onko kohtalotovereita,vauvahaaveita taas
laitan tämän nyt tännekkin koska haluan paljon vastauksia.=)
meillä on 7kk ikäinen poika ja meillä on jo päällä kova vauva kuume. :)
kysymys kuuluu että miten te joilla näin pienillä ikäeroilla (siis jos nyt raskauden edes heti) syntyneet lapset pärjäsitte?
tuleeko vaikeaa ja kauhea show kun kaksi todella pientä lasta.
vai onko muita samasta haaveilevaa.olisi kiva kuulla kokemuksia ja kommenteja. :
Kommentit (4)
Meillä on jo aloitettu nelosen yritys, kuopus on nyt 5kk :-) Isommat lapset ovat jo 8- ja 5-vuotiaat. Noilla isommilla ikäeroa 2,5 vuotta, joten ei kovin pieni.
Ystävilläni kuitenkin on lapsia pienillä ikäeroilla, yhdellä jopa tasan vuoden erolla ja hengissä tuo selvisi :-) Eikä toisetkaan koskaan valitelleet, että olisi ollut mitenkään erityisen rankkaa. Helpolla tuskin pääsee, mutta uskon että oikealla asenteella ja asioiden laittamisella tärkeysjärjestykseen pärjää hyvin.
Hyvin olen parjannyt yksinhuoltajana kahden pienen kanssa, nyt tytto on 1v 10kk ja poika 5kk.
Olin varautunut pahimpaan, eli koliikkiin, mustasukkasuuteen ym. Mutta lapset on ollut tosi helppoja, sisko tykkaa kamalasti pikkuveljesta, ja koliikkiakaan ei tullut. Kerran yossa syotan vauvan, eli myos meilla nukutaan hyvin.
Eli siita vaan vauvanteko puuhiin jos silta tuntuu. =)
Meillä tytöt nyt 1,4 vee ja 3 kk ja vauvakuume on krooninen ja kova tällä hetkellä :)
En koe mitenkään vaikeaksi meän eloa, vaan toimintatäyteisiä ovat päivät. Onneksi ovat normalisoituneet ja molemmat tytöt nukkuu täydet yöt. Ja lisäksi meän perheessä on vielä 9 ja 12 vee pojat :) Omasta asenteesta on paljon kiinni, joten ei muutako antakaa mennä vain :)
-AJ kera lastensa-
meillä siis 3v tyttö ja 3kk tyttö ja nyt jo haaveilen kolmannesta ja siten viimeisestä lapsosesta. itselläni siis ei ole kokemusta pienestä ikäerosta mutta äidiltäni tiedustelin kun sisaruksillani on ikäeroa 1 v 3kk ( ja minä 7 vuotta siskoani vanhempi) että miten jaksoi. hän vaan tuumasi että siinä se omalla painollaan meni :)
niin kai se on ettei niihin pieniin tai isohin ikäeroihin oikein voi "varautua" kun siihen vaikuttaa niin moni tekijä josta suurimpana lasten tempperamettisuus. itse en tekisi enää lapsia kolmen vuoden ikäerolla koska meillä alkoi 2,5 v uhma joka jotkuu nyt edelleen. mutta helppoa ei kai ole kahden vaippaikäisenkään kanssa, mutta tuleepa niitä uhmia läpi koko lapsen elämän. ja sitten on kaikki koulun aoittamiset ja muut. että ei kai sitä ideaalia kakkosen tai kolmosen tekemis ikää ole olemassa ?:|
että onnea vaan jos päätätte toisen lapsen antaa tulla kun hän sen sopivaksi katsoo. meillä ei ihan vielä olla lukkoon lyöty suuntaan tai toiseen ;)