Onko täällä ketään, jotka olisivat päässeet eroon liiallisesta kodin siisteydestä

En siis tuon siisteysasian takia joutunut lääkitystä aloittamaan, mutta lääkityksen aloitettuani olen huomannut, että tämäkään asia ei enää tunnu niin isolta ongelmalta kuin ennen. Tuntuu jopa, että olen saanut enemmän siisteyttä aikaan nyt, kun asiasta ei tarvitse olla niin ahdistunut ja kireä.

Juuri pidin taas tuhannen kerran palopuhetta lapsille ja miehelle sotkusta. Tavaroita ei laiteta paikoilleen ja aina on sotkuista. Kyllä ärsyttää. Osais vain olla huomioimatta sotkuja. Meillä lisä inhon sotkuun tekee " ihanat" kihomadot. Vielä enemmän hermostuttaa.

vaihtoehtona oli pimahtaa tai ruveta sietämään kaaosta. Valitsin jälkimmäisen. Aina se ei ole helppoa, mutta itseään pitää säästää.

Minäkin haluaisin oppia olemaan välittämättä sotkuista, mitä tässä kahden lapsen perheessä syntyy. Mutta en vain voi... Kun olen päivät täällä kotona, niin on aikaa katsella kotia ja ärsyyntyä ja ahdistua sen sotkuisuudesta. Lisäksi minua ärsyttää, ettei tämän kodin sisustus tyydytä mua... Mutta kun ei ole aikaa, rahaa ym. siihen, että saisi kodin sellaiseksi, että se miellyttää...



Olisi ihanaa oppia olemaan välittämättä sotkuista... Niille kun ei voi mitään. Minulta menee päivittäin hirveän paljon aikaa siihen, että siivoilen ja laittelen... ÄH; typerää!

Vierailija:

vaihtoehtona oli pimahtaa tai ruveta sietämään kaaosta. Valitsin jälkimmäisen. Aina se ei ole helppoa, mutta itseään pitää säästää.

sekaisuus viikolla , tosin viikonloppuna haluan et ainakin perjantaina paikat on tip top ja siks meillä käykin perjantaisin siivooja :)

Edelleen meillä on varmaan ulkopuolisen mielestä tosi siistiä pikkulapsiperheen kodiksi. Alkuun yritin pitää samaa siisteystasoa kun ennen lapsia oli ollut. Aina joku sotku rupesi ärsyttämään hirveästi, enkä pystynyt millään rauhoittumaan ennenkuin olin siivonnut sen. Oli muutenkin stressiä elämässä ja kuormituin liikaa. Sitten vaan päätin, etten anna kaaoksen häiritä.



Nyt yritän pitää kodin puhtaana, siis liasta jota aina tulee kun on pieniä lapsia, ruokatahroja, kuraa, vesiväriä jne. Epäjärjestys saa olla koko päivän, illalla siivoan jos jaksan. Aikaisemmin korjailin leluja jne vähän väliä ja sehän on ihan tuhoontuomittu toimintamalli, ainakin jos on vilkkaat lapset kuten minulla.

Lisäksi palkkasin siivoojan ja siitä en enää luovu. Hermolepoa omalle päälle, suosittelen!

Nykyään en enää viitsi siivota. Annan sotkujen vaan olla. Kyllä siihen tottuu ajan myötä. Sitten kun on tosi kamalaa, muutan huonekalujen järjestystä ja vanhat kalusteetkin näyttää taas hyviltä ja samalla tulee tehtyä huolellinen siivouskin.

Niin, tietysti kaiken pilaantuvan jätteen siivoan pois, mutta lelut ja vaatteet saa olla hujan hajan enkä viitsi tehdä asialle mitään.



Unelmissa siintää puhdas koti upeine huonekaluineen, siistinä, kiiltävänä, hyväntuoksuisena...