Suhtaudu vakavasti kurkunpääntulehdukseen!

Tottakai lasta täytyy tarkkailla ja hoitoon hakeutua varsinkin jos on ensimmäinen kurkunpääntulehdus ja jos ei kotikonstit auta.

Mutta tiedättekö- aiheutatte tällä kuolemantapaus- ja hengenvaarallisuuspanikoinnilla ihan turhaa pelkoa ja huolta monelle.

T: Se jonka sukulainen kuoli epiglotiittiin ja jonka lapsilla on myös usein laryngiittejä

Vierailija:

Tottakai lasta täytyy tarkkailla ja hoitoon hakeutua varsinkin jos on ensimmäinen kurkunpääntulehdus ja jos ei kotikonstit auta.

Mutta tiedättekö- aiheutatte tällä kuolemantapaus- ja hengenvaarallisuuspanikoinnilla ihan turhaa pelkoa ja huolta monelle.

T: Se jonka sukulainen kuoli epiglotiittiin ja jonka lapsilla on myös usein laryngiittejä

Toivottavasti ne, jotka nukuttavat vauvaa eri huoneessa ja ehkä jopa eri kerroksessakin, saavat hiukan ajattelemisen aihetta.

Miten laryngiittia hoidetaan?



Kurkunpääntulehdus on virustauti, eikä spesifistä hoitoa ole. Perinteinen oireenmukainen hoito on höyryhengitys, jota kotona annetaan parhaiten kylpyhuoneessa suihkutusten avulla. Kattilahöyrytys ei palovammavaaran vuoksi ole suositeltavaa. Huolimatta höyryhengityksen vakiintuneesta asemasta ei näyttöä sen tehosta hengenahdistuksen laukaisemisessa ole (1). Niinpä höyrytystä voidaan suositella annettavaksi, mikäli se onnistuu ilman pelkoa. Pakkokonstein annettu höyrytys ei ole perusteltavissa.



Laryngiitin hoitoon on happisumun lisäksi tarjolla kahta lääkettä: inhaloitavaa adrenaliinia ja glukokortikoidia. Vaikean hengenahdistuksen ensisijaishoitona voidaan Spira-laitteellla antaa raseemista adrenaliinia (Vaponefrin, Micronefrin) 10 min kestoisina sumutteina (kerta-annos 0.5-1.0 mg/kg laimennettuna 4 ml:aan keittosuolaliuosta). Adrenaliinisumun teho alkaa näkyä muutamassa minuutissa ja kestää 1-2 tuntia. Ongelmana on adrenaliinin vaikutuksen lyhytaikaisuus. Sairaalassa inhalaatioita voidaan antaa puolenkin tunnin välein. Avohoidossa adrenaliinia annettaessa lapsen vointia on seurattava pari tuntia ennen kotiin päästämistä. Lapsi, jolle adrenaliinia joudutaan antamaan avohoidossa, on yleensä kuitenkin parempi lähettää inhalaation jälkeen sairaalaan.



Kortikoidilääkityksenä voidaan antaa metyyliprednisolonia 2-5 mg/kg tai deksametasonia 0.5-1.0 mg/kg kerta-annoksina parenteraalisesti tai lsuun kautta, yleensä 1-3 kertaa (2). Glukokortikoidista on osoitettu olevan hyötyä nimenomaan lapsilla, joilla on toistuvia laryngiitteja (spastinen kruppi) (3,4). Laryngotrakeiitin suhteen tulokset ovat olleet ristiriitaisempia. Eri tutkimuksista tehty meta-analyysi kuitenkin päätyi siihen, että glukokortikoidit lyhentävät hengitysvaikeuden kestoa tilastollisesti merkitsevästi.



Antibiooteista ei ole hyötyä laryngiitin hoidossa. Joskus potilailla esiintyy ylähengitystietulehduksen jälkeen äänen käheyttä, jonka on esitetty olevan jopa bakteeriperäinen jälkitauti. Näyttöä tästä ei kuitenkaan ole, ja hiljattain tehdyssä tutkimuksessa antibioottilääkitys ei käheyteen vaikuttanut.

Koska laryngiittilapsi sairaalaan?



Laryngiittipotilaan hoitopaikasta päätettäessä oleellista on hengitysvaikeuden määrä. Käheys ja laryngeaalinen yskä hoituvat kotona. Sen sijaan niistä lapsista, joilla lääkäriin tuotaessa on rintakehän retraktioita (apulihasten käyttöä), noin puolella oireet edelleen pahenevat ja pieni osa vaatii tehohoitoakin (l,2). Ne lapset, joilla tulovaiheessa on inspiratorinen rohina ilman retraktioita, toipuvat yleensä nopeasti. Vain 1%:lla näistä hengitysvaikeus jatkossa pahenee. Tutkimustilanteessa on pyrittävä arvioimaan hengitysvaikeutta ja erityisesti rintakehän liikkeitä lapsen ollessa rauhallinen. Mahdollinen tihentynyt hengitys (yli 40/min) tulee huomioida. Laryngiitissä äkillisen tukehtumisen vaara on erittäin pieni, mutta pitkään jatkunut hengitysvaikeus voi johtaa hyperkapniaan ja lapsen täydelliseen väsähtämiseen. Myös anamneesi auttaa. Hitaasti kehittynyt laryngotrakeiitin oireisto myös helpottaa hitaasti ja on pääsääntöisesti vaikeampi kuin nopeasti kehittynyt laryngiitti. Lapsilla, joilla on toistuvia laryngiitteja, aikaisempien episodien vaikeusaste antaa vihiä siitä, mitä tuleman pitää.

Pieni osa näistä tapauksista on henkeä uhkaavia ja jopa tehohoitoa vaativia.



Ymmärrän että ne jotka vähättelee suurta huolta niin heidän lapsillaan on ollut lievä muoto tästä taudista.



Oma tyttöni oli todellisissa ongelmissa ja ikää tuolloin neljä vuotta, larygniitti oli ollut jo jonkun kerran aiemminkin. Tämä viimein kerta oli erityisen vaikea.



Kerroinkin että kolmas lääkärireissu ja osaava tk. lääkäri ymmärsi tilan vakavuuden. Lapsi hengitti apulihaksilla hengitys vaikeaa ja hypättiin lähetteen kanssa taksiin joka vei meidät keskussairaalaan.



Lastenlääkäri oli sitä mieltä että jo aiemmin olisi pitänyt sinne lähettää. Sai heti jonkun piikin ja huoneen jossa kylmän höyryn mahdollisuus sekä annettiin inhaloiden lääkettä tiuhaan. Kolme päivää sairaalassa oli tuon takia ja kotona sairasti lähes viikon.



Käytin siis jo kahdesti tk:ssa ja väitän että toisella noista kerroista se hengitys oli jo apulihaksilla tapahtuvaa mutta kotiin laitettiin, seuraavana aamuna vein uudelleen koska yö oli hankala. Lapsen hengitys oli raskasta ja kovaäänistä ja pari yötä kotona valvottiin ja seurattiin lapsen hengitystä.



Lapsi oli niin heikko ettei jaksanut kävellä. Lapsi vain makasi ja hengitti vaivalloisesti. Jos tämä lähettävä lääkäri olisi ollut yhtä tyhmä kuin edellinen niin eihän lapseni olisi selvinnyt tuosta.



Seuraavalla lapsella oli myös näitä mutta selvittiin kotikonsteilla, terasilla istuttiin yöllä lapsi huopaan käärittynä tai pesuhuoneessa ikkuna auki. Nämä olivat lieviä tapauksia.





Joskus se vaan menee niin pahaksi ettei selvitä ilman sairaalajaksoa. En epäile ettei hoitamattomaan laryngniittiin voisi kuolla.

en minä ainakaan sanonut, että on _samaan perheeseen_ sattunut kaksi tapausta :O Sanoin, että kahteen tuttavaperheeseen (joista toisen tunnen etäisesti, toisen läheisesti)



Toinen tapaus on vuosien takaa ja toinen muutama kuukausi sitten tapahtunut.



Ja eri perheissä.



Mutta ehkä vaan kuvittelen.. tai lapsensa menettäneet valehtelevat. Niin sen täytyy olla, koska kurkunpääntulehdukseen ei av-asiantuntijoiden mukaan voi kuolla...



t. ap

mikset voi ymmärtää, että tässä asiassa mieluummin ylireagoi kuin tietämättömyyttään jättää toimimatta?



Ja vaikkei olisikaan tarve lähteä esim. sairaalaan, on tästäkin ketjusta jo saanut hyviä vinkkejä siitä, miten kurkunpääntulehduksessa pitää toimia.



Eikö kuitenkin ole parempi olla varuillaan ja jopa ylireagoida kuin se, että vielä pahempaa tapahtuisi?



Tuntuu olevan vaikea joillekin käsittää... itse en unohda näkyä, kun veltto lapseni sai hädin tuskin henkeä. Voi olla, että olisi selvinnyt ilman sairaala-apua, mutta en totisesti halunnut jäädä kokeilemaan sitä vaihtoehtoa!

Itselläni oli lapsena pari kertaa vuodessa (n. 6-vuotiaaksi asti) laryngiitti ja joka kerta jouduin sairaalahoitoon. Myös isäni on lapsena kärsinyt toistuvista laryngiiteistä ja isäni veli kuoli laryngiittiin 1-vuotiaana (ei ehtinyt syrjäkylältä 50-luvulla ajoissa sairaalahoitoon.).

Oltiin pari tuntia höyryhuoneessa yöllä, ei auttanut. Sitten herätettiin joku lääkäri ja hoitaja sai ohjeet antaa adrenaliinipiikin. Se auttoi aika hyvin, mutta kaksi päivää oltiin vielä sairaalassa ja sängyn yllekin annettiin höyryä.

Olen itse erittäin " jalat maassa" -tyyppi, mutta tämä on mielestäni sairaus, jonka kohdatessa on parempi katsoa kuin katua.



t. ap, jonka kahdessa tuntemassaan perheessä TODELLAKIN on lapsi menehtynyt laryngiittiin.

veimme ensiapuun kun olimme varmoja että nyt tukehtuu ihan kohta,

siellä annettiin hengittää adrenaliinia ja helpotti sillä. Mutta vähän annettiin sellainen kuva että kyllä tämä kotihoidollakin menisi, hysteerisiä vanhempia.

niitä on vaikea joskus erottaa, ja voivat olla myös yhtäaikaa. Meille sanottiin muutaman kerran ennen astmadiagnoosia, että on " vaan" kurkunpääntulehdus joka rauhoittuu kylmässä ilmassa, vaikka oli kyse pahasta hengenahdistuksesta. Päivystyksestä laitettiin kotiin spiran jälkeen, eivätkä meinanneet ottaa uudestaan vastaanotolle, vaikka lapsella oli selvästi hengitysvaikeuksia.



Nykyisin osaan kyllä soittaa terveyskeskukseen ja sanoa: lapsella on hengitysvaikeuksia, joihin kotona olevat lääkkeet eivät riitä, tulemme sinne heti! Sillä tavalla on saatu hoitoa. Onneksi nyt voidaan jo aika hyvin lääkitä kotonakin, tilanne ei mene usein pahaksi.