaan eka nuo paremmiksi ja sitten muut aikanaan.
Odotteli vanhempia kotiin mummon kanssa ja kun ei riittänyt tieto että pian tulevat, niin mummo näytti kellosta. Poika, joka on muutenkin innostunut numeroista ja mittaamisesta , oppi tämän jälkeen pikku hiljaa. Syksystä lähtien yhdistänyt myös digitaalisen ja perinteisen kerro eron (pelleilee välilläettä kello on 40 yli 12 ja kikattaa päälle).
Kellon oppiminen on kai yhtä paljon lapsen kiinnostuksesta riippuvaa kuin lukeminenkin. Meillä mittaaminen ja numerot ovat kulkenee arjessa koko ajan ja tarttuneet meidän aikuisten käytöstä pojallekin.
Kerran pari yritin minuutteja ihan opettaa, mutta ei kiinnostanut, vaikka haluaisikin osata. Oppikoon omia aikojaan - tai eskarissa. Lukee, kirjoittaa ja laskee. On ihan hyvä vain, jos opettajallekin jää jotain opetettavaa. Rannekellon hän kyllä haluaisi. Elokuuhun mennessä tietysti olisi hyvä hallita kouluunlähtöaika.