Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko muita, joilla itsemurha-ajatukset aktivoituvat herkästi,

Vierailija
07.02.2008 |

pienestäkin vastoinkäymisestä? Niin, että ajattelet vaan, että " Mää tapan itteni!" tms.? Kenties suuttumuksen, loukkaantumisen tilassa mietit ja suunnittelet asiaa myös enemmän? Onko tämä millään tasolla normaalia? Voiko ns. terveet ihmiset ajatella tällaisia vai onko sitä auttamatta " hullu" , jos ajattelee näin?

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
07.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja sana hullu nyt on aika asenteellinen. Mutta en minä katso henkisesti hirveän terve olevani, tai koskaan olleeni.

Vierailija
2/8 |
07.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saas nähä, koska tulee toteutettua vai tuleeko.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
07.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

edes käytä sitä.

Vierailija
4/8 |
07.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä olen jo vuosia, jollei kymmeniä sitten päässyt tuosta mää tapan itseni -ajattelusta, joka siis mielestäni kertoo enemmän agressiosta ja " sitten ne katuu" -ajattelusta kuin oikeasta halusta tappaa itseni.



Mulla ne itsemurha-ajatukset on enemmän sellaista välillä välähtävää suurta kaipuuta kuolemista kohtaan, tai oikeastaan sitä kohtaan etten olisi koskaan syntynytkään. Tai näen televisiossa väkivaltaisesti tai onnettomuudessa kuolleita ihmisiä ja tunnen nopean kateuden piston heitä katsoessani.

Vierailija
5/8 |
07.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mua kuitenkin häiritsee joka pikku hermostumisesta ajatella moista. Monta kertaa päivässäkin. Tuntuu, että kun sitä tarpeeksi hokee, niin vielä joskus ehkä tekee. Tai se, että mulla ainakin nuo ajatukset on lisääntyneet (tosin nyt on hyvin stressaavaa aikaa elämässäni) ja toisinaan todella mietin, miten sitten lopulta sen toteuttaisin.

Vierailija
6/8 |
07.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

nyt terapiassa ja lääkityksellä ja kaikki alkaa selvitä. Pienin askelin..

Voimia!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
07.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

No mulla se on ollut pitkän kehityksen tulos. Kyllä itsemurha-ajattelussakin tavallaan kypsyy kun ikää tulee. Alussa se oli tosiaan enemmän sellaista kostomentaliteettia, nyttemmin enemmän ihan oikeaa halua kuolla. Kun tuossa kostovaiheessa on enemmän mielestäni sitä että vihainen jollekulle. Eli kenelle olet vihainen, ja miten sitä asiaa voisi muulla tavalla työstää.



Lisäksi olen myös päättänyt, etten tapa itseäni vaikka elämä olisi minkälaista helvettiä. Sellaisen takaportin olen jättänyt, että kun omat vanhemmat on kuolleet ja jälkikasvu aikuista, saan harkita asiaa uudestaan. Sillä lailla itsemurhastakin tulee enemmän sellainen haaveilujuttu kuin todellinen vaihtoehto. Eli istua alas ja mieti jokaista läheistäsi ja koeta asettua heidän asemaansa. Ja tee päätös, ettet tee itsemurhaa.



Ja muutenkin sinuna juttelisin jonkun terapeutin tms. kanssa asiasta. Kyllä tuo tuntuu sinulla olevan merkki siitä että olet ylikuormittunut tavalla tai toisella. Omasta kokemuksesta suosittelen, että menet heti, koska mitä pitempään asiat muhii, sitä huonommin niistä " paranee" ja sitä enemmän elimistön stressinsäätelyjärjestelmät sun muut kärsii.

Vierailija
8/8 |
07.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Reilu vuosi sitten olin selkeästi masentunut. Eikös lääkityksen olisi jo tähän mennessä pitänyt viedä masennuksen kokonaan mennessään? Tosin pitkään se ehti jatkuakin, ennen kuin menin lääkäriin. Lääkevaste oli hyvä. jossain vaiheessa tiputtelin annosta ja nyt syön sitä samaa, mitä aiemmin. En koe itseäni erityisen masentuneeksi, mutta nuo ajatukset ovat silti jokapäiväisiä ja enemmänkin tilanteiden ja ärtymyksen provosoimia kuin jatkuvaa suunnittelua. Eli kun asiat sujuu tavallisesti/hyvin, en ajattele niitä lainkaan. Sitten vaikka huomaan kaiken sotkun ympärilläni ja PAM: ajatukset tulevat. Asian ei siis todellakaan tarvi olla suuri.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kuusi kolme