Lue keskustelun säännöt.
Sinä, joka olit koulussa hiljainen hissukka:
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisin esitän asiani jämäkästi enkä jää hiljaiseksi. Akateeminen asiantuntija.
puhua pitää ja väitelläkin välillä 7.5 t. päivä.
Mulla on myös akateeminen tutkinto. Olen hiljainen aikuisten seurassa, mutta en lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukiossa pääsin eroon kiusaajistani ja sain kavereita ja itsevarmuutta, ja hissukointi loppui siihen. Minusta tuli opettaja.
Kukaan ei ole minua nyt aiuisiällä hiljaiseksi tai edes rauahlliseksi kutsunut... :)
mikä on ammattisi nyt? Entä oletko vielä hiljainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin koko peruskoulun ja lukion hiljainen ja todella ujo. Oppitunneilla en sanonut sanakaan enkä ikinä viitannut. Nyt ei hiljaseksi saa millään ja uskallan sanoa mielipiteeni ja muutenkin pärjään elämässä, ainakin omasta mielestäni. :)
Synnynnäisille persoonallisuudenpiirteille ei voi mitään eli olen yhä pohjimmiltani introvertti ja vetäytyvyys on ensimmäinen reaktioni uuteen asiaan. Ei sitä tosin moni ensinäkemältä hoksaa, koska olen harjaantunut esiintyjä ja toiminut esimiestehtävissä. Mutta jos minua vähän aikaa seuraa niin huomaa kyllä, etten koskaan höpötä enkä pölötä pelkästä puhumisen ilosta, enkä ole isossa seurassa pidempään kuin on pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole enää hiljainen, rauhallinen kyllä.
tarkoitatko että hiljainen ihminen on jotenkin vajaälyinen kun tollasta kysyt. jaaps.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt olen äänekäs tarkkailija. Tyssäni olen tukkumyyjä jolla vakiasiakkaat. Puhun pälätän puhelimessa päivät pitkät.
Olen aktiivisesti mukana kunnallispolitiikassa. Joten välillä esiinnyn isollekkin joukolle.
Ainoastaan mieheni näkee välillä jännityksen minusta. Jos kohtaan uusia ihmisiä niin kestää kauan ennen kuin tutustuvat minuun.
Töissä olen huumoriveikko ja ilopilleri.
Ja edelleen olen ennemmin hiljainen kuin äänekäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen nyt DI ja en ole hiljainen. Puhun joskus liikaakin.
Itse koulukiusattu, jonka johdosta olin arka ja ehkä siisään vetäytynyt. Tämä johtui ainaisesta kiusaamisesta ihan 3 luokasta 9 asti.
Nykyään työntekiöitään kuunteleva, välittävä ja omallatavallaan vaativa toimitusjohtaja.
Olen nykyään myös ulospäinsuuntautuva ja esiintymiskykyinen nainen
Olen ujo ja hermoilen vieläkin helposti, mutta elämässä pärjään hyvin ja juttu luistaa, aikuiset ei mua kiusaa enää, koulussa olin kiusattu.
Olen akateemisesti koulutettu ja tohtoriksi väitellyt. En enää ole hiljainen tai ujo, mutta en silti mielelläni ole esillä - välillä tosin on pakko. Myös perhe ja kolme lastani ovat minulle erittäin tärkeät.
Olen oikeassa seurassa äärimmäisen sosiaalinen, mutta valitsen seurani edelleen tarkoin.
enää hiljainen hissukka mitä olen ollut varmasti kouluajat. Siis toki silloinkin pälpättelin mutta aina tutussa ja turvallisessa seurassa.
Olen mielestäni petraantunut paljon vuosien saatossa ja nykyään avaan suuni vieraammassakin porukassa. Välillä kyllä on vieläkin sellainen tarkkailijan rooli, ainakin vähän aikaa. Ja välillä sitten pälpättelen ummet ja lammet ja varmasti jututkin versoo lopulta ihan muihin asioihinkin :)
Palvelualalla työskentelen.
mikä on ammattisi nyt? Entä oletko vielä hiljainen?