Sinä, joka olit koulussa hiljainen hissukka:

Nyt olisin menestynyt ja onnellinen.

aina jos vain suinkin pystyin.



Hiljaiseksi ja ujoksi tuskin enää kukaan sanoo. Koulutukselta FM ja töissä isossa IT alan firmassa eikä enää jännitä sanoa mielipidettä



Ikä ja taito tuo varmuutta.

akateeminen tutkinto on.

kyllä tavallaan edelleen jännitän ja arastelen tietynlaisia uusia tilanteita ja ihmisiä, mutta hyvässä seurassa olen hyvinkin puhelias. Työssäni esiinnyn isoille joukoille (en olisi ikinä uskonut vielä lukioaikaan) ja puhelimessa puhun tuntemattomien kanssa päivittäin. Kokemus j aikä tuo varmuutta ja itsetunto on kohdillaan. Täytyy kyllä sanoa, että uskon (ja osittain toivon) että niillä kaikilla koulukiusaajilla ei mene yhtä hyvin

johtuukohan siitä että nykyäänkään en ole puhelias ja menestyvä =)

En tosiaan ole hiljainen. Vaihdoin ala-asteella koulua ja minusta tuli yllättäen suosittu ja itsetunto kasvoi ehkä uhmankin puolelle :)

hissukka tässä pärjäisi.

eipä sitä oikein työtään voisi tehdä jos hiljainen vielä olisi. Tai no oppilaiden edessä saan itsevarmuutta ja en ole hiljainen. Joissain muissa tilanteissa saatan vielä seurata taustalla.

Koulussa (ja vielä opiskellessakin) välttelin esitelmien pitoa ja esillä oloa. Sittemmin olen oppinut siitäkin nauttimaan, ja nykyisin pidän helpostikin esitelmän 1000 hengelle. Tämän opettelu on tosin vaatinut sinnikästä työtä, mutta täytyy sanoa että esitelmien pito on nykyisin ihanaa.



Toisaalta, vapaa seurustelu isommassa, hieman oudossa seurueessa, ei todellakaan ole minun lempipuuhaani. Mutta sitäkin joudun tekemään, eikä tilanteet ole mitenkään vastenmielisiä, en vain yleensä keksi mitään sanottavaa vaan pääasiassa jurotan hiljaa.

en ole enää hiljainen mutta uusien ihmisten kanssa en myöskään ole ensimmäisenä äänessä.. sekä inhoan edelleen esitelmiä jos se pitää muille aikuisille esittää..

Olin hiljainen ja vetäytyvä koulussa, koska minua kiusattiin ja syrjittiin. Muuten olin hyvinkin ulospäinsuuntautunut lapsi.

Nykyään 35-vuotiaana ujous ja hiljaisuus ihmisporukoissa on karissut jo pois. Olen farmaseutti.

Olen edelleenkin hiljainen, paitsi humalassa. Siskoni on ollut jatkuvasti äänessä lapsuudesta nykyaikaan, joten kasvaessani jouduin odottamaan puheenvuoroa joskus pitkänkin aikaa. Siitä on päälle jäännyt että odotetaan että toinen saa asiansa sanottua, joskus sitten aihe jo vaihtunut niin jään taas hiljaiseksi.

Olen 35 v, ei ammattia tai työtä, olen edelleen hiljainen hissukka. Muutenkin ikäisiini verrattuna olen psyykkisen kehityksen puolesta ehkä max 10 v, muut ovat niin aikuisia ja iloisia.

Olen sairaanhoitaja ja edelleen isommassa ja tuntemattomammassa porukassa jättäydyn kuuntelijan rooliin

Hiljainen. No hiljainen olen niiden seurassa jotka eivät myöskään puhu minulle mitään ja joskus jos yrittää sanoa jotain niin kukaan ei kuuntele. Eikö toisen mielipide toisesta ihmisestä hiljainen ole vähän omaakin syytä? Joko et itse ole lähestyttävä tai semmoinen kenen kansa voisi jutella mm. jostain aiheesta. Tai et osaa kuunnella toista. Toinen varmasti puhuisi jos kuuntelisit. Toki jos oletus on jo että tuo tietää kaikesta kaiken niin epäilen että ei kannata jutella. Osalle se on hirveää jos puhutaan realistisista asioista. Toki en tiedä kaikesta kaikkea eikä kukaan tiedä joten onko edes pesserwisseriä olemassa?