0Oo. KESKIVIIKON HELMINAUHA .oO0

Tuli nukuttua päikkärit ja nyt ei väsytä ei sitten niin yhtään. CSI:tä katselen tässä samalla ja kuulostelen, kun Nallekarkki jumppaa...ei sitäkään tunnu väsyttävän. Inhottavasti vaan törkkii jollain mun virtsarakkoani.



Päivä ja ilta meni vailla supparin supparia ja pääkipukin pysyi poissa. Nyt illalla ilmeisesti niskaperäistä jomotusta ja taas naaman punastelua ja tykytystä. Huono asento tässä soalla, mutta minkäs teet, ku ei pystymmässäkään enää jaksa olla. Onneksi käy päivät vähiin.



Uusi rv:kin päästiin NK:n kanssa aloittamaan...nyt keskiviikkona siis 38+0...HUI!



Nonna (menee kyll kohta nukkumaan ihan vaikka väkisin)

En eilen päässytkään saunaan, vaikka niin siitä haaveilin. Mutta tulipa isännän kanssa käynnisteltyä ;).. Ja vielä SÄNGYSSÄ! Aatelkaas! Mutta oli poikkeavat olosuhteet kun isäntä tuli työmatkalta etuajassa ja esikoinen vielä hoidossa. Oli ihan jännää! x)



Tuli muuten illalla sellainen kaksijakoinen fiilis, toisaalta ei malta odottaa että näkisi kuopuksen, mutta toisaalta haluais että pysyis tuolla mahdollisimman pitkään > arki kun sujuu nyt yhden lapsen kanssa helposti. Eli taas näitä " Argh! Mitä oon menny tekemään" -ajatuksia.



Yöllä muuten isäntä jo luuli että tuli lähtö kun herätin hänet (isäntä kun välillä kuorsaa niin että seinät tärisee, lähinnä jos makaa selällään > tönin hereille). Mutta ei onneksi sitten lähtenyt soittamaan lapsenvahtia paikalle, kävi vain vessassa ja palasi nukkumaan.. Mutta hyvä tietää, jos on oikeasti tarve lähteä niin ei tarvitse puskutraktorin kanssa kammeta sängystä. Viimeksihän ei tullut yllätyksenä kun käynnisteltiin jo toista kertaa (viikonloppuloma kotona välissä), ja yöllä joutui kotoa lähtemään kun yöllä vihdoin päästiin tositoimiin.



Eilen muuten oli oudon tuntuista käydä vessassa. Kun illalla vähän supisteli, niin sitten tuli tarve mennä vessaan, ja kun istui pöntölle niin kauhea paine tuntui kohdunsuulla > oli pakko nousta ylös. Ja tämä toistui useita kertoja, siis että tuli vessahätä mutta ei sitten " tulosta" (ei lasta ei pas...). Mietin siinä sitten että lapsonenko se painoi niin alas. Kuullostaako tutulta? Huomenna se neuvola niin kätilö saa sanoa onko laskeutunut ja kiinnittynyt.



Pitää tänään varmaan ottaa omaksi asiakseen laittaa ne korit vaatekaappiin. Kun ei se isäntä kertakaikkisesti saa aikaiseksi. Nyt on taas yksi ralli lauantaina, tällä kerralla Laihialla, ja suunta siis sinne. Ja joka ilta sitä ennen nyt sitten auton huoltoa. Vähän tuntuu isäntä luulevan että vauva odottaa että hän ehtii kaikki laittamaan ja että hän ehtii laittamaan ne kaikki JOSKUS HAMASSA TULEVAISUUDESSA. Ja että vauva odottaa sitä että hän saisi joskus valmista aikaan. Siinä tapauksessa tämä Kuopus syntyy vasta kesäkuulla..

Miehet!



Olipas vain omaa asiaa..

Palailen myöhemmin sitten lisää.





Mrs.Marple & Kuopus, rv 37+0 (Täysiaikaisia varmaankin ollaan!)

Kuten vähän epäilinkin, mulla ei yleensä peräkkäisinä öinä supistele, joten takana on tosiaan makoisasti nukuttu yö ;-). Korkeintaan yhden kerran kävin vessassa (en muista ihan varmaksi kävinkö kerran) eikä kuopuskaan tai kukaan muukaan herätellyt, joten aamulla sain herätä tosi hyvin nukutun yön jälkeen. Nyt olis kyllä mahtava lähteä päivänvalossa synnyttämään, mutta pöh ja pah, ei varmasti toive toteudu :-/. Niin se sitten vaan vähän harmittaa, jos ei olekaan yöllä tapahtunut mitään, vaikka sitä toisaalta sit aina vähän jännittää (ja tietty vähän jännittää, tapahtuipa sit jotain yöllä tai päivällä). Tuntuu, että pitkäveteinen päivä edessä. Illalla laittelin koululaisten vaatteet valmiiksi ja järjestelin huushollia, kun ajattelin, että jos anopin joutuu hälyttämään, niin ei oo kauheen sotkusta. Nyt ei taas huushollin järjestely kiinnosta kyllä yhtään... Mitä ihmettä keksin sellaista mielekästä tekemistä?! Nyt on kyllä sellainen olo, ettei kiinnosta mikään. No, täytyy vaan yrittää päästä käyntiin ja innostua sit lopulta jostain. Tai lähden vaikka ensin tuonne kuopuksen viereen vielä nukkumaan. Pojalle on tulossa kaksospojat kylään koulun jälkeen, joten täytyy laittaa ihan reilusti jotain sapuskaa.



Hirveän vähän on ihmiset minulta kyselleet että joko joko joko, paitsi yksi ystäväni on jo tässä vähän pidemmän aikaa laittanut tekstareita aika ajoin ja nyt vaan silläkin tahti kiihtyy. Aluksi tuntui mukavalta, kun edes joku kysyy, mutta nyt alkaa jo vähän ärsyttää. Ja tänä aamuna tuli sitten jo eräältä toiseltakin kysely. Toivottavasti eivät nyt kaikki ala kohta urakalla kysellä. Lopetan muuten vastaamisen niihin. Aina olen kyllä melkein heti kaikille ilmoitellut synnäriltä, kun vauva on syntynyt, joten luulisi heidän jo tietävän, että kyllä se tieto heille ihan hyvissä ajoin tulee, kun jotain kerrottavaa on ;-).



Mut jos nyt sinne kuopuksen viereen ennen kuin neiti nousee ylös...



neronja rv 40+3

Tänään olisi synnytystapa-arviointi kättärillä ja sitten nähdään onnistuuko suunnitelma tällä kertaa ja pääsemmekö Haikaranpesään normaaliin synnytykseen.... Olo on melko heittelehtivä, välillä se on todella tukala ja välillä kevyempi ja oireeton. Tukaluus lähinnä vauvan sijainnista niin alhaalla, että se on eiheuttanut supistuksia jo viikolta 30. Kivuttomia ovat olleet, nyt saldona muutama kipeä parina yönä. Ne on kyllä menneet ohi ja oon saanut loppuyön nukuttua.



Maanantaina oli neuvola ja vauva hermostui masussa kun ei terkkarisijainen (oikea oli sairastunut) löytänyt sydänääniä. Kävi hakemassa toisen laitteen ja loppupelissä toisen hoitajan, joka vielä haki yhden laitteen. Alkoi jo vähän hermostuttaa....Niitä sieltä kaivettiin ainakin 10 min, josta suivaantuneena vauva kääntyi masussa ja monen kuukauden jälkeen vaihtoi asentoa potkien toiseen kylkeen. Seuraavana yönä kääntyi sitten vanhaan asentoon ja potkut tuli jälleen vasemmalle.



Maanantaina olin myös vyöhyketerapiassa, joka viikon päästä lupasi alkaa käynnistelemään synnytystä kun on laskettu aika ovella... Olen käynyt ko. hoitajalla 6 vuotta kerran kuukaudessa ja on se vaan niin hyvä kun on vaihtoehtohoitoja olemassa... Nyt ei tunnu aika enää niin pitkältä kun aikaisemmin kun voi ajatella, että laskettu on jo ensi viikolla... Kaikki on kyllä valmiina, joten nyytti saa tulla miloin vaan. Välillä tuntuu olo itsekkäältä kun ei osaa nauttia loppuun asti vaan tuskaisessa olossa toivoisi jo syntyvän....



No mutta, nyt jännittää mitä sanovat arviossa, kohta tästä pitääkin jo lähteä...



Kaikille toivottelen edistyvää odotusta, jotka ovat vielä vaavit masussa, kyllä ne sieltä vuorotellen saapuvat iloksemme!!!



Mama - 74 rv 38+3

Ja ihan ekaks oikein lämpimät ONNITTELUT kaikille jo vauvansa saaneille! Kovasti vilkasta on täällä ollutkin. Meillä loppukuun " H-hetkiläisillä" on vielä muutama viikko odotettavaa...



Mutta, meille tänne kuuluu ihan hyvää. Eilen kävin neuvolassa, ja kaikki oli mallillaan. Painoa on tullut lähtöpainoon nyt +10kg. Esikoisen aikaan tuli koko raskauden aikana +12kg, että ihan samoissa mennään. Pissassa oli nyt toista kertaa sokeria, mutta se ei aiheuta toimenpiteitä, kun raskausdiabetes on tiedossaoleva asia. Hb jäi nyt eka kerran mittaamatta, kun oli viimeksi noussu ad 130. Vauvan sydänäänet kuului hienosti 145-150 luokkaa oli. Masukki vaan ei tykännyt kun sitä häirittiin, heräs siinä tutkimuspöydällä vaihtamaan asentoaan;)



Ensi viikolla mulla onkin sitten tiistaina äitipolikäynti noiden sokrujen takia. Viikkoja silloin 38+0. Kiva mennä, saa vielä kerran nähdä masukin ultrassa.



Mä oon viime aikoina saanut aika hyvinkin nukuttua. 2-3 kertaa yössä herään kuitenkin vessaan. Mutta uni onneksi jatkuu suht ongelmitta. Ummetus on taaksejäänyt ongelma. Activia-jugurtti (se maustamaton) Rainbow-ananaspalojen (on nimittäin ehdottomasti parhaita säilykeananaksia) kanssa päivittäin syötynä on saanut vatsan toimimaan TOSI hyvin. Ei ole enää Laxoberoneja tai Microlaxeja tarvittu - onneksi!



Mutta, oikein mukavaa keskiviikkopäivää kaikille helmille!



T: Auris 37+1 *joka viettää omaa vapaapäivää esikon ollessa päiväkodissa*

Mrs.Marple: Meillä kans ukko ei ymmärrä että vauva ei kysy häneltä milloin vois syntyä vaan tulee sitten kuin itse parhaaksi näkee. Meidän isännällä on suunnitelmaa joka viikonlopulle ja kuvittelee joka paikkaan ehtivänsä. Mulla taas on sellainen olo kuin viikko ennen esikoisen syntymää. Saa nähdä vauhkoonko taas turhia vai pitäiskö vaisto tällä kertaa paikkaansa ja pääsis joskus sinne laitokselle. Toisinaan tulee epäusko että onko meillä tosiaankaan vauvaa tässä lähitulevaisuudessa.



Eilen oli neuvola ja RR 140/90, paino +600/vko (turvotusta), sf 35,5 eli puol senttii vähemmän kuin viimeks (jospa vauva viimein tajuis laskeutuu).



Esikoiselle ostin kivan Little-people auton vähän kuin lahjaksi isoveljelle. En ota sitä sairaalaan vaan annan sitten kun kotiudutaan vauvan kanssa.



Supistusrikasta päivää kaikille niitä toivoville!



cry-baby rv 37 (jee täysiaikaisia ollaan!)

Eilen illalla alkoi tulla useita vähän kivuliaampia suppareita ja muutaman tunsin vielä yölläkin. Tänä aamuna alapäässä on koko ajan ollut sellaista painontunnetta ja sukkapuikkovihlaisuja on tullut useita. Pissattaa koko ajan. Liekö vauva nyt laskeutumassa. Pitää yrittää touhuta paljon tänään jos vaikka jotain edistymistä tapahtuisi. En kyllä usko lähtöön vielä pitkään aikaan mutta jotain sentään on tapahtumassa. Huomenna neuvola, toivottavasti saan nyt sen lähetteen kokoarvioon.



Mauii 37+5

Keskiviikkoa Helmet!

Tänään oli siis neuvola.

Paino -500g ja Sf-mitta on pysyny samassa (31cm) tammikuun puolivälistä saakka... Pissa puhdas, hb131 ja rr 107/72

Vauvan sydänääniä kuunneltiin pitkään... Kovin syvällä kuulemma on ja kovasti vaihtelee asentoaan.

Olin jo lähdössä, kun kysyin, et mitenkä vaikea sinne tuonne Naikkarille olis päästä ultraan kattomaan, et kaikki on kuitenki hyvin (? siis jos edes on), ko vauva ei mittojen mukaan kasva ollenkaa...? Tähän terkka, et joo, hänki on miettiny, et jos kävisit... Daa. Olisit sanonu ääneen...

Nyt sit istun kotona puhelin kourassa ja odotan puhelua naikkarilta, et millon saa mennä. Seinät kaatuu päälle...

Pitää alkaa touhuta jotain... :(



Luuk@ ja Onni 38+4

Taas oli tupsahdellut vauvauutisia. Onnea ainakin Sukolle!!!



MrsMarple: Mulla on kanssa ollut noita mietteitä, että " mihin tässä on oikein ryhtymässä" , kun tuon kohta 3,5-vuotiaan esikoisen kanssa hommat sujuu niin hyvin ja neiti osaa halutessaan jo olla varsin omatoiminenkin. Kohta alkaa taas " vähän" erilainen hässäkkä tämän tulokkaan kanssa. Välillä kauhistelen, miten ihmeessä jaksan taas kaikki yöheräämiset, mahdolliset vatsavaivat, liikkeelle lähdön alituisine muksahteluineen, hampaiden tulot, kaikki... Esikon kanssa ollaan päästy monella tapaa kovin helpolla, ja jotenkin tuntuu, ettei tämä kakkonen VOI olla yhtä iisi tapaus.;)



Täytyy tosiaan yrittää kääntää jo ajatuksia siihen suuntaan, että on ihanaa saada maailmaan tämä uusi tulokas ja päästä näkemään, millainen ihme sieltä saapuu. Tällä tokalla kertaa ei ole kyllä varsinaista romanttista vauvakuumetta päässyt syntymään. Mutta kylläpä siihen omaan lapsukaiseen sitten salamana rakastuu...:)



Tulin juuri neuvolasta. Kaikki arvot olivat kohdallaan, paino oli hieman tippunut. Kaikkiaan tuota painoa on tullut tasan 10 kg, eli saman verran kuin esikoisestakin. Fundusmitta seikkaili edelleen yläkäyrän päällä, mutta eipä ihme, kun vauva ei ole ensinkään laskeutunut. Terkkari ei saanut edes päätä tuntumaan ja epäili jo hetken, onko vauva raivotarjonnassa ylipäänsä, vaikka ainakin pari viikkoa sitten ultrassa selvästi oli. Jouduin sitten piipahtamaan vallan lääkärin tutkittavana (joka onneksi sattui olemaan paikalla) ja hän kyllä sanoi pään tuntevansa, mutta kovin on vielä ylhäällä. Eipä ihme, että olo on niin vaivaton, kun ei tuo vauva yhtään paina jalkoväliin. Saisi kyllä pikkuhiljaa jo ruveta laskeutumaan, ettei tarvitsisi ihan näin epäkypsästä tilanteesta lähteä käynnistelemään, jos niin pitkälle mennään... Täytyy varmaan viikonloppuna jatkaa ahkeraa siivoilua, lumitöiden tekoa ja saunomista, jos se jotenkin edistäisi tilannetta. Mies on harmi kyllä töissä koko viikonvaihteen, joten petipuuhat jää väliin...



Hyvää vointia jokaiselle ja mielenmalttia kaikille kärsimättömille!:)



Lumileopardi ja beibi rv 39+4

Toivottavasti Luuk@ kaikki on hyvin ja vauva vain laskeutunut. Voimia puhelun odotteluun!



Mulla on muuten näkö huonontunut parin viime kuukauden aikana. Voikohan raskaus liittyä jotenkin asiaan? En viitsisi uusia lasejani jos näkö palautuu edellisiin arvoihin raskauden jälkeen. En kyllä muista että esikoisen aikana ois näin tapahtunu..



(Tämä on yritys nro 2, toivottavasti tämä viesti tulee perille, niin ja toivottavasti ei sitten tule useaan otteeseen)

Täällä Helsingissä siis...niin sää kuin oma olokin. Huomasin tuossa yhdentoista jälkeen, että alushousut on märät ja farkut samoin jalkovälistä Laitoin siteen ja odottelen...Mulla on ollut nyt loppuraskaudesta tosi vähän valkovuotoa, mutta olisko sitä? Miehelle soitin, et jos tää jatkuu, käydään tänään näytillä. NK kuitenkin liikkuu koko ajan, joten ei hätää sillä ainakaan.



Mrs.Marple: Mulla kans näkö on huonontunut niin, etten aja autoa enää mielelläni. Nään opastekyltit vasta just kohdalla. Sanoivat optikkoliikkeessä sen olevan yleistä raskausaikana ja sen takia eivät edes suostuneet tekemään näöntarkastusta. Mut kohtahan tää raskausaika jo loppuukin. Jos ei sit palaudu normaaliksi, pitää varata aika tarkastukseen.



Mulla kävi äsken naapurista kavereita lapsineen herkuttelemassa Runebergin tortuilla ja nyt tässä lepuuttelen sohvalla taas. Päätä on särkenyt aamusta asti, mutta sitten eilisen aamun en ole kivuliasta supistusta kohdannut. Katsotaan, miten tilanne etenee. Mummin synttärikuvia tässä yritän samalla lähettää teetettäväksi, kun rouva alkaa jo hikoilla, kun ei ole saanut paperikuvia. Lupasinhan hoitaa ne sille tällä viikolla ja nyt on jo sentään keskiviikko, for God´s sake! On noilla eläkeläisillä sitten kiire!



Nonna ja Nallekarkki rv 38+0

Jotenkin kyllä vieläkin hassua, että mä kuulun jo kolmatta kertaa Helmiksiin :) Muut pinot ja kuukaudet kuulostaakin niin vierailta! Mähän olen aina toivonut kesävauvaa, mutta sydäntalvella tuntuu nämä meidän lapset syntyvän. Mut ihan kiva, kevättä kohti mennään ja kesällä on vauvat jo mukavan ikäisiä.



Nonna: Noi sun niskaperäiset jomotukset, naaman punastelut ja tykytykset kuulostaa tosi tutuilta mullekin. En muista moisia edellisissä raskauksissa (paitsi toi tykyttely on ollu kyllä tuttua jo ennen viimeistä neljännestä joka kerta). Mut nyt on ku joku hormonihäiriö olis päällä! Lisäks mua hikoiluttaa koko ajan, entä sua? Ja nyt sit tuli tänään rinnatkin ihan törkeän kipeiksi ja kuumiksi.. Toivottavasti ei ole rintatulehdus! Eilen rinnoista tuli kyllä ekan kerran ihan valkoista nestettä, aiemmin ollut kirkasta, eli ehkä rintarauhaset vain valmistautuu. Eilen alkoi myös menkkakivut jotka jatkuvat tänään, eli ehkä nää kaikki liittyy toisiinsa ja synnytys tosiaan olisi jossain vaiheessa edessä :)



Mrs. Marple: Mulla on ollut kans tuota paineentunnetta. Pahinta on just vessanpöntöllä, jolloin tuntuu, että paikat on niin turvoksissa että osuu pian vedenpintaan.. ;) Siis sellainen painontunne tosiaan, että paikat pullistuisi ulospäin. Oliko sulla samanlaista? Mulla on alkanut se aina sen jälkeen kun vauva on kiinnittynyt, eli johtunee siitä jotenkin. Ja näkö voi tosiaan huonontua raskausaikana, huomaan taas samaa ongelmaa. Tokassa raskaudessa kävin tyhmänä optikolla, eikä hänkään sanonut mitään (tiesi raskaudestani), joten sain 0,25 vahvemman linssin toiseen silmään. Synnytyksen ja imetyksen jälkeen kävin uudestaan (kun lasit tuntui vahvoilta) ja lasi vaihdettiin takaisin.. Vasta sitten sanoi, että raskausaikana ei kannata käydä näöntarkastuksessa. Ett kivat sille!



Neronja: mä INHOAN sitä joko-joko-kyselyä! " Onneks" meidän tytöt tuli etuajassa joten kukaan ei ehtinyt juuri kyselemään, mutta yritysaikana oli tuttua. Meillä kun kesti näiden lasten yrittäminen pitkään (½-1v), paitsi tämän kuopuksen. Joten osaan hyvin kuvitella miten rasittavaa se on myös tässä vaiheessa. Nämä kun on asioita joihin ei itse voi vaikuttaa MITENKÄÄN! Ja kuten kirjoititkin, niin sinäkin ilmoitat kaikille heti kun vauva syntyy, tuskin jää kukaan tietoa vailla, joten odottaisivat vain rauhassa! Arf! Tsempitykset siis sulle. Jätä vain vastaamatta jos kyselyitä alkaa tulemaan, ehkä tajuavat oman ajattelemattomuutensa. Tai sit vastaat vain, että ilmoitat kyllä varmasti kun vauva syntyy. Jospa sit loppuis utelut.



mama: mitenkäs se käynnistely vyöhyketerapiassa tapahtuu? Aika mielenkiintoista!



Luuka: saitko aikaa varattua? Todnäk kaikki on hyvin. Ehkä vauva on laskeutunut tai muuten vain siromman mallinen, ettei mitta enää kasva. Mulla on joka raskaudessa mitta pysähtynyt joiksikin viikoiksi, sit taas vähän noussut ja lopussa mitta on pienentynyt. Mutta hyvähän se on kuitenkin tarkistaa.



Lumileopardi: mulla kans samoja mietteitä, että voiko kolmas enää olla yhtä helppo. Mulla siis ns. helpot lapset nuo kaksi ensimmäistä. Nukkuneet aina hyvin, olleet kilttejä, tarveitä, ei ongelmia oikeastaan missään. Esikoisella ei ole ollut edes uhmaa vielä (nyt 4v), mutta ehkä se vielä tulee. Toinen lapsemme (pian 2v) on vähän energisempi ja tulisempi, mutta kiltti ja helppo kuitenkin. Nyt siis mietin, että jo tilastollisesti tämän vauvan pitäisi sitten olla koliikkivauva tai jollain muulla tavalla haasteellinen.. Mutta katsotaan miten käy :)





Täällä siis kaikki ok. Tossa yllä jo kirjoittelin uusia oireistojani, pahimmalta tuntuu nyt tuo rintakipu.. Olisko vain rintarauhasperäistä kipua tai jotain rintalihasperäistä kun rinnat on kuitenkin kasvaneet aika paljon..? No, toivottavasti menee ohi eikä olis ainakaan rintatulehdusta! Vähän samanlaista kipua kyllä on (mulla oli esikoisen synnyttyä toinen rinta tukossa), mut silloin siinä näkyi ihan sellainen punainen ja kova kohta. Nyt vain kuumottaa rintojen päältä ihanku olis tulessa! Onko muilla vastaavaa?!





Mutta nyt sohvalle pötköttää, on jotenkin niin vetämätön olo. Huomenna on neuvola, tulen kertomaan jos on jotain uutta. Painoa ei ollut taaskaan tullut, mikä onkin ihan hyvä. Saldona on nyt n.15kg, joten ihan hyvä jos pysyykin tässä loppuajat.





Rv37+4

vyöhyketerapiasta..... Itse asiassa käytännössähän en tiedä kuinka se toimii konkreettisesti (eli mitä kehon sisällä tapahtuu), mutta monta vuotta siellä käyneenä voin vaan todeta että paljon on apua ollut. Eli viimeeksi kävin juuri seuraavana päivänä kun sietämättömän kovat liitoskivut alkoivat. Ajathan on varattu jo vuodeksi eteenpäin, mutta monesti on ollut juuri kohdallaan kun on jotain vaivoja ilmennyt. Hoitajani sanoi vaan, ettei voi hoitaa varsinaisia liitoskipuja, koska synnytyksen käynnistyminen olisi vaarana (viikot olivat vielä vajaat). Silloin hän lupasi hoitaa vyöhykkeet niin ettei kipu leviä lonkkiin. Se auttoi kyllä ja liitoskivutkin hävisivät silti siinä sivutuotteena... Paikan hän näytti minulle eli käynnistämisen ns. akupiste tai vyöhykepiste on kantapään yläpuolella lähellä nilkkaa.



Maanantaina hän ei halunnut tehdä mitään synnytyksen käynnistämiseksi, koska minulla oli synnytystapa-arviointi vasta tänään. Siellä kaikki meni hyvin, kohdunsuu on pehmeä, mutta vielä kiinni. Kokoarvio 2,8-2,9 kg (syntymäpainoarvio vähän yli 3kg). Pää oli kiinnittynyt ja lapsi todella alhaalla eli laskeutunut paikoilleen. Normaali alatiesynnytys olisi tarkoituksena toteuttaa... Ainoa, jonka saan poikkeuksellisesti on antibioottitippa kun synnytys käynnistyy, koska edellisessä raskaudessani synnytyksen käynnisti raju kohtutulehdus aivan liian aikaisilla viikoilla. Haluavat minimoida tulehdusriskin tällä kertaa...



Aikaisemmin raskausoireista minulla on hoidettu mm. selkäkipuja tällä vyöhyketerapialla. Vyöhyketerapia on siitä monimutkainen juttu, että monet pitävät sitä huuhaana ja selitellä saa monesti. Mutta se on minulle aivan sama, koska totuus on, että minua se on auttanut ja pihinä en turhasta maksaisi. Olen omalla kohdalla mielummin muutenkin vaihtoehtoisten, monta tuhatta vuotta vanhojen hoitomuotojen kannalla kun nykyaikaisen lääketieteen, joka on vasta muutaman sataa vuotta vanhaa tiedettä... Tietenkin lääketieteen avulla on tehty paljon mahtavia juttuja, mutta mielestäni vaihtoehtohoidot perustuvat syiden ja lääketiede seurauksien hoitamiseen..... Mutta jokaisella on oikeus mielipiteisiin ja itse en tuomitse ketään, jokainen saa uskoa mihin haluaa. (siis kyllähän minäkin loppuviimein panadolia otan jos on todella kovat kivut.... ei ole tarkoitus jeesustella)



Jos vaikka lapsellani olisi koliikki, en missään nimessä jättäisi kokeilematta, olisiko vyöhyketerapiasta apua!



En tiedä pystyinkö antamaan vastausta mita halusit tietää, mutta jotain sepitystä kumminkin. Ihanaa, supistelee, toivottavasti edistelee kohti h-hetkeä!



Mama -74 rv 38+3

Lumi-Leopardi ja Mikaela: Meniköhän nikit oikein, siis että kenelle pitikään kirjoittaa...

Meillä tuo poitsu taas on vastaavasti ollut aika " hankala" tapaus, ja nyt pelottaa jos toinen on samanlainen. Koliikki oli tosi inhottava, eikä siihen tosiaan auttanut mikään muu kun aika... kesti sen 4kk!!! Huuto alkoi illalla kuuden maissa ja jatukui puoleen yöhön. Näin siis oli lähes joka ilta, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Muutenkin oli kaikkea, mut ei niitä nyt jaksa enää muistella. Miulla siis samat mietteet kun teillä, vaan käänteisenä...



( . ) Tissit on omituiset. Nännipihojen ympärystö punottaa. Ei kuitenkaan mitään kovettumia, joten kaikki ilmeisesti kunnossa. Vatsan toiminta ollu reipasta, tänään jo kolme kertaa!!! Viimeyö meni valvoessa. Ei vaan uni tullut... Nyt aika väsähtänyt olo. Tulispa kello jo sen verran että sais nuo lapset nukkumaan...

Alaosasto tuntuu tosi turvonneelta ja vessakäynnin jälkeen tuntuu että pitäs " keräillä" paikat kiinni ;)



Jasuliina ja Poikanen 39+2

Soittelin kättärille tosta lorahdusepäilyksestä ja käskivät mennä käymään näytillä. Oli kuulemma Haikaranpesässä rauhallista, joten suoraan sinne menen. Jos on vettä, jään sisään ja huomenna käynnistellään aamusta. Jos on valkovuotoa tai jotain muuta, tulen kotiin takaisin...



Katsotaan, miten ämmän ja NK:n käy.



Nonna (kädet täristen) ja Nallekarkki rv 38+0

Terveisiä äippäpolilta...kaveri on siis laskeutunut ja kiinnittynyt. Kohdunkaulaa on vielä pari senttiä jäljellä, mutta kohdunsuu tuntui jo olevan parille sormelle auki. Lääkäri pyöräytti sormilla kalvot irti. Sanelussa mainitsi että lantio moitteeton, mieskin tarttui siihen ja kuiskutteli että kuulitko, sulla on moitteeton lantio :)) jee jee :) Olisi vielä lisännyt että ei ole luonteessakaan valittamista.

Turvotuksesta ei ollut niin huolissaan että pitäisi nyt jotain tehdä, mutta meinasi että jos ei ole LA:n mennessä tullut niin voitaisiin harkita käynnistämistä. Verikoe asiaan liittyen otettiin, minulta meni ohi mitä sillä haettiin, mutta huomenna saa tulokset. Tuleeko kellekään mieleen?

Tällä hetkellä painoarvio 3450g ja pitkäjalkainen :) eli jos täysaikaisena kuitenkin alle 4kg, kiitos.

Antoi luvan kokeilla jo kaikki kotikonstit, ässät ja kaikki muutkin a:n ja ö:n väliltä, pitikö alkaa uudestaan sauna pesemään :)

Summa summarum...tilanne siis menee eteenpäin, paikat alkavat kypsymään ja näyttäisi hyvältä sen suhteen että ei menisi yliajalle...hyvä hyvä. Tästä sai vähän lisävoimia.



Nonna ja Mikaela...täälläkin ollut tykytyksiä ja hikoilua...olen moneen kertaan todennut että jos tätä tekisin kesällä niin kuolemaksi olisi ollut, ei voi ymmärtää miten naiset jaksavat kesähelteillä mahojensa kanssa olla.



Mama...itsekin olen joskus kulkenut mm.akupunktiohoidossa ja nytkin on mielenpäällä ollut käydä samalla hoitajalla josko olisi ollut apuja akusta tai vyöhyketerapiasta turvotuksen kanssa...ei vaan saanut aikaiseksi käydä. Jännää että yleensä on hyväksytympää ottaa lääkettä kuin että käytettäisiin hyväksi kehon omia parannuskeinoja. Totta on myös että ihmiset eivät välttämättä vaihtoehtohoitoja ja niiden vaikutuksia tunne, mikä taas aiheuttaa pelkoja ja epätietoisuutta. Mutta olen samaa mieltä, kukin taaplaa tyylillään :) hyvä on pitää mielensä avoimena.



Kauhea möykkä mahassa...taisi masukki tykätä lääkärin (+opiskelijan) ronkkimisesta kyttyrää.



Nonnalle tsemppiä...josko jäisit jo sille tielle :)



TElli rv 38+2

Noin alkuun, niinköhän Nonnaa enää täällä näkyy :P Tsemppiä reissuun!



Mrs.Marple ja Mikaela: Kiitos vaan tuesta... Nyt vaan tuntuu, ettei pysty rauhoittuun oikein mitenkää päin... On todella levoton olo. Eihän ne soittaneet tänään (toivottavasti sit huomenna soittavat ja heti aamusta...). Koko ajan nyt sit vaan kyttään liikkeitä, tönin ja pukin ja tunnustelen mahaa... :(



Mama: Pakko udella, et paljonko sulla on sf, jos syntymäpainoarvio on tuon ~3kg? Ootat ensimmäistä? Minkä kokoinen ite olet? Mulla kun pituutta on melkein 180cm ja esikoltakaan maha ei paljoa tätä suurempi ollu ko nyt, ni ajatukset on niiiiiin ristiriitaiset... Toisaalta rauhoittelee itseään, toisaalta tuntuu, et paniikki iskee nyt ja heti...



Enkä kehtaa naikkarillekaan soittaa, pitävät vielä hysteerikkona...

En tiiä...



Luuk@

Luuk@:

Mama: Pakko udella, et paljonko sulla on sf, jos syntymäpainoarvio on tuon ~3kg? Ootat ensimmäistä? Minkä kokoinen ite olet? Mulla kun pituutta on melkein 180cm ja esikoltakaan maha ei paljoa tätä suurempi ollu ko nyt, ni ajatukset on niiiiiin ristiriitaiset... Toisaalta rauhoittelee itseään, toisaalta tuntuu, et paniikki iskee nyt ja heti...

Enkä kehtaa naikkarillekaan soittaa, pitävät vielä hysteerikkona...

En tiiä...

Luuk@

Hei Luuk@!

Itse asiassa odotan toista ja sf- mittani oli 30 maanantaina neuvolassa. Olen 164 cm ja painoa on tullut siis n.6-7 kg kaikenkaikkiaan. Lähtö n.53.54 kg. Itse olin huojentunut siitä, että vauvalla oli jo näin paljon painoa ja kätilö sanoikin, että on ihan hyvä paino synnyttäjään nähden. Olen melko kapealanteinen, siis kokoa 32. Olin vähän huolissani, että olisi liian pieni, mutta kaikki kuulemma paremmin kuin hyvin, joten ihanaa! Siis ehkä tuohon mittaan vaikuttaa myös mihin päin kohtu on kallellaan....

Kaikki on sulla varmaan hyvin, don´t worry...

.... että mulla on ollu sama sf-mitta viikolta 36, joten koska mulle ei tänään sanottu kättärillä mitään asiasta niin uskon että sulla ei oo mitään huolta.... Kätilö sanoi vaan että vatsa kasvaa hitaasti mutta varmasti....

anna_liisa - 04.02. 20:18 (29/33)

Hei!

Olsku:onnea myös teille poika vauvan syntymästä!Minkäkokoinen teidän vauva nyt sit oli?Aika hyvin et saatiin samanapäivänä vauvat.Mitenkäs teillä lähtenyt meneen?

anna_liisa poika 4vrk



Kiitos! Meidän vauva oli 4160g ja 51cm.

Nyt menee jo ihan hyvin. Kotiuttivat sairaalasta niin äkkiä, että ei maito ollut vielä kunnolla noussut, niin se aiheutti alkuun vähän huolta. Mutta nyt jo maito virtaa, meinas jo tulla tulehduskin kun täyttyi rinta liikaa ja ei vauva jaksanut sitä tyhjentää. Meidän pojalla oli vielä keltaisuuttakin ja välillä tuossa tuntui, että imi laiskasti ja pelkäsin, että onko liian keltainen. Nyt näyttää sen suhteenkin jo paremmalta. Vielä kun rytmi olisi oikeinpäin... että yöllä nukuttaisi ne pitemmät pätkät, eikä päivällä. Yöllä kun tissi maistuisi tunnin välein...



Onnittelut uusille vauvautuneille!!