Lue keskustelun säännöt.
onkohan tämä sitä baby bluesia??
08.02.2008 |
Mistähän aloittaisin.. sain kolmannen lapseni viikko sitten. Jouduin yllätys kiireelliseen sektioon, kun vauva oli kookas ja yllärinä perätilassa (siis tämä huomattiin vasta synnytyssalissa..)
Tuli kolmas samaa sukupuolta.. eihän siitä kukaan ole sanonut mitään muuta kuin onnea, mutta mulla itselläni kaihertaa.. Olen aina ajatellut että olisin sen toisen sukupuolen edustajan äitinä parempi.. Jotenkin siis helpommin osaisin ne jutut.
Ja sitten - vauvaani en vaihtaisi mistään hinnasta.. (nytkin alkaa itkettää pelkkä ajatuskin..) Mitä tämä on? Mieheni on aivan ymmällään kun kiertelen täällä huoneissa vauva sylissä ja itken hiljaa koko ajan.. En muista tällaista tunnetta aiempien kanssa.. En tiedä onko se sitä, että tavallaan tiedän että tämä on " viimeinen vauva" vai sitä että en koskaan saa tietää millainen toisen sukupuolen edustaja meille tulisi.. Raskaana ollessani olin sitä mieltä koko ajan että tämä on viimeinen kerta!! Äh. Onko kenelläkään mitään vastaavia kokemuksia?
Kommentit (5)
Liittyykö jotenkin sektioon? Koska normisynnytysten jälkeen ei ollut mitään tällaista...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liittyy varmaan enempi siihen, että sun toiveet ja odotukset eivät käyneet toteen. Eli vauvan sukupuoli ja synnytystapa menivät " mönkään" .
koen itseni kyllä jotenkin epäonnistuneeksi ja huonoksi ihmiseksi. Ei tästä perheestä tullut sitten tasapainoista, sukupuolten suhteen. Olisi ollut niin ihanaa että olisi ollut kumpiakin. Ei sillä, että haluaisin tuon vauvan pois.. Ei tosiaan!!! (ja taas itkettää)
ap
ja tilanteesi helpottaa kyllä viikon, parin sisällä :) ne on ne hormonit, ne hormonit.. itse kanssa itkua tuhnasin pari ekaa viikkoa. sitten tasoittui. kyllä se sektiokin on voinut järkyttää, samoin varmaan prosessoit noita ajatuksiasi vauvan sukupuolesta, mutta anna prosessoitua ihan omaa tahtiaan ja itke jos itkettää! muista kuitenkin, että nyt juuri hormonikeikahduksen aikaan ei kannata antaa millekään ajatukselle kovin suurta painoarvoa :) kunhan keho rauhoittuu ja tasoittuu, näyttäytyy kaikki jokseenkin toisenlaisessa valossa. anna siis hyvinkin vielä pari viikkoa olla ja itke vaan, sitten kun tuntuu että itku taukoaa niin jotain hauskaa komediaa tai sarjaa dvd:ltä ja naurat ja syöt suklaata! tämän koin itselleni tasapainottavaksi ja sellaiseksi, ettei tilanne mennyt liian synkäksi missään vaiheessa. sano miehellesi, että naurattaa sinua ja pitää huumoria yllä :) älä ota nyt mitään liian vakavasti. tsemppiä, ei enää kauaa jäljellä!
Puhu ajatuksistasi neuvolassa tai miehellesi tms.