o=o=o VIIKONLOPUN HELMINAUHA o=o=o

Pikaisesti kirjoitan..

Meille syntyi ihana ihmemies 6.2 klo 8.30. Mitat minulle huimat 4105g 50cm.

Synnytys lähti käyntiin tiistai iltana ilman minkäänlaisia ennakkovaroituksia kovilla supistuksilla klo 23 ja eteni näin

klo 1 sairaalassa> 3cm auki > suihkuun

klo 3 6cm auki >synnytyssaliin

klo 3.30 epiduraali

klo 4 7cm auki ja tippa tehostamaan supistuksia

klo 6 8 cm auki

klo 7 10 cm auki mutta ei saanut ponnistaa koska jokin lepare vielä tiellä

klo 8 10 cm auki ja aloin koittaan eri asentoja mistä paras ponnistaa, varsinaiseksi ponnistusvaiheen pituudeksi kirjoitettiin 15 min.



Uskokaa tai älkää mutta oli unelma synnytys!!!







Onnea kaikille jotka ovat myös saaneet nyytit ja toivotaan muille yhtä hienoa synnytyskokemusta kuin mitä itse sain kokea!



Onnellinen aurela ja ihana Ihmemies

aurelalle paljon onnea poika vauvan syntymästä!

anna_liisa ja poika 1viikko ja 2 päivää.

Mä ymmärrän tasan sun fiilikset, mulla tollainen samanlainen, sisäänpäinkääntynyt olo ollut muutaman päivän.... Meillähän on muuten sun kanssa sama laskettu aikakin....Tiuskin mun miehellekin pari päivää sitten, olo on ollut vaan jotenkin niiiiiin kypsä. Sanoin kyllä sitten ettei johtunut hänestä vaan omasta huonosta fiiliksestä.



Tänä aamuna olin taas vihainen ja turhautunut, kun viime yänä oli klo 2-5 välillä menkkamaiset kivut+tihenevät supistukset (luokkaa kovemmat menkkakivut). En siis saanut nukuttua, sen verran sattui... Sitten aamulla kun soitin kättärille ja otin pari panadolia, kivut loppuivat samoin supparit. No, sain sentään sen jälkeen nukuttua yön univelat pois. Tänään siivosin 5 tuntia sitten kämppää lattiasta kattoon, jos vaikka edistäisi jotakin. Ei siinä mitään, oon valmistautunut ylimenoon ja kaikkeen, on vaan sellanen fed up- olo.



Mulle on tullut noita samoja hengenpysähdyksiä, vaikka vauva lepäileekin tosi alhaalla eikä luulisi keuhkoja painavan, mutta mulle sanottiin vaan, että keuhkot joutuvat venytykseen kun maha kasvaa ja painuu alaspäin, joka aiheuttaa sitä tunnetta.



No, on tässä vaan jaksettava, ehkä huomenna parempi olo ja saisin aikaiseksi lähteä vaikka miehen kanssa kävelylle merenrantaan....



Tsemppiä kaikille,

Mama -74

Meillä se isäntä jaksaa kysellä kokoajan tuntemuksia! Raivostuttavaa alkaa jo olla pikkuhiljalleen..No, mitään tuntemuksia ei kyllä ole. Aamun olin kirpparilla ensin ja sitten vielä shoppailin ja ei yhtään supistuksen supistusta ollut tuloksena. No, lapsille kyllä löytyi vaatetta. Maha-asukki sai muutaman uuden pikkupuvun kirpparilöytöinä ja tää 2vee neiti sai synttärimekon ja jotain alevaatteita ja esikoisellekkin ostin pari paitaa ym.. vaikka tän esikoisen vaatekaappi kyllä pursuaa entisiäkin vaatteita!! Itselle vaan haaveilin vaatteista.. No, kylläkin palkitsin itseni muhkealla kermakammalla ja kahvilla kun jaksoin niin hienosti shoppailla ;) Nyt aattelin saunan laittaa lämpiämään ja lähteä sinne siis lepäilee sit seuraavaksi.

Kukas se siitä spinaalista kyselikään?? Nyt ei muisti pelaa mutta mulla on siitä ihan hyvät kokemukset kaikenkaikkiaan. Viimeksi sen sain kun olin auki jotain 5cm ja kätilö varoitteli, että nyt aukeat sitten äkkiä loppuun vaan siinä kävikin niin, että mitään ei tapahtunut koko puudutuksen aikana! Vaihtui sitten kätilöillä vuoro ja tämä toinen kätilö laittoi välittömästi tipan voimistamaan supistuksia ja spinaalin vaikutus loppui sitten! Kivut oli aivan järkyttävät joten spinaali laitettiin uudemman kerran ja avauduinkin sitten tipan voimalla puolessa tunnissa kokonaan mutta mitään en siis tuntenut. Tämä toinen spinaali vei tunnon kokonaan ja en siis tuntenut ponnistuksen tarvettakaan mutta kätilö kehoitti kokeilemaan ponnistusta ja ohjasi minut sopivaan asentoon ja mies ja kätilö sitten piti jalkoja paikallaan ja minä ponnistelin tytön noin minuutissa muistaakseni pihalle! Ja edelleen en tuntenut mitään! Paikkauskin onnistui spinaalin avittamana. Eli hyvin vaikutti minulla ja ehkä liiankin hyvin tuo toinen spinaali. Käsityksen mukaan sitä ei siis mielellään anneta kuin kerran ja tosiaankin ei ensisynnyttäjille.



Nyt lähden laittaa sen saunan ja pesukoneen pyörimään! Hauskoja viikonlopun jatkoja kaikille helmille!



Vimpula ja pikkuinen 38+4

sinulle ihanasta pojasta ja hyvinmenneestä synnytyksestä!

Päivällä mietinkin että vieläköhän olet yhtenä mutta onneksi olet jo nyyttisi lunastanut=)



Täällä myös yksi sisäänpäinkääntynyt, toki kun itsensä saa liikkeelle ihmisten ilmoille niin mukavaahan se on mutta kun niin paljon helpompi vaan olla omaan läjään kotona. Pinna tosin ei tahdo kestää yhtään esikon 5vee uhmailua ja viisastelua=( Sitten tulee näitä huono-äiti-fiiliksiä. Noh aikansa kutakin ja toivottavasti tilanne helpottuu sitten synnytyksen jälkeen.



Huonosti nukutut yöt tekevät myös mielen äreäksi, päiväunet tosin aina vähän helpottavat asiaa. Josko sitä tänä iltana saunassa rentoutuisi niin että yökin sujuisi paremmin.



Tämänkin päivän aikana tullut muutama oikeasti kipeä supistus, juuri nytkin tuntuu oikein reilusti alapäässä. Mutta kun ne jäävät siihen yhteen niin eipä auta. Tämä onkin pisimmälle kestänyt mun raskauksista, joten uutta ja erilaista on tämäkin=) Jotenkin mulla on sellainen tunne että tällä pikkuisella ei ole hetkeen kiire minnekkään tuolta yksiöstään;)



Josko sitä lähtisi saunan lämmitykseen ja esikon kanssa asioita puimaan. Rentouttavaa lauantaita kaikille=)



p02p06 ja kiireetön pikkuinen 39+0

Itse en enää millään malttaisi odottaa. Ensinnäkin haluan tästä kamalasta olosta eroon ja toiseksi haluan jo tavata pikkuiseni!!!



Kiitos empatioista! Lueskelinkin jostain, että n. rv:lla 38 ja siitä eteenpäin saattaa kehittyä " yliannostus" endorfiinia, joka aiheuttaa alentunutta mielialaa ja ärtyisyyttä. Olenkin tainnut saada oikein kunnon satsin...



Olo on edelleen todella surkea, ei olla saatu asioita mitenkään puhuttua, kun lapset ovat täällä, ja mua vaan itkettää vähän väliä, yritän sitten pakoilla toisessa huoneessa. Huomenna lähden karkuun omien vanhempieni luokse, en ole sitten ainakaan täällä pilaamassa puolisoni+lasten päivää.



Eniten mua varmaan kiukuttaa ja surettaa tuo puolison totaalinen ymmärtämättömyys! Eivätkö raskaana olevat naiset saa käyttäytyä tässä vaiheessa miten huvittaa ja puolisoiden pitäisi vain kestää?



täysikuu ja tytär edelleen 38+6

p02p06:n " ennustus" ei ihan osunut oikeaan tiistain pinossa (kirjoitit kello 09.05 että olisin jo nyytti kainalossa =]). Olin nyytti kainalossa vasta kello 09.13! =] ei heittänyt paljoa. =]



Eli meille syntyi tummahiuksinen tyttö laskettuna päivänä 05.02.2008 (rv 40+0) klo 09.13. Painoa 3410g ja pituutta 49cm. =] Tänään kotiuduttiin. Vauva terve ja sokeriarvot kaikki ok, painokin lähtenyt jo uudelleen nousuun. Äitinsä kärsi synnytyksestä enemmän; jouduttiin tekemään pieni eppari, ja näin ollen tikkailemaan. Pari tikkiä painoi hermoa, joten toinen pakara kipeytyi, ja käveleminen, kyljenkääntäminen, kaikki olivat yhtä tuskaa. Eilen lääkäri katkaisi yhden todennäköisesti hermoa ärsyttäneen tikin, joten nyt olo on jo paljon parempi (särkylääkkeitä syön silti edelleen).



Synnytys meni ajallisesti näin:



supistusten vuoksi laitokselle lähdin

klo 0.55 kirjauduttiin laitokselle, kohdunsuu auki 3cm

0.55-7.00 synnytyssalissa supistusten kera, ilokaasusta tuli paha olo ja pääsi posliinipyttyä halailemaan, kauratyynyjen avulla kivunlievitystä

7.00 kalvot puhkaistiin ja PCB-puudutus (vei kivut hetkeksi kokonaan pois, niin etten tuntenut hetkeen lainkaan supistuksia! =])

~8.45 jälkeen pyysin uudelleen puudutusta, kun edellinen tuntui lopettavan vaikuttamasta, lääkäri totesi samantien että kohdunsuu täysin auki ja samalla tuli ponnistamisen tarve

aktiivinen ponnistusvaihe alkoi 9.05 ja tyttö oli ulkona 9.13! =] pisteet 9-9-9. Ponnistusvaihe kesti tosiaan vain 8 minuuttia, ONNEKSI, sillä oli se niiiiin kivulias kokemus... Mutta kipu ja odotus palkittiin.



Imetys on lähtenyt hyvin käyntiin. Pääasiassa vauva syö ja nukkuu... ja nyt miestä jännittää kuinka tuleva yö menee. =]

Univelkaa on jo kiitettävästi, ja juuri syötin vauvan, joten nyt painun itsekin pehkuihin!

Yritän lueskella muiden kuulumiset paremmin tässä joku päivä ja päästä taas sisälle keskusteluun! =]



Onnea myös muille jo jakautuneille ja tsemppiä vielä kasassa oleville! =]



jonttu ja prinsessa

Ihania vauvauutisia taas, kovasti onnea kaikille.



Täällä rv 40+2 yöllä valvoin kahteen asti supistusten kanssa mutta sitten loppuivat kuin seinään. Nyt olo on mitä loistavin, ei tietoakaan supistuksista. Yhtään ei kyllä enää malttaisi odottaa, mieskin on ihan pettynyt kun ei sitten päästykään tosi toimiin.



Mammuliz rv 40+2

Muutaman minuutin meni mun arvaus sitten pieleen mutta läheltä liippasi=D Ihana synnytyskertomus sullakin.



Täällä herätty kerrankin vähän paremmin nukutun yön jälkeen. Aamutoimiin täytyisi taas rientää joten tulen kurkkimaan muiden kuulumisia myöhemmin=)



p02p06 ja pikkuinen 39+1

Eli meille syntyi punatukkainen peikkotyttö 6.2. klo 19.52 rv 39+1.

Painoa oli reipas 4025 g ja pituutta 53 cm pipo 35,5 cm ja pisteitä 9.



Synnytys yllärikäynnistettiin edellisenä päivänä kontrollikäynnin yhteydessä Cytotecillä ja supistukset alkoi melkeinpä heti, mutta ei olleet mitenkään kipeitä ja paikat ei lähteneet aukeamaan sen enempää. Yön sain nukuttua mitenkuten unilääkkeen kanssa ja seuraavana aamuna supistukset muuttuivatkin aika lailla kipeiksi. Aamukätilö oli kuitenkin sitä mieltä että odotellaan, odotellaan ja kun iltavuoron kätilö tuli sanoin, että nyt vois oikeesti alkaa tapahtumaan kohta jotain. No, kalvot puhkaistiin, sain epiduraalin heti perään ja kolmen tunnin päästä tyttö olikin maailmassa. Synnytyksestä jäi oikein hyvä mieli!



Eilen päästiin kotiin ja kun maito oli vasta juuri noussut, niin tyttö viihtyi rinnalla ihan koko ajan ja loppuillasta sitten jo itkettiin ja imetettiin, niin otti kipeää.. Onneksi olin sen pumpun ostanut kun sain vielä pumpattuakin 250 ml. Yöksi annoin siis pullosta 80 ml (!) kun muu ei riittänyt ja sen päälle pumppasin vielä yömaidot ja rinnat sai levätä.. Tänä aamuna ei sitten enää itkettänyt tuo metys, mutta ruokahalu on tytöllä kyllä ihan huikea!





PALJON ONNEA myös muille vauvansa saaneille tsemppiä omaansa vielä odottaville!



Nojanda ja Typsy (melkein) 4 vrk

Voi että, vauvauutisia vaan satelee entistä tiuhempaan tahtiin. Kyllä alkaa jo tuntua, että eikö se alkais olla jo meidänkin vuoro. Mutta eipä oo suppareista mitään tietoa. Taas yksi makoisasti nukuttu yö takana. Silloin vaan supistelee, jos kumarrun, nousen hankalasta asennosta tms. mutta siihen se sitten jää. Eli ovat siis vaan ihan sellasia harjoitussuppareita, joskin silti aika voimakkaita, mutta ei varsinaisesti kipeitä.



Eilen aamulla olin aika ryytynyt, mutta eihän tuo päivä mennyt hukkaan. Tuli huusholli imuroitua, vein petivaatteet pihalle, vaihdoin lakanat ja pesin likaiset. Ei täällä silti mitenkään siistiä ole, kun en jaksanut ruveta lattioilta kovin tarkkaan kyykkimään lasten levittelemiä papereita, leluja, vaatteita... Kyykkikööt ne, joitten on helpompi kumartua. Pääasia että tuli imuroitua ja petivaatteet tuuletettua.



Eilen mies ihan yllättäen kommentoi mulle jotain, että sinä se alat taas olla vähän hermona, kun ei vauva ala syntyä, että niinhän sulla on aina käynyt (ja mullahan on siis kolme mennyt rv 42 asti ja niin taitaa mennä tämäkin ainakin sinne rv 41+5, jos silloin sit käynnistäisivät). Minä sanoin ärtyneenä, että no hyvä kai se on sinun sanoa. Minunhan tässä pitää olla koko ajan kuullostelemassa omia tuntemuksia jne. Että jos minä haluan olla tässä vaiheessa odotukseen pitkästynyt ja hermostunut, niin minä en siihen tarvitse lupaa kysyä! Hyvä kai se sen on, kun kulkee vaan ihan normaalisti töissä ja sillä sipuli. Ei se tiedä minun tuntemuksista mitään. Kyllähän tähän valasmaiseen olemukseen alkaa jo pikku hiljaa kyllästyä ja muutenkin kun on sitten noita voimakkaita harjoitussuppareita, kyllä nekin jossain tuntuu, vaikkeivät niitä oikeita olekaan. No, kävi se sitten sen jälkeen jotain lepertelemässä ;-).



Voi ei, nyt se tuntui laittavan leivinuuniin tulen... Kylläpä on hikinen päivä tiedossa... Hittoako se näin lauhalla ilmalla uunia lämmittää. Tietäispäs millaista on viimeisillään raskaana olevan hormoonihikoilu!!!



Täytyy lähteä räiskäleitä paistamaan. Taikina on jo valmiina.



Täysikuulle ja muille kärsimättömille/oloonsa tuskastuneille kovasti tsemppiä!



neronja rv 41+0 !!! (onko täällä ketään muuta, joka on jo näin pitkälle nykyisessä raskaudessaan _joutunut_ etenemään???)

Toiset ne vaan käy hakemassa nyyttejä :D.



Viime yönä tuli ensimmäinen kunnon supistus. Jäin ihan fiiliksissä odottamaan seuraavaa mutta se jäi ainoaksi. No nyt on luottavaisempi mieli että pääsee joskus synnyttämään. Esikoisen synnytys alkoi niin että kolmena yönä oli supistuksia pari tuntia ja neljäntenä alkoi synnytys. Alakerrassa on ollut paljon vihlontaa ja nippailuja.



Oltiin eilen esikoisen serkkupojan 1-v synttäreillä ja siellä oli paljon vauvoja. Kaikki kyseli milloin mulla alkaa tapahtumaan... sen kun tietäis. Voi kun tuli taas vauvakuume. En ole muuten kuumeillut kuin nyt loppusuoralla.



Tänään ajattelin harrastaa urakalla S:siä ja lisäksi löysin netistä akupisteet millä vois käynnistellä synnytystä. Pitää niitä kokeilla jos on kovin malttamaton olo. Mutta vielä on kovin aikaiset viikot, hohhoijaa...



Vielä kerran onnea kaikille jakaantuneille ja malttia odottajille!!!



cry-baby 37+4

Täällä myös jotenkin alakuloinen ja kärttyisä fiilis. Minkäänlaisia synnytyksen alkamiseen liittyviä tuntemuksia ei ole ollut koko viikonloppuna ja hyvä niin. Haluan ensin varmistuksen että vauvalla on kaikki hyvin. Liikkeitä tuntuu onneksi paljon ja ne alkavat olla kivuliaita, eli kaipa se siellä kasvaa. Välillä tuntuu siltä että tulee jalka kyljestä läpi. onneksi neuvola on jo huomenna.



Mauii 38+2

Lämpöiset onnittelut taas vauvansa jo saaneille! Ihanaa kun vauvauutisia tulee nyt päivittäin!:)



Neronja, näyttää siltä, että mä pidän täällä sulle yliaikaisseuraa. Taitaa tosiaan olla niin, että jos on taipumusta tuohon yliaikaisuuteen (kuten sullakin aiempien lasten kohdalla), niin ei ne seuraavatkaan ajoissa tule. Mulle sanoi itseasiassa lääkärikin tuossa joku viikko sitten, että tää raskaus menee hyvin todennäköisesti yliajalle ja se todennäköisyys vaan kasvaa, kun esikoinenkin syntyi vasta rv 42+1.



Mullakaan ei ole mitään merkkejä siitä, että synnytys muka olisi lähestymässä. Noita kivuttomia (joskin jo suht napakoita) harjoitussuppareita tulee joka päivä enemmän tai vähemmän, mutta mitään muuta ei tapahdu. Ja pahus sentään, vauva ei siis ole VIELÄKÄÄN laskeutunut yhtään, vaan peppu heiluu ihan tuossa rintojen alla eikä alapäässäni tunnu minkäänlaista painetta. Kyllä tässä vielä piiiiitkään menee, tai jos ei, niin olen tosi yllättynyt.



Oloni ei kyllä ole kummemmin kärsimätön (eikä yhtään tukalakaan, onneksi), mutta koko perheen ja lastenhoitajien aikataulujen vuoksi ihan oikeasti toivon, että tämä tulokas saapuisi jo ensi viikolla. Pahalta kyllä näyttää. En tiedä, mikä tilanne tuolla kohdunsuulla on, mutta koskapa siellä ei ole ollut kerrassaan mitään tuntemuksia, niin veikkaan ettei mitään ole tapahtunutkaan. Näistä asetelmista en kyllä käynnistykseen haluaisi, tulisi pitkä ja tuskallinen taival siitä!



Kamalasti voimia ja jaksamista sulle! Toivottavasti pääsisit pian tositoimiin. Onneksi sulla on nuo käynnistetyt synnytykset olleet niin nopeita. Itse olen jotenkin varma, ettei tämä täältä edes käynnistämällä tule kovin nopeasti...



Eilen siivosin oikein urakalla ja ihan kontaten pesin keittiön lattiankin. Mutta eipä tuolla tietenkään mitään vaikutusta ollut. Mitähän sitä tänään keksisi...ehkä ne kaksi muuta S:ää olisivat nyt tarpeen.:)



Mukavaa päivänjatkoa kaikille!



Lumileopardi ja beibi rv 40+1

Lämpimästi Onnea Aurela, Jonttu ja Nojanda!



Mauii: samat on fiilikset... Huomiseen aamuun tuntuu olevan loputtomasti aikaa, vaikka kuinka yrittää ajatella muita juttuja...

Viikonloppu on menny itseään rauhoitellessa ja liikkeitä laskiessa... Mulla kun nuo pojan potkut ei tunnu kipeiltä, muljauttelee vaan...

Ja toisaalta pitää hokea itselleen ajoittain, että viikkoja on jo hyvin jos kasvussa on jotain häikkää... Ei muuta ko käynnistykseen vaan...

En vaan olis halunnu synnyttää mitään 2,5kiloista rääpälettä... Olin aivan asennoitunut menemään vaikka viikolla yli la:n ja synnyttämään samanlaisen 3,5kiloisen ko esikkoki oli... *huoh*

On koko ajan hermo tiukilla... Esikolle kiukkuan, miehelle kiukkuan, kenenkään kanssa ei jaksa jutella... Ja sit toisaalta pitää koittaa uskoa, et kaikki varmasti on hyvin ja vauva vaan on syvällä lantiossa...



Noh, jos nyt lähtis esikon kanssa päiväunille...

Tsemppiä... Meille kaikille.

Luuk@ ja Onni 39+1

Vauvauutisia tulee ihanan tiuhaan tahtiin=D



Täällä on tänään ihan hyvä ja energinen fiilis johon uskon vessareissuja lukuunottamatta hyvin nukutun yön vaikuttavan paljon. Ja nyt on seesteinen mieli vauvan masussa viihtymisenkin suhteen, kyllähän se pieni sieltä sitten jossain vaiheessa tulee=)



Ruoka kypsyy uunissa ja sitten kun junnu heräilee päikkäreiltä niin lähdetään vähän kyläilemään niin tämäkin päivä menee mukavasti=) Illaksi olen sopinut sitten toisenkin kyläreissun kun mies menee pelailemaan sählyä.



Olisipa useampi päivä näin hyväntuulinen ja toivottavasti teille muillekkin näitä riittäisi odotuksen loppumetreille=)



p02p06 ja pikkuinen 39+1

lähettämään virtuaalihalit Täysikuulle, Mauiille ja Luuk@lle, toivotssn että huominen päivä olisi parempi tai mikäs parempi kuin että pääsisitte nyytinhakuun vaikka jo tänään;)

Onnea nojanda ja jonttu pikku kääröistä!

Onko missään perustettu palstaa syntyneitten helmi vauvojen?Ois kiva käydä kirjotteleen omia kuulumisia ja lukemassa toisten kuulumisia.

anna_liisa ja poika 1 viikko ja 3päivää.

Heti alkuun onnittelut kaikille vauvautuneille...Mäkin voisin jo ottaa tyypin mahan ulkoiseen elämään mielihyvin. Kateellisena lueskelen teidän vauvautuneiden kuulumisia (vaikkei ne aina niin positiivisia olekaan; synnytyskipuja ja valvomisia, mutten mitään muuta ole odottanutkaan, realismia lähinnä). Tuntuu, ettei meidän vuoro tule IKINÄ. Edelleen on sellainen olo, et " kaikille muille tulee vauva paitsi meille" . Samaa tuntemusta on tunnettu viimeiset neljä vuotta ja vaikka nyt eräpäivä on enää muutaman viikon päässä, olo on silti ihan sama.



Mies silittelee mun masua iltaisin ja huokailee sille, että " tulisit Pumpsu-kulta jo ulos" . Liikkeet on alkaneet sattua ihan toden teolla ja aiempi ilo niistä on vaihtunut toiveeseen " rauhottuis jo nyt ennen syntymää" . Peppu tuntuu edelleen navan korkeudella ja korkeammallakin, joten tuskin on Nallekarkki tajunnut edelleenkään, mitä kautta ulos tullaan. Hengittäminen on edelleen kohtuullisen työlästä ja pystyasennossa tuntuu, että vatsa repeää rintojen alta. Makuullani sohvalla enimmäkseen viihdyn siis Eilen alkoi särkeä lonkkia, joten jotain toivoa sentään laskeutumisesta on.



Eniten mua pelottaa ajatus siitä, että joudutaan viime viikon kaltaisessa epäkypsässä tilanteessa käynnistykseen yliaikaisina (eli Nallekarkki ei tulekaan tajuamaan, että mitä kautta ulos pitäisi tulla) ja sen tähden menetetään mahdollisuus synnyttää Haikaranpesässä. Kaikkein pahimpana synnytystä koskevana pelkona mulla on, että menetetään mahdollisuus perhehuoneeseen. Kuten jo aiemmin olen sanonut, mulla on tosi huonoja kokemuksia sairaalasta ja tukihenkilön puuttuminen yhteydessä jonkun täysin vieraan ihmisen kanssa jaettuun huoneeseen, jossa ramppaa jatkuvasti vieraita ihmisiä saa mut jo valmiiksi paniikkiin. Tiedän, etten osaa nukkua ollenkaan sellaisessa tilanteessa ja nukkumattomuus ei todellakaan ole hyvä mun terveydelleni (epilepsia). Nää kaikki pelot on vieläpä sellaisia, mihin kukaan ei voi vaikuttaa. Jos mua pelottais synnyttämiseen liittyvä kipu, ihana kätilö vois luvata mulle jo etukäteen, että " tottakai saat epiduraalin sillä siunaamalla sekunnilla kun astut sairaalan ovesta" mutta noita mun pelkäämiä asioitani kukaan ei voi poistaa. Se niissä varmaan just eniten pelottaakin. Ei auta muuta kuin toivoa, että jossain vaiheessa alkais itsestään tapahtua...mut mielellään tiistain jälkeen ja ennen kuun vaihdetta, kiitos :)



Mulla on huomenna neuvola. Edelleenkään ei ole synnytyksestä tädin kanssa puhuttu sanaakaan ja jollen itse ota puheeksi, tuskin puhutaankaan. Mitään esitietolomakkeita ei myöskään ole täytetty, eli jos Nallekarkille joudutaan antamaan hätäkaste, " oikea" nimi vedetään ihan hatusta siinä paikan päällä. Toivottavasti ei jouduta.



Viikonloppu on mennyt tiistaisiin pääsykokeeseen henkisesti ja fyysisesti valmistautuessa. Eilen käytiin tilaamassa miehelle uusi fillari Järvenpäästä Chebicistä työmatkoja varten (hitto, et nekin on kalliita, toikin melkein 2000¿), katsomassa Tempur -petauspatjaa sänkyyn (molemmilla on selkävaivoja ja meidän vanha petari on ihan aikansa elänyt) ja syömässä kiinalaisessa ravintolassa, jossa oltiin melkein 8 vuotta sitten ensitreffeillä <3. Mä kävin vielä iltapäivällä naapurissa Satunallet -kutsuilla tuhlaamassa loppujakin vähiä rahojani. Illalla saunottiin ja pelattiin pleikkarilla SIMS2:sta (kun vielä voidaan). Päivän saldo: 0 sivua pääsykoekirjaa. Olkoon tuo sitä henkistä valmistautumista sitten :)



Tämän päivän olen sitten viettänyt tähän asti hyvin tiiviisti nenä kiinni kirjassa. Kai tää on sitä " hiljaa hyvä tulee, paniikissa parasta" -opiskelua, johon totuin jo varsinaisena opiskeluaikana. Kirja on kuitenkin onneksi tosi mielenkiintoinen. Käsittelee vertaissuhteiden (suhteiden samanikäisiin lapsiin, kahdenkeskeisten ystävyyssuhteiden ja kaveriporukkaan kuulumisen) yhteyttä sosiaaliseen kehitykseen

(koulussa pärjäämiseen ja aikuiselämän työelämään sopeutumiseen ja ylipäätänsä siihen, millainen ihmisestä isona tulee). Itse koulukiusattuna helposti samaistun kirjan testituloksiin. Toisaalta se helpottaa

asioiden muistamistakin, kun saa erilaisille ihmistyypeille " kasvot" omasta elämästä. Eli jos käy niin, että Nallekarkki päättää syntyä silloin, kun mun pitäisi olla väsäämässä koetta (eli tiistaina), olen ainakin saanut jotain itselleni lukemastani. Olen kyllä yrittänyt valistaa sitä olemaan tulematta juuri silloin.



Nyt pois täältä valittamasta, syömään ja hetkeksi takaisin kirjan pariin. Loppuilta meneekin partiojutuissa, lippukunnan vuosikokouksessa. Saapahan nähdä vähän muitakin naamoja kuin miehen naaman... :)



Nonna ja yksiöönsä kiintynyt Nallekarkki rv 38+4