Mitä asioita elämässänne anoppinne paheksuu?

Jep, meillä sama juttu. Tuota en van pysty ymmärtämään.

meillä ei ole huusholli nuollun siisti niin kuin itsellään. Eipä hänellä itsellään enää olekaan pennut sotkemassa. Kerrankin tuli ja rupesi yhtäkkiä marisemaan että miksei se "Minna" siis minä siivoa koska olenhan talouskoulunkin käynyt. Miehenikin oli kuuntelemassa mutta hänellä ei ikinä "ole munaa" sanoa äidilleen että tämä on meidän koti ja sille ei kuulu pätkääkään onko meillä sotkuista vai siistiä.

- laihdutus on pelkkää ajanhukkaa (on aika muhkea itse)

- täysimetys 6kk (ei kuulemma sovi ihmiselle, kyllähän sitä perunaa on saatava)

- imetys ylipäätään -kyllä korvike on sitten hyvä keksintö

- ostais vaikka minkä verran turhaa krääsää, olenkin lakanut niitä sijoittaa anoppilaan

- kestovaipat (niitä en kyllä minäkään käytä)

nämä tuli nytten ekana mieleen

-toisinaan löytyy muruja lattialta ja tahroja ovenpielistä

-emme silitä kaikkia vaatteita, vain juhlavaatteet/paitapuserot

-nukumme viikonloppuna pitkään

-lähdemme kerran kolmessa kuukaudessa baariin

-kehtaamme joskus sanoa että olemme väsyneitä

-emme suorita vapaa-aikaa ts. emme kokoajan puuhaa jotakin kuten tee puutarhatöitä, laita ruokaa, kerää marjoja, pyyhi tahroja jne...

Emme kuitenkaan halua kertoa muille (emme myöskään kertoneet että tiedämme ekan lapsen kohdalla). Joka kerta tästä tulee puhetta, vaikka sanon, että ettehän te halua tietää. Teki kyllä mulle hyvää oppia sanomaan: "Se on meidän päätös".



"Vanhukset kun varoittaa/hyväähän ne tarkoittaa. Muttei ohjeet nuorille/ole niinkuin muorille" :)

Hän paheksuu että minä olen pienellä kotihoidontuella ja hoidan lapsia. Hän arvostaa koko maailmassa eniten varallisuutta ja materiaalia.



Kuvastaa hyvin anoppini ajatusmaailmaa kun hän kerran totesi että lastenkodissa lapset elävät yltäkylläisyydessä ja saavat aina kaikki parhaat tavarat ja reissut yms. Sanoi että paremmin ne lastenkodin lapset saavat kuin köyhien perheiden lapset että mikäs niiden on siellä ollessa!!!!



Lisäksi anoppi paheksuu lihomistani raskausajoilla (vaikka kaikki kilot ovat aina karisseetkin pois) ja muistuttaa omaa hoikkuuttaa niihin aikoihin. Anoppi ei huomaa sitä että on itse nyt huolestuttavasti ylipainoinen vaan pätee nuoruuden hoikkuudellaan...

- sitä että jaoimme vanhempainvapaan miehen kanssa (ei ole miesten asia hoitaa vauvoja, siitä ei seuraa mitään hyvää)



- sitä että olen hyvätuloinen (vain pahat ihmiset voivat saada hyvää palkkaa, sehän kertoo mun ahneudestani ja itsekkyydestäni)



- pitkää imetystä (imettäminen ylipäänsä on vähän epäilyttävää, ei hänkään omia lapsiaan imettänyt)



- sitä etten ottanut miehen sukunimeä kun menimme naimisiin

sillä anoppinin on sen verran sivistynyt ja hyvin käyttäytyvä ihminen, ettei hänellä ole tapana esitellä paheksuvia arvosteluja yleensäkään.

kallis maku, mutta ei se koskaan suoraan sano mitään. Ei yleensä kerrota sille, mitä mikäkin on maksanut.



Mä olen mieluummin ilman kuin huolin jotain huonolaatuista joka on vähän sinnepäin.

Vauva syö purkkiruokaa

En syö lihaa enkä tee liharuokia lapsillekaan

Mies tekee joskus ruokaa ja muutenkin kotitöitä

Meillä on 3 lasta (kaksi olisi riittänyt)

Lapset käyttävät fleecevaatteita (villaa se pitää olla, kesälläkin)

Emme syö joka päivä perunaa

Sitä että annetaan lapsillemme suositeltava määrä maitoa (hänen mielestään aivan turhaan). Ja ettei meillä saa syödä karkkia koska vaan.



Se että meillä on tyypillinen lapsiperheen koti, eli tavarat joskus hyrskyn mysrskyn. Pitäisi siivota koko ajan.



Sitä että meidän perheessä yhteiselo sujuu mukavasti ja avioliittossamme ei ole suurempia ristiriitoja. Nauttisi jos meille tulisi jokin suurempi kriisi tai avioero.



Sitä että meillä on niin tasapainoiset ja hyvätapaiset lapset. Ja että lapset ovat terveitä. Saa ylimääräisiä kiksejä heti kun lapsemme on kipeinä.



Sitä että minulla on omaan äitiini hyvät ja terveet välit. Itse on pilannut välinsä kaikkiin lapsiinsa tai eivät ainakaan ole kovin terveellä pohjalla.



Minulla siis jokseenkin kummallinen anoppi, jota ei lähelleen voi päästää. Mieskään ei pidä omasta äidistään (mikä sinänsä todella harmi, mutta ymmärrän hyvin syyt miksi luottamusta ei enää ole eikä kait oikein rakkauttakaan äitiään kohtaan). Siis anoppini on sairas, joka oikeasti tarvitsisi psykiatrista hoitoa (liekö sekään auttavan).



Ja eniten ei hyväksy sitä, ettei anneta lapsiamme hänelle hoitoon tai reissuille mukaan.

Mun anoppini paheksuu:

-ravintolassa syöminen (huonoa ruokaa kalliilla)

-alkoholin käyttö (ei hyväksy edes ruokajuomana)

-markettivaatteita kalliimpien vaatteiden ostaminen lapsille

-uusien ulkoiluvaatteiden pitäminen pihalla (tarjoaa aina jotain 10 v vanhoja serkkujen vaatteita lapsille pihakäyttöön)

-siivoojan palkkaaminen (tätä en ole uskaltanut tunnustaa)

-se, että en leivo sämpylöitä ja pullaa itse (olisi niin paljon halvempaa ja terveellisempää)

-eksoottisten ruokien ostaminen

-se, että en mankeloi lakanoita

-imuria (lattiat pitäisi pyyhkiä kostealla)

-kallista mattoa eteisessä (päälle pitäisi laittaa arkena räsymatto)

-uutta sohvaa (oli jo kehittelemässä siihen jotain suojapäällistä)

-pääkaupunkiseudulla asumista (asunnot liian kalliita, minun ei kuulemma tarvitsisi käydä töissä, jos asuisimme muualla (mitä, jos haluankin käydä töissä ???))

-kauppakeskuksissa käyminen pienen lapsen kanssa (en ole uskaltanut tunnustaa)



Ihan asiasta varmaan paheksuu monia juttuja...

(ja on tämän itse suoraan meille kertonut)



-varakkuuttamme, jolla pöyhkeilemme (emme todellakaan, ja olemme keskituloisia)



- korkeaa koulutustamme, jolla pöyhkeilemme (huoh... yliopistotutkinto molemmilla, anoppi käynyt kauppaopiston, mutta meidän taholta asiaa ei ikinä mitenkään oteta esiin)



- emme arvosta elämänkokemusta (siis nimenonmaan HÄNEN elämänkokemustaan, en tiedä mistä tämän keksinyt?) vaan rahaa ja valtaa (huoh taas)



- olemme ylihysteerisiä lasten turvallisuuden suhteen (emme päästä 1- ja 3-v lapsia anopin jyrkkään, kallioiseen mökkirantaan juoksentelemaan ja vaadimme että autossa käytetään turvaistuimia)



No joo, ja ihan puheväleissä ollaan näistä huolimatta...

ruotsinkieliseen kouluun ja että minäkään en aikoinani ruvennut puhumaan ruotsia, vaikka hän kaikkensa yritti=)



Todellista PAKKOruotsia!!!

Minä olen anoppini mielestä liian siisti. Samoin on laita hänen toisen miniänsä kohdalla. Meillä ainakin siivotaan suurinpiirtein kerran viikossa ihan tavallinen viikkosiivous!

Miksi ihmeessä et anna lapsillesi mahdollisutta oppia kahta kieltä, vaikka se kävisi niin helposti? Etkö ole ajatellut, että kahden kielen taitamisesta voisi olla todella hyötyä lapsillesi esim. työelämässä?

Lisäksi:

- en ole mennyt töihin heti äitiyslomien loputtua, vaan hoitanut lapset kotona n. 2,5-3 -vuotiaiksi

- en silitä miehen vaatteita vaan mies silittää itse

- en puhu lapselle kirjakieltä

- emme osallistu kaikkiin suvun kissanristiäisiin

- emme vietä riittävästi aikaa miehen sisarusten kanssa

- en osta merkkivaatteita ja merkkikosmetiikkaa

- emme vietä riittävästi aikaa heidän mökillään (eli koko kesälomaamme)

- sitäkin on paheksuttu, että meillä on yhteiset rahat

- korotan joskus ääntäni niin lapsille kuin miehellekin (joka tosin korottaa ääntään myös minulle). Kaikki asiat pitäisi pystyä selvittämään rauhallisella puheäänellä ja kiihtyä ei saa mistään



Hohhoijaa. Tuntuu, että olen aivan mahdottomien vaatimusten edessä tuossa talossa enkä käsitä, mitä minulta oikein odotetaan. Miniänä olen ollut 10 vuotta ja välit muuttuvat vuosi vuodelta etäisemmiksi.

paheksuu yleensäkin kaikkia niitä ihmisiä jotka joskus syövät karkkia, vaikka kerran kuussa.

Paheksuu myöskin hirveästi kaikkia sellaisia herkkuja joista ei itse pidä, esim. kääretorttua ja limsaa.



Kakut, piirakat, oluet, viskit ym. alkojuomat ovat hänen mielestään ok :p

Rattijuopumuskin on ihan pikku juttu jos sattuu omalle kohdalleen =o

Tai ehkä sitä että vanhempani viettävät isovanhemmista eniten aikaa lapsemme kanssa, tosin he kyllä myös pitävät eniten yhteyttä.

jotka oli kotona.



Kyllä ne kielet oppii muutenkin.