..o0O Torstaihelmiä O0o..

No niin...harjoituskierrokset on ajettu ja renkaat lämmitetty näin formulatermein. Käytiin siis eilen illalla Kättärillä kääntymässä jo aamupäivällä tapahtuneiden lorahtelujen takia. Niinkuin arvelinkin, lorahdukset olivat valkovuotoa eikä lapsivettä ja sain palata tunnin visiitin jälkeen takaisin kotiin odottamaan ihan " oikeita" merkkejä synnytyksestä.



Mentiin siis illalla seitsemän jälkeen Haikaranpesään, jossa oli tosi hiljaista (toivottavasti on sittenkin, kun se " oikea" lähtö tulee). Päästiin heti seurantahuoneeseen, jossa kätilön helläkätisen vatsan päältä tehdyn tutkimuksen jälkeen vatsalle asetettiin sikiön sydänäänikäyrän anturit ja supistusanturit.



Makasin sitten oikealla kyljelläni seuraavat puoli tuntia niiden tarkkailussa. Sydänkäyrä katkeili vähän väliä, kun NK liikkui niin paljon, mutta sykkeet pysyi koko ajan antureiden mitatessa 140 yläpuolella...Huiput tais olla sellaista 168:n luokkaa silloin, kun riehuttiin oikein antaumuksella.



Supistuskäyrään piirtyi kaksi supistusta puolen tunnin mittauksen aikana, jotka tunsin vaan naaman punastumisena ja korvien tykyttämisenä. Omituista!



Kätilö kokeili vielä alakautta ja totesi saman, minkä neuvolalääkäri reilu viikko sitten; NK ei ole laskeutunut eikä kiinnittynyt, kohdunkaulaa on reilusti jäljellä, mutta kohdunsuu nyt vähän

auki...eli juuri ja juuri mahtui sormi väliin. Jotain edistystä sentään. Kai ne oli ne maanantaiset kivuliaammat supistukset, jotka tuonkin edistyksen aikaan sai. Pitäisi varmaankin olla enemmän

pystyasennossa (nyt oon melkein koko ajan kyljellään, jopa tätä kirjoittaessa), jotta NK tietäis, minne suuntaan tulisi pyrkiä :) Ehkäpä kokeilen sitten tiistaisten pääsykokeiden jälkeen. Siihen asti saisi NK

vielä pysyä juuri siellä missä on.



Kätilö teki lopuksi lapsivesitestin, eli ensin pyöritteli pumpulipuikkoa sisätiloissa ja sitten laittoi sen johonkin koeputken näköiseen " vesiastiaan" . Pumpilipuikon siinä aikansa lilluttua kätilö kastoi samaan astiaan raskaustestin näköisen liuskan, jonka tulosta odoteltiin viitisen minuuttia. Tulos oli negatiivinen, kuten oltiin odotettukin, joten takaisin kotiin tultiin. Jos testitulos olisi ollut positiivinen, olisin jäänyt päivystysosastolle yöksi odottamaan käynnistystä aamulla. Onneksi ei tarvinnut. Veikkaan, että käynnistyksestä olisi tullut aika rankka, kun tilanne oli kaiken kaikkiaan niin epäkypsä.



Mies oli hyvällä päällä vaikka tulikin turha reissu (hänhän synnytyssuunnittelussa mainitsi kätilölle pelkäävänsä, että mun hysteerisyyteni takia ravataan Kättärillä alvariinsa) ja naureskeli, et harjoituskierros on nyt sitten ajettu. Oli ottanut tullessa aikaa ja meiltä kotoa ajoi Kättärille iltasella noin 15 min (ovelta

ovelle kävelyt mukaan luettuina). Turvaistuimen asentaminenkin tuli samalla kokeiltua. Mies joutuikin takastullessa pähkäilemään varmasti yli 5 minuuttia istuimen irroittamista telakasta.



Sairaalakassikin on nyt pakattu vihdoin viimein loppuun, kun synnärille päivemmällä soitellessa käskivät ottamaan kaikki tavarat mukaan. Menomatkalla naurettiin vaan, et jenkkileffoissa ei koskaan mennä tällä tavalla synnyttämään vaan mun pitäis niiden oppien mukaan jo autossa huutaa ja kiroilla, kiemurrella penkilläni tuskissani ja olla muutenkin superhankala ja ilkeä. Ehkä sit oikeassa tilanteessa. Jos harjoituslähtö sujui näin hyvin, en usko varsinaisenkaan lähdön tuottavan ongelmia.



Nyt aamupalalle miehen kanssa. Se on lähdössä aamupäiväksi töihin, mutta tulee lounaalle mun kans kotiin. On kyllä niin paljon parempi olo, kun se on täällä lähellä. Tän ja huomisen päivän aikana pitäis saada pääsykoekirjakin luettua loppuun. Jäis sit viikonloppu ja maanantai aikaa kerrata. Mitään sen kummempia suunnitelmia ei olekaan...



Voikaa hyvin!



Nonna ja Nallekarkki rv 38+1

Aika tarkalleen juu samoihin aikoihin oltiin asialla..



Mikaela: Ihan tuolta tuntuu, olisikohan sitten kuopus kiinnittynyt? Pitää tänään kysäistä neuvolassa. Pitää muuten tarkistaakin että monelta se aika oli, että olen ajoissa. En nimittäin yhtään muista taas kuinka ollaan sovittu.. Harva pää harva se päivä.. ;)



Toivottavasti Luuk@ olet jo saanut ajan? Puhelinsoiton odottaminen se vasta äitiä syö. Kaikki on varmasti kunnossa, toivottavasti saat siitä varmennuksen pian.

*halaus*



Kauhea väsy, esikoinen heräs ennen kello kuutta, ja ei tietenkään enää nukkumaan. Blaah.

Kahvia kahvia kahvia..



Palaan taas..

Pikaisesti käyn ilmoittautumassa yhdessä koossa=)



Neuvolassa kaikki ok, hemppa vähän laskussa joten rautaa pitää syödä loppuun saakka tällä kertaa.



Päivän rutiinit odottaa joten myöhemmin lisää=)



p02p06 ja pikkuinen 38+5

Äsken olin just saamassa viestin tänne valmiiksi, kun sähköt meni poikki. Joten ei muuta kuin viestiä alusta aloittelemaan...



Juu, tosi hyvin sai taas viime yönä nukkua. Mulla ei turhan tiheään ole noita supistusöitä - n. parin viikon välein... Eli kun mulla supisteli ma-ti välisenä yönä, niin mullahan keretään jo käynnistää ennen kuin seuraavan kerran olis luvassa supistuksia ;-DD.



Ja sit siihen mistä eilisessä pinossa iltamyöhällä purnasin. Eli kun pitää illalla laitella aina hommelit sille mallille, että täällä anoppikin pärjäisi, jos ite oon joutunut synnärille lähtemään. Pojalla (9v.) jäi tosiaan eilen yksi äidinkielen kirjoitustehtävä tekemättä, joten sen asettelin illalla keittiön pöydälle, että pääsee heti herättyään sitä tekemään. No, kun minä herään klo 7.10, niin mitä tekee poika. Istuu tietokoneella pelaamassa ja kun sanon, että sinunhan piti vielä läksyjä tehdä, niin suuttuu ja kiukuttelee. Tosi kiukkuinen oli koko sen tunnin, mitä kerettiin yhtä aikaa hereillä olla eikä saanut sitä tehtävääkään tehtyä valmiiksi, mistä oli tietysti vielä enemmän hermona. Että tosi " kiitollista" hommaa laitella illalla jutskia valmiiksi, että aamulla asiat sujuisi. Olis täällä anoppikin ollut ihmeissään tuon kiukuttelevan pojan kanssa ja poika taas olis vielä enemmän ärsyyntynyt anopin hössötyksestä. Mutta kyllä minä ajattelin, että VOI kun pääsis jo pariks kolmeks päiväks sinne sairaalalle lepäilemään (onhan se lepoa, kun ei tarvii keskittyä kuin vauvaan ja itseensä) ja ottamaan vähän etäisyyttä näihin kotihommiin. Siinäpähän nuo koululaisetkin huomais mitä on lähteä kouluun ilman äitiä ja miten sujuu läksyjen teko ilman äitiä (minun moka oli kyllä loppupeleissä tuo, että pojalla ei eilen tullut kaikki läksyt tehtyä eli en ole mikään mestari minäkään).



No, nyt on koululaiset jo koulussa ja nyt saa sitten keskittyä tuon kuopuksen vahtimiseen. Tällä hetkellä katsoo isosiskon kanssa teletappeja, mutta kyllä se kohta alkaa se mahdoton touhotus. Anoppi on ollut hirveän vähän meidän kuopuksen kanssa eikä tiedä sen touhukkuudesta mitään. Kysyin eilen mieheltä, että tietääkö se äitis, miten paljon tuota tyttöä saa vahtia, että se syö kissanruuat jos vaan mahdollista, kaivelee lattiakaivot, kiipeää pöydälle, kurkottelee pöydiltä sakset ja veitset, syö kyniä/vahavärejä jne. jne. jne. Ei kuulemma tiedä. Anopin ei kylläkään tarvitsis täällä kuin hetken aikaa pärjätä, kun minun äiti tulee sitten hätiin heti kun vaan sieltä 75 km päästä tänne ehtii. Se on usein meillä yötä, joten tietää tosi hyvin, mitä arki näitten kanssa on.



Juu, mutta nyt taitais olla jo aamupalan aika. Rattoisaa päivää kaikille ja supistuksia niille, jotka niitä kaipaa *hah, ihan kuin niitä tälleen toivottelemalla vois itse kullekin tilata...*



neronja rv 40+4

Mulla on nyt vähän omituinen kysymys, eli onko teillä muilla tissit " hoopon" tuntuiset? Kun mulla on mennyt koko raskaus ilman mitään tissituntemuksia, ja nyt koko rintavarustus tuntuu olevan tulessa, kamalan kuumat ja kovat tissit, niin pahasti että jopa suihkussa käyminen on yhtä helvettiä kun pitää liivit ottaa veke. Kamalasti myös kutisee. Ja se koko... Huh, tällä hetkellä en mahdu hyvin E-kuppiin, mistä mies on tietty innoissaan.. Ja nämä näyttää ihan just laitetuilta silikoneilta, ihan luonnottomat. Täytyy varmaan siirtyä mun " läskikauden" urheiluliiveihin, niissä ainakin olisi tilaa...:) (Olen siis aikoinaan laihduttanut parikymmentä kiloa, ja olen säästänyt joitain vaatteita tuolta ajalta)



On se muuten hassua miten sitä on raskaana olevana täysin muitten omaisuutta, lähikaupan täti sanoi eilen että " katos, sun miehes on käynyt nyt pari kertaa yksin kaupassa, ni ollaan täällä puhuttu että kyllä oot varmaan jo lähtenyt synnyttämään" ...Joo, no en ole... Ja bussissa kun istuu niin takuulla viereen tulee joku mummo kyselemään että kuinkas monta on tulossa kun on niiiiiin iso maha etc.



Nonna oli käynyt synnärillä harjoituskierroksella, mä olen päättänyt että kun nyt on tullut sielläkin turhan takia ravattua alvariiinsa, niin seuraavan kerran lähden sinne vasta kun voin olla varma että lähden sieltä vaavi kainalossa...Jotenkin siellä rupeaa vaan ärsyttämään kun tulee huuteluita käytävällä että noniin, se-ja-se, lähdetääs saliin, ja sitten mulle että noniin, voit lähteä kotiin. prkl.



Olipas omanapainen valitusviesti. sori. en ole parhaimmillani aamulla.:)



Valentine 39+2

Joopa joo... Soittivat sit sieltä naikkarilta...

Nähtävästi tilanteessa on jotain tosi erikoista ja erilaista, kun halusivat mut opetuspotilaaksi... Maanantaina olis sit aika ja paikalla proffa ynnä 2-4kandia... :P

Tässäpä sitä sit seuraavat 96tuntia aika tarkalleen ODOTETAAN sitä aikaa tulevaksi... Voi äiti!



Mukavaa päivää teillen siskot!



Luuk@ ja Onni 38+5

Neuvolasta juuri tultiin ja Sf-mitta ei ole kahdessa viikossa muuttunut mihinkään. 30cm edelleen ja nyt jo alakäyrän alapuolella. Itsestä kyllä tuntuu että vauva olis jo vähän laskeutunut toissailtaisen supistelun jälkeen kun on jatkuva paineentunne alapäässä ja alituinen pissahätä. Pää kuitenkin vielä tuntui häpyluun yläpuolella. Terkkari antoi mulle uuden ajan heti maanantaille ja sanoi että jos mitta ei ole yhtään noussut niin laittaa lähetteen äitipolille. Omakin paino oli laskenut 400g kahdessa viikossa.



Vähän huolestuttaa kun esikoista aikanaan seurattiin raskausaikana pienen kasvun takia mutta istukkavirtauksissa ei tuolloin mitään löydetty. Syntyessä rv41 oli kuitenkin 3310g ja 52 cm. Pitkä ja laiha on edelleenkin, mutta myöhemmin todetut erityisongelmat mietityttää.



Olisipa äkkiä maanantai, viikonloppu menee kuitenkin murehtiessa. Onneksi vauva sentään liikkuu vilkkaasti. Toivotaan että masussa kasvaa toinen pitkä ja hoikka tyttö.



Mauii 37+6

Tervetuloa siis samaan veneeseen...



Meilläki esikko oli pienenlainen, syntyessään rv 40+6 painoa 3220 ja pituutta 50, pipo oli kylläkin 36cm... Mua tuleva jännittää senki kanssa, hienoja kiukunpuuskia jo nyt (1v4kk)... Toivottavasti ovat hällä " normaaleja" .



Mikäs teidän tenavasta tekee erityislapsen/löydänkö sut jostain toiselta palstalta juttelemasta asiasta?



Nyt ko meen ja googlaan näitä kasvunhidastumajuttuja netistä ni avot... Siinäpä tämä aamupäivä on kulunu ja kuluu varmaan koko viikonloppu...



Luuk@ taas...

Meidän esikolla on ongelmia motoriikassa, tosi lieviä kylläkin, ulkopuoliset ei välttämättä edes huomaa. Todettiin vasta 2½ vuotiaana ja diagnoosiksi tuli vas. puolen lievä hemipareesi. Muu kehitys on luojan kiitos ollut normaalia. Ei pitäisi olla perinnöllistä millään lailla mutta aina sitä miettii kaikenlaista.

Tosi paljon tsemppiä teille, Luuk@ ja Mauii!!! Harmillista kun tuollaista huolta teille tuli näin loppuraskaudesta. Kyllä minusta olis kuulunut ottaa teidät heti vielä tämän viikon aikana ultrattaviksi eikä siirtää ensi viikolle. Täällä ainakin ennen on helposti päässyt synnärille äitipolin sulkeutumisen jälkeen kontrolliin esim. jos ei meinaa liikkeitä kuulua. Entä jos sitä kautta yrittäisi kysyä. Minä varmaan itse soittaisin, selittäisin tilanteen ja ainakin yrittäisin päästä ultrattavaksi. Kyllähän varsinkin loppuraskaudessa pitäisi olla tosi huolellinen ja täällä minusta ainakin otetaan äidin huolet ihan tosissaan.



neronja rv 40+4 edelleen

Eihän tuo sf-mitta ihan kaikkea kerro. Mulla on ollu aika pieni maha joka raskaudessa, itsellä mittaa 173cm, pitkä selkä ja tilava lantio. Lisäksi vielä taaksepäin kallistunut kohtu. Ehkä nuo kaikki osatekijätkin vaikuttavat masun kokoon. Niin kauan kun vauva liikkuu vilkkaasti niin yritän olla huolestumatta kovin paljoa.

Kiitos Neronja...



Minäki pyrin kaikesta huolimatta pitämään pääni kasassa kotikonstein. Sit jos liikkeet vähenee, mietitään asiaa taas uudelleen.

Mulla kun on kanssa kohtu pieni ja taaksenpäin ja omaa mittaa lähes 180 ja tilavaa lantiota, niin pitää vaan yrittää miettiä muita juttuja...

Käyrällä käymistä aina välillä mietin... Mut jospa tässä nyt oltais vaan kotosalla...



Se mikä eniten kauhistuttaa on, et sf on ollu sen 3vk yks ja sama... (Vaikkakin mä oon edelleen eriävää mieltä siitä gynekologisesta asennosta, jossa mut th mittaa verrattuna lääkäriin ja toisaalta edelliseen raskauteen...) Mut th on nyt kolmesti saanu sen 31cm, ni sama kai se asennolle, kun muutosta ei yks ja sama ihminen saa...



Odotellaan, seuraillaan...



L

Tervehdys keski-suomesta :)En ole piiitkiin aikoihin käynyt täällä kirjottelemassa, kun muuton takia netti yhteys ollu poissa..Mutta täällä taas :)



Mulla on ollut nyt 3 vko:a sf mitta 31,5. Koko raskauden ajan ollut kyllä suhkot pieni masu ja meille on nyt arvioitu tulevan keskivertoa pienempi lapsi, hyvän kokoinen kuulemma mulle kun olen niin pieni kokoinen (161 cm 46kg, nyt tullut noin 11 kg lisää painoa). Itsekään en syntyessäni ollut kuin 46cm ja 3030g, vaikka menin muutaman päivän yliajalle. Tällä äiti koittaa mua lohdutella, mutta kyllä mua vähän mietityttää kuitenkin tuo mitta. Lapsi oli kyllä maanantain neuvolakäynnillä jo alhaalla, eikä kunnon kokoarviota voinut tehdä koska supisteli niin paljon aina kun kätilö vähänkin koski mahaan.

Painon tunnetta tuntuu kyllä kovasti alapäässä ja nivusessa tuntuu jotain painoa.

mutta jos tuo sf mitta on maanantaina vielä sama, niin sitten " päästään" käymään äippäpolilla..



liikkeet tuntuu kyllä todella hyvin!



suvi ja papu 37+5

No, on kyllä Luuk@lla ja Mauiille tullut tosiaankin sitten huolta loppuun. Ehdottomasti yhteyttä äippäpoleille ottakaa jos yhtään siltä tuntuu. Mullakin oli ekassa raskaudessa melkoisen pieni sf mitta kokoajan ja tyttökin oli pieni kun syntyi 40+jotain.. painoa oli nipin napin se 3 kiloa ja pituuttakin 48cm.. No, pikkuruinen on vieläkin ja eipä tuo siskonsakkaan koollaan pääse leuhottamaan :)



Täällä oli eilen neuvola ja verenpaineet edelleen korkealla normaaliin verrattuna mutta kotona mitattuna aina normaaleissa lukemissa joten.. ja ei enää valkuaista pissassa eli viikon päähän taas aika. Jospa sinne ei enää sitten tarttis mahan kanssa mennä;) Painoa oli tullut melkein taas kilo viikkoa kohden!! Ehkenpä jotain turvotustakin joukossa.. mutta siis kaikki nyt ihan ok. Viime yönä heräsin kipeisiin supistuksiin ja niitä tulikin jo useampi tunnin aikana mutta sitten olin nukahtanut ja tänään ei ole ollut mitään vaikka heti aamusta kirmasin lenkillekkin supistuksia toivoen. No, eipä ole kiire vauvalla vielä maailmaan mutta mun puolesta voisi tullakkin jo. Untakin jo näin viime yönä synnytyksestä. Siinä se meni niin äkkiä, että isäkään ei kerennyt mukaan ollenkaan kun poika syntyi siinä välissä kun isä etsi parkkipaikkaa. Muistan kun muka esittelin " Viljamin" isälleen sitten :) eli nimikin muka tuli sitten samalla kun poika syntyi.



Mut nyt makaronilaatikon tekoon!



Vimpula ja " viljami" 38+2

En kyllä arvannut, että täällä vielä olisin, mutta lapsi näköjään pysyy mahassa huomiseen käynnistykseen asti. Meinasin kyllä vielä vähän siivota ja laittaa ruokaa, illallla vielä saunaan. Kaikenlaiset nippailut ja vihlomiset ja limat on nyt loppunut, lienekö tyyntä myrskyn edellä.... Tyttö menee aamulla hoitoon normaalisti, lapsenvahti hakee hänet ja illall tulee sitten mummu ja ukki hoitamaan. Täytyy laittaa ruokaa ainakin tytölle ja lapsenvahdille asti.



Luukalle ja muille pienille sf-mittalaisille tsemppiä. Mun hyvä ystävä joutui aina samasta asiasta tutkittavaksi ja sai kuitenkin normaalikokoisia vauvoja. Muistan hänet viimeisestä raskaudesta erityisesti, jäi 2 vkon päästä äippälomalle, enkä mä edes tiennyt, että odottaa, kun maha oli niin olematon! Tutustuimme siis työpaikalla, jossa ei ehkä aina tule maha asioista juttua.



Kiinalainen uusivuosikin vaihtui siasta rotaksi. Nyt sitten tulevan vuoden lapset on rottia, se kaiketi on hieno vuosi ainakin naimisiinmenon kannalta, jos kiinalaisiin on uskomista. Itse olen rotta, enkä asiasta välittäisi, mutta tuttavaperhe ulkomailta seurailee näitä juttuja, ja he kertoivat.



Napakoita supistuksia niitä toivoville!



t. Elni ja masuasukas rv 40+2

Painoa taas hiukkasen, +700g/vko.. Turvotus on lisääntynyt joten edelleen sen piikkiin. (Laskiaispullilla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa! x)



Verenpaine 136/75, ihan ok

Hb 113, eli ei ole noussut vaikka olen syönyt kahta tablettia päivässä. Mutta tarkistettiin esikoisen ajalta, oli ihan sama silloin..

Sf-mitta oli pienentynyt, 34 > 33 cm. Eli kun tähän asti on menty yläkäyrillä niin nyt olen keskikäyrällä. Kätilö kokeili käsin, ja sanoi että lapsi on kyllä alempana kuin aiemmin, vaikka hieman vielä pää liikkui. Kysyin siitä paineen tunteesta kohdunsuulla ja sanoi että voi hyvinkin johtua vauvan laskeutumisesta.



Eikä sitten juuri muuta.

Nyt tekemään jälkkäriä valmiiksi pakkaseen (appelsiini-rahka-herkkua :9 ).

Kiitos paljon onnitteluista kaikille! En silloin edellisellä kerralla (tiistaina?) ehtinytkään tietojani esittelypinoon päivittää ja nyt kun olin menossa sitä tekemään, huomasinkin tietojeni jo olevan siellä. Joten KIITOS TUHANNESTI sille joka sen teki! Veikkaanpa Nonnaa...=) TACKAR!



Onnea kaikille uusille vauvansa saaneille!!!!



Tämä arki on aika intensiivistä vaikka mies on lomalla ja vauveli nukkuu paljon. Jotenkin sitä kai yrittää pitää edelleen paikat siistinä ja antaa esikoiselle mahdollisimman paljon huomiota, ettei koe itseään hylätyksi tms. Mutta kaipa tästä tasoitutaan vielä. Meillä esikoinen on kyllä ottanut siskonsa vastaan tosi hienosti. Ei ole vielä näyttänyt mustasukkaisuuden merkkejä, mutta eipä olla oltu kotosallakaan vasta kuin neljä päivää.



Vielä voimia ja jaksamista kaikille vauvamasuaan kantaville, ihanat ajat edessä!



suko81 ja pikku-Anni 6 vrk

Jaksamista teille " pieni sf-mittaisille!" Eihän se mitta välttämättä kerro yhtään mitään.



Täällä voidaan edelleen turvonneesti, mutta energiaa on riittänyt jokapäiväisille 20-40 min. kävelylenkeille. Jos vaikka ihan painovoima kertoisi vauvalle mihin suuntaan lähteä. =) Muuten päivät kuluvatkin kylkimakuulla sohvalla.



Niin kuin viime neuvolassakin todettiin, vauva on laskeutunut, joten nuo vihlaisut ja paineentunteet ovat tuttuja. Olen niistä aiemminkin kirjoitellut kun viikko, pari sitten mua vaivasivat lisäksi helvetilliset liitoskivut. Mutta muutaman päivän kärsimyksen jälkeen vauva oli tosiaan " tipahtanut" , ja sf-mittakin pieneni 4cm:llä.



Kivuttomia supistuksia tuntuu päivittäin, ja iltaisin pari kivuliastakin, mutta enemmänkin saisi jo tulla! Niitä kamalia viiltelyjä ja vihlaisuja tuntuu myös etenkin iltaisin ja öisin, ja vessassa saa rampata ihan koko ajan. Täytyy vain ajatella, että niistä on hyötyä, niin kestää kaiken kivun paremmin...



Tuleva kummi tilasi vauvan ensi maanantaiksi, kun silloin on hänen oma syntymäpäivänsä. Sopisi kyllä mullekin... =)



täysikuu ja tytär 38+4

Onnea kauheasti jo vauvan saaneille! tuskin maltan odottaa että näkisi jo oman pienen taaperon :)



Mitä tuohon pieneen sf-mittaan tulee, niin en anna sen pyöriä liikaa mielessä, kun en sille kuitenkaan itse mitään voi. Ja liikkeet tuntuu päiväpäivältä voimakkaamilta, kohta tulee varmaan jalka masusta läpi ;) Katsotaan sitten ensi maanantaina minkä tuomion saan neuvolassa...



Painontunne on joo aika kauhea. Ja nyt kun kävelen niin usein jokin painaa vasempaan nivuseen niin että se on kauhean kipeä jo. Tois puoleisia masu kipuja on välillä, johtuiskohan liikkeistä? Ja vasemmalle puolelle alaselkään pakottelee usein...kaikenlaista sitä on, mutta noh - ei meillä enää kauaa ole jäljellä :D



Voimia kaikille, niin masunkasvattajille kuin jo sen oman pienokaisen saaneillekin :D

Menipä taas myöhään että sain koneen avattua.



Elnille tsemppiä huomiseen käynnistykseen!



Jaksamisia myös pienen sf-mitan omaaville. Toivotaan, että mitta johtuu vain normaalia sirommista vauvoista.



Mulla oli tänään neuvola. Mullahan laski viime neuvolassa sf-mitta 3cm alaspäin (ollen 31cm), ilmeisesti laskeutumisen vuoksi. Nyt harjoittelija sai mitaksi 31,5cm ja oikea terkka 32cm. Katsoin just edellisten lasten neuvolakortteja ja esikoisesta maha oli tällä viikolla 34cm ja toisesta 35cm, eli jonkin verran pienempi maha olis nyt. Ainakin toistaiseksi. Painoa kerrytin sit vuorokaudessa kilon! Mikä sit toivon mukaan lähteekin yhtä nopeasti.. Eilenhän just kehaisin kun ei ole paino muuttunut ni eikös sit aamulla taas ollu kilo enemmän. Mähän käyn aina kotivaa' alla, koska mun paino saattaa nousta päivän aikana yli 3kg aamupainoon verrattuna ja koska neuvolat on aina eri aikaan, ei tosta mun painosta tulisi mitään tolkkua. Näin olen toiminut joka raskaudessa ja on hyvin sopinut myös terkkareille.



Mutta kaikki oli siis hyvin masussa, tosin mulle tuli ihan karmean huono olo kun vauvaa paineltiin ja kuunneltiin. On tullut ennenkin sellainen olo, muttei noin voimakkaana. Alkoi ihan hiki valumaan ja tuli pyörryttävä ja huono olo, siis TOSI hirveä olo. Siinä sit lipittelin vähän vettä ja sen jälkeen makailin vielä hetken sillä pöydällä. Siitä kun lähdettiin kotiin, huomasin heti neuvolan pihassa, että tuli näkökenttään häiriöitä. Migreenihän siitä sit tuli! Kävin kaupassa kuitenkin mennessä ja hyvin pystyin onneks autoa ajamaan, mutta näkökentästä vain puuttui välillä paloja. Sit kävi sellainen juttu, mikä on käynyt vain kerran (pyörtymisen jälkeen), että mun oli tosi vaikea tuottaa sanoja. En saanut millään sanottua mitään järkevää. Esikoinen kyseli koko automatkan jotain, ja mä vaan änkkäsin jotain ihan omaani, se vaan kyseli että mitä äiti sanoi, mitä äiti tarkoittaa. Vähän pelottavaa oli, mutta kun oli tuo kerran kokemus jo ennalta, en panikoinut. Lisäksi tekstiviestien kirjoittaminen oli tosi vaikeaa. Lauseista ja sanoista tuli ihan sekavia ja mieheni soittikin perään että olenko varma että kaikki on ok. Kotona mittasin möys verenpaineet ja oli siinä 102/72, kerran jopa 88/72, mut sen jälkeen mittari pimeni, joten oli varmaan jotain häikkää sillä kertaa, eihän tollasia paineita nyt kellään voi olla?! Mutta tosi matala yläpaine siis. Se varmaan selitti nuo sekoilutkin.



Mutta reilun tunnin päästä oli jo aika normaali olo ja migreenikin lähti normaalein kipulääkkein, ihme kyllä. Tai sit ei ollut migreeniä vaan johtui vain siitä mun hirveästä olosta.





Että sellainen päivä. Onneksi nuo pienet ei vielä ymmärrä, vanhempaa lasta olisi varmasti jo pelottanut kun äiti puhua sössötti mitä sattuu..





RV37+5