¤¤¤ Suurperheelliset viikkoon 6 ¤¤¤

Pikkiksellä on jo vauva, vuorenvarmasti!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Täällä Leannan lailla odottelen uutisia kera onnittelujen! :) Kerrassaan mahtavaa! :)



Ja Niiloakseli, maltetaan me vielä muutama viikko. Hyvä ois vauvan vielä masussa kelliä :) Mulla supisteli taas ilkeästi vaunulenkillä hetki sitten, mutta nyt yritän taas rauhoittaa tilanteen istumalla tietokoneella.. ;) Onko se nyt Niiloakseli sulle viimeinen neuvolalääkäri? Mulla ois vielä se kolmas ja viimeinen vajaan kahden viikon päässä. Välillä kyllä jo suunnittelen, että yrittäisin päästä jo ens viikolla. Kuitenkin epäilyttää näitten suppareitten teho kohdunsuulla.. :/



Mirpa1 tuntuu olevan samanlainen nautiskelija kuin minäkin! ;) Monesti illalla jään telkkarin eteen tai lueskelemaan kun muut menevät nukkumaan. Nautin ja herkuttelen- tottakai! Siinäpä sitten taistelen kilojeni kans synnytyksen jälkeen. Mutta sitä on turha murehtia nyt (jos koskaan).



Tosi kiva, että 3-x-äippä sai varmistuksen masuvaavilleen! Ensimmäinen ultra on aina liikuttava. Ja sait samalla pelkosi häädettyä pois. Masussa ON elämää! :))



En tiedä mitä sanoisin neronjalle... Ihan myötätuntoisesti täällä hymyilen ja jos voisin, rutistaisin kunnolla! Tiedän nuo viimeiset ajat itsekin niin hyvin. Minäkin aina loppuajasta siivoan joka päivä ja laitan kaikki kuntoon ja olen valmiina lähtöön... ja seuraavana päivänä teen saman uusiksi... Muistan kun odotin vanhempaa tytärtämme, niin jätin yhtenä päivänä imuroimatta kun olin jo niin kyllästynyt koko touhuun, niin heti sinä iltana tuli tietenkin lähtö! Kohtalon ivaa.. ;) Kokeilepa neronja, älä tänään siivoa! ;)



Minä olen tehnyt kotona huonemuutosta. Teen sen mitä pystyn ja vähän olen ärsyyntynyt kun mies on ollut tällä viikolla joka päivä aamusta iltaan töissä.. Enhän minä yksin saa mitään kaappeja ja parisänkyä haalattua.. :( Mies jo soitteli tänäaamuna töistä ja kielsi kantamasta MITÄÄN. Olin jo ehtinyt hoitopöydän, pinnasängyn ja jatkettavan sängyn siirtää.. ;) Kantaa en niitäkään yksi jaksanut, joten vähän tuli hiissattua pitkin lattioita ja siitähän parketti tykkää... No, hiottava se on joskus kuitenkin! Hih hii.. ;)



Tässä kirjoittelun aikanakin on tuntunut pari mojovaa supistusta. Aika lyhyitä ne on, mutta tuntuvia. Jospa minäkin yrittäisin lisätä taas vedenjuontia ja olla loppupäivän todellakin nostamatta mitään. Lupasinkin tänään leipoa laskiaispullia kun en aikaisemmin ole mukamas kerennyt tai viitsinyt. :) Nostelen siis vain pullia pellille ja pelliltä pois! ;)



Ja plääh, neronja puhui vielä nuista läksyhommista.. Tuttu tunne.. Tuntuu, että aina saa olla koululaisilta kyselemässä, onko läksyt tehty ja onko vielä jotain muuta.. Ja kun kokeet lähestyy, siinä on aina enemmän äitillä stressi kuin koululaisilla.. Itse olisin varmaan saanut kaikista kokeista kympit, niin paljon olen kaksospoikien kans lukenut ja kysellyt! ;) :)



Eipä muuta kuin pullataikinan tekoon!



Omppis 34+1

Omppuäippä:

En tiedä mitä sanoisin neronjalle... ...Muistan kun odotin vanhempaa tytärtämme, niin jätin yhtenä päivänä imuroimatta kun olin jo niin kyllästynyt koko touhuun, niin heti sinä iltana tuli tietenkin lähtö! Kohtalon ivaa.. ;) Kokeilepa neronja, älä tänään siivoa! ;)

Omppis, toi on kyllä ihan hyvä vinkki ;-). Mä jo eilen illalla (tai yötähän tuo jo oli) tympääntyneenä ajattelin, että enpä taida viitsiä mitään valmisteluja tehdä, kun eihän me lähdetä mihinkään kuitenkaan tai ehkäpä sitten just lähdettäis, kun en tekis mitään. Sit kuitenkin velvollisuudentuntoisena laittelin kaikki valmiiksi ja keittiötä järjestelin siistimpään kuntoon.

Nyt olis kyllä tosi hyvä tilaisuus kokeilla, miten tepsis tuo, että jättäisin VIELÄ TÄNÄÄNKIN imuroimatta. On nimittäin sellaiset villakoirat nurkissa... Jos tosiaan kokeilis, etten imuroi ollenkaan. Näkis, että montako päivää pitää olla imuroimatta, että sais synnytyksen käynnistymään *hah hah*. Näkis, että olisko yksi niistä " ässistä" tehokkaampi käänteisenä ;-D. Voisin sitten teille muillekin suositella, jos näin olis ;-).

Omppuäippä:

Ja plääh, neronja puhui vielä nuista läksyhommista.. Tuttu tunne.. Tuntuu, että aina saa olla koululaisilta kyselemässä, onko läksyt tehty ja onko vielä jotain muuta.. Ja kun kokeet lähestyy, siinä on aina enemmän äitillä stressi kuin koululaisilla.. Itse olisin varmaan saanut kaikista kokeista kympit, niin paljon olen kaksospoikien kans lukenut ja kysellyt! ;) :)

Meillä just poika tekee tuota, ettei aina kerrokaan kaikkia läksyjä. Sitten just kun olen aikeissa patistella nukkumaan, saattaa sanoa: " Minä teen varulta nämä yhdet matikan tehtävät" ... Ai siis että varulta ;-). Ja tänään on just pojalla uskonnon koe. Koealue oli pieni ja ne oli oikeastaan sellaisia ihan mukavia tarinoita, joten päätin, etten kuulusteliskaan, vaan poika sais ite lukea. Melkeinhän nuo oli niin kuin pieniä satuja, siis joissa oli juoni. No, poika sit alkoi valittaa, että me ollaan luettu näitä jo monta viikkoa, että VIELÄKÖ hänen pitää lukea näitä samoja. Minä sitten sanoin, että no jos te jo niin paljon olette lukeneet ja sinusta tuntuu, että muistat, niin ei kai sinun sitten tarvii enää lukea. No, sitten poika kävi mummolassa katsomassa Salkkarit (sillä oli pitkään tapana mennä joka arki-ilta sinne Salkkarit katsomaan, siellä kun katsotaan niitä NIIIIN tosissaan, joten pojasta oli hauska katsoa siellä; olen kyllä sanonut, että kyllä sinä saat kotonakin ne katsoa) ja mies kun oli kaupunkiasioilla, niin sieltä tullessaan toi pojan kotiin. Kello oli jo aika paljon. Siinä vaiheessa pojalla oli hätä, ettei hän muista uskonnosta mitään ja meinasi ruveta lukemaan. Minä sanoin, että lue sängyssä ennen nukahtamista, mutta olikin niin väsynyt, että " paiskautui" saman tien nukkumaan. Pojalla oli ensin koulun jälkeen kaverit käymässä, sitten pelasi tietokonepeliä ja sitten jo kohta lähtikin mummolaan. Minun ei olis enää pitänyt päästää mummolaan, mutta kun poika aikoi sen äidinkielen kirjoitustehtävän tehdä siellä. Sit kuitenkin osoittautui, ettei se osannut sitä tehdä ilman minua. Itseä saa taas syyttää, että meni tuo pojan ajankäyttö ihan pieleen, mutta kun minäkin olen vähän muissa maailmoissa tällä hetkellä...

Joo, ruokaa pitäis ruveta laittamaan ja kyllä mun todellakin pitäis tänään jo imuroida. Kohtahan tuo mieskin jo alkaa sanoa, että eikö täällä pitäis siivota... ;-)

n

Täällä alkaa olla samat tunteet kuin Neronjalla. Niin alkaa jo kyllästyttää joka aamu herätä ja huomata, ettei vieläkään olla synnärillä. Sinäänsä niin " hassua" , kun marraskuusta saakka olin supistelujen vuoksi sairaslomalla ja joulun ajan ihan vuodelevossakin. Nyt sitten ei mitään! Toissa iltana kyllä supisteli napakasti koko illan tuonne selkään ja lantioon, ja koko päivän valui sellaista pinkkiä pikkarisiteeseen. Mutta yllätys yllätys yöllä ei sitten mitään :( Ja joka päivä joku kyselee, että eikö vieläkään?! Mutta tässä yrittänyt itseään lohdutella, että kyllä viimeistään 3 viikon päästä alkaa jotain tapahtua. (toivottavasti!!!)

Nyt turvotus on IHAN KAMALA. Sormet on kuin nakkimakkarat ja jalat kuin pölkyt. Käveleminenkin sattuu kamalasti kun jalkapohjat on niin turvoksissa. Sain onneksi tilattua sen vyöhyketerapian huomiselle ja ainakin terapeutin mukaan se auttaa juuri nestekiertoon. Ja näillä viikoilla se on täysin turvallista. Toivottavasti edes siitä olisi hieman apua.

Olen samaa mieltä Omppiksen kanssa, Pikkiksellä on VARMASTI jo pikkuinen nuuhkittavana!!!!!! Jännällä odotellaan uutisia :))

Joko muut ovat miettineet kummiasioita? Meillä pitäisi miettiä vielä yksi pariskunta. Eräs pari, jota ollaan aluksi hieman mietitty, ei tunnu enää lainkaan hyvältä. He ovat kerran eronnut ja yhteen palanut pariskunta (tämä ei kylläkään ole mietteiden syy), pariskunnan nainen on minun ystäväni/tutavani, jonka kautta olemme tutustuneet hänen mieheensäkin. Mutta taas eilen tavatessamme ajattelin, kuinka erilaiset ajatukset ja prioriteetit meillä onkaan elämässä. Tämän vuoksi ajatus kummiudesta ei oikein miellytä. Mutta onneksi tässä on vielä jonkin verran mietintäaikaa...



Mutta nyt nakit puutuu niin ettei ne enää kunnolla sovi edes näppäimille niin täytyy lopettaa taas tällä erää



n@nne+ ötökkä 39 tasan

3xäippä - Kun kävin np-ultrassa, kysyin että miten tuon verikokeen laita on. Kätilö sanoi että se otetaan sitten ultran jälkeen. Sanoin siihen etten halua verikoetta otettavan, että olen kuullut sen hälyttävän paljon turhia. Siihen kätilö sanoi että se on ihan totta, turhia hälytyksia tulee paljon. Eikä mitenkään yrittänyt muuttaa tai vaikuttaa minun kantaani. Mieskin oli hyvillään vielä uudelleen siitä etten mennyt verikokeisiin, vaikka etukäteen siitä oli puhettakin. Sitten olisi saanut vielä pari viikkoa jännätä seulan tuloksia, ja jos vielä olisi halyttänyt, aiheesta, tai aiheetta, olisiin ollut ihan hepulissa..

Eli minulla tuo seulan käymättäjättäminen johtui noista seikoista.

Ja onnittelut hienoista ultrakuulumisista, tuo on sykähdyttävä hetki kuulla ne sydänäänet!





Pikkis - minä myös odottelen vauvauutisia kuumeisesti! Toivottavasti kaikki on mennyt parhain päin:)





Kuulostaa ihanalle kun mirpa ja omppis nautiskelee illalla soffalla lukien muun perheen jo nukkuessa.. Minä kun olen niin iltauninen, että olen kuopuksen kanssa ekana nukkumassa. Olen monesti jo 8 illalla ihan poikki. Liekö tätä raskauden vaihetta vai pysyvää??



Omppis on ahkera kun jaksat siirrellä ja laitella huonekaluja ja järjestellä huoneita! Minäkin koko ajan että pitäis pitäis, no aina välillä jotain saan aikaiseksi, mutta liian vähän. Vaikka olen kotona kuopuksen kanssa, siis ei tarvii olla töissä jossain..



Neronja - tuo läksyhomma on niin raivostuttavaa. En tiedä mikä auttaisi. Just eilen sanoin että kun tulee tieto kokeista, se on pantava perhekalenteriin ylös että MINÄKIN tiedän. Mutta ei, illalla esikoinen 12v muisti että perj on uskonnon koe. Ja siis vain 1ilta aikaa lukea. Kun meillä ei ' harrasteta' kappaleiden lukua, ellei joku vahdi vieressä.. Mies on sitä mieltä että koulunkäynti on lasten työtä, ja läksyistä huolehtiminen myös, mutta olen kyllä sitä mieltä että pieni vastuu on myös vanhemmilla, mutta miten otat vastuuta siitä, jos sinulla ei ole tietoa, mitä tulee milloinkin. Siis kun lapset ei muista kertoa. Sitten tulee noita viimehetken kauhuhetkiä ennen nukkumaan menoa että muuten! siitäkin oli läksyä..

Meillä on uusi sääntö, ettei ole tietsikälle asiaa, ennen kuin läksyt on tehdy. Se toimii siten että ne luulee että läksyt on tehty, ja sitten jossai vaiheessa käy ilmi, ettei muuten kaikki olekaan. HUOH!



Neronja + n@nne - lämpöiset ajatukset sinne päin! Minä tiedän tuon kuinka tuskastuttavaa tuo on kun yliajalle menee..kaikki menneet joko viikon tai 2..

En osaa kommentoida tuota limatulppa-asiaa, en ole koskaan sitä huomannut.. aina on valkkaria lorissut:)

Juo n@nne paljon vettä, jos se auttaisi turvotukseen. Jospa se vyöhyketerapeutin käynti toisi apua!



Noista kummiasioista, mulla on sellanen olotila etten keksi ketään kummia lapselle... onhan syntymään vielä puolivuotta, että ei onneksi vielä niin tarviikaan tietää, mutta apua.. Onhan meillä sisaruksia, miehellä ja minulla, jotka ei ole vielä lapsiemme kummia, mutta.. En tiedä.



Tälläisiä pohtii sinuvi rv15+4



ps. kävin kampaajalla, (vasta 3. kerta tällä) ja on raivostuttavaaa, kun minun pitää sanoa, leikataanko vielä tästä, entä täältä, kokeile nyt hiuksia, onko riittävää, mulla on siis lyhyt kerroksittain leikattu tukka. Edellinen kampaaja leikkasi, ei juurikaan kysellyt kesken kaiken multa, kun alkusuunnitelma oli tehty, välillä hirvitti, mutta lopputulos oli aina hieno..Mutta on vaan se että se edellinen kampaaja on 55km päässä.. ja tämä jolla kävin, 7km.. eli helpompi ja nopeampi reissu tässä tällä minulle uudella.

eilen ja tänään olen vienyt lapsia kerhoon kävellen pulkkaa vetäen niin enköhän kumpanakin päivänä ole nukahtanut pystyyn sohvalle :o/ ärsyttävää ettei enää jaksa tehdä mitään ylimääräistä kun jo taju sohvalla lähtee. Tänäänkin vein kuopuksen väärään aikaan kerhoon :o/ huoh!

ja koko ajan supistelee enemmän ja vähemmän. Nytkin tunsin unen läpi koko ajan että milloin supistus tulee ja menee...

ei taida ihan maaliskuulle meidän jannu masussa olla.

Jalkojakin särkee tuo kävely....

Me ollaan oltu vuoron perään kuumeessa 21.12 alkaen ja juuri kun luulin että nyt ollaan kaikki terveenä niin paskat esikoinen sairastui eilen illalla taas kuumeeseen ja hirveään flunssaan ja se kun on ollut jo tämän vuoden puolella 2 viikkoa pois koulusta kuumeen takia niin alkaa jo hiukan hirvittää nuo poissa olot kun jää sitten jälkeen vaikka kuinka tekee kotonakin tehtäviä.

Minustakin tuntuu etten enää edes ajattele järkevästi, kaikki tuntuu putoavan päästä saman tien ihan ku omistaisi teflon pinnoitteiset aivot :o/

Huomenna olis tosiaan raskauden viimeinen lääkärin neuvola. Mulla ei ole kuin kaksi lääkärin neuvolaa tässä raskaudessa kun meidän neuvolassa ei ole ollut lääkäriä ja kait ne luulee että viidennen odottaja hoitaa kaiken synnytystä myöten itse....

Miten voi ollakkin näin ryytynyt olo :o/



niiloakseli rv 35+3

Voimia sinulle!

Kyllä kuulostaa sille että sun tarttis saada levätä, kun noin kovasti taas supistele!!



Ja tuo lasten sairastelu on rankkaa, ja vielä rankempaa kun ite on sairaana, ja yrittää hoitaa muita! Toivottavasti teillä sairauskierre pian loppuu. Saisitko kotiapua, että voisit ite levähtää?



Lähettelen sulle täältä voimia, toivottavasti huominen olisi jo helpompi!



--Sinuvi--

Olen kyllä lueskellut pinoa ja joskus alkuaikoina jopa jotain kirjoittannut...Tuntuu vain että aina kun jotain alkaa kirjoittaa niin johan joku jotain haluaa...

Niin viidettä odottelen syntyväksi ihan milloin vain ja rv 28 lähtien olen ollut lääkärin valvonnan alaisena ja kielto tehdä mitään oli viikolle 37 asti

ja nyt mennään jo 38+3 ja edellinen syntyi 38+4 ja sitä edellinen 38+5

joten jännäillään...



Mutta kysymys: Onko joku teistä synnyttännyt flunssassa??????

Nyt on pahasti pukkaamassa sellainen päälle ja nostaa kuumeen jopa 40 asteeseen..!! esikolla(10v )oli 39.6 päivällä ja likalla(9 v) oli 2 päivää 39 ja poitsulla (5v) kanssa päivällä päälle 39 pienin neito ei ole vielä sairastanut mutta katsotaan pari päivää... varmasti iskee :(



Joten millaista se on? Saako kivunlievitystä onko jotain esteitä jollekin? Kertokaapas jos olette tämmöiseen tilanteeseen joutunut.



Nyt laitan lapset jonoon ja otan ilta kuumetarkastuksen ja laitan kaikki nukkumaan ja sen jälkeen eukalyptyshöyryihin saunaan!!!

Jos vaikka hiukan auttaisi ja rentouttaisi.



Loria ja masu 38+3

Vihdoinkin täällä alkaa " tapahtua" . Pikkiksen uutisia odotellaan myös täällä!

Ja älä sinä Omppis nyt ihan vielä synnytä :) Koita jättää ne huonekalujen siirrot muille...



Joku tuossa aikaisemmin mietti, kuinka nopsaan tämä raskaus menee. Totta tosiaan Omppis, Niiloakseli ja Soffla (ja muutkin jo vauvakuume palstalta tutut) alkavat olla loppukahinoissa. Ja me Sinuvin kanssa alamme pikkuhiljaa lähestyä puolta väliä. Vastahan sitä luki teidän muiden onnellisista plussista ja itse sitä vasta äskettäin plussasikin! Hui kun tämä menee nopeasti...

Tiistaina olin neuvolassa ja kaikki oli ok. Aika vähän sitä tässä vaiheessa vielä mitään neuvolasta saa irti. Ensi viikolla menen ultraan ja toivon, että siellä saisi vahvistusta tulokkaan sukupuolelle. Aika paljon sinisiä vaatteita olen kyllä jo hankkinut ;)



Meriutu huomenna tasan rv 17+0

Tänään oli tarkoitus nukkua päivällä, kun kuopus on päikkäreillä, mutta miten se päivä oikein menikään niin, etten nukkunut ollenkaan. Onneksi ainakin ulkoiltua tuli. En muuten saanut omia kenkiäni menemään jalkaan tai kyllä ne meni, mutta molemmat kengät puristi eli tuntuu turvotusta olevan. Huomenna olis neuvola. Mitkähän kengät sinne laitan, jos nuo aamullakin vielä puristaa... Ulkona ollessa oli välillä kovasti painontunnetta tuolla alapäässä. On sitä kyllä aina sisällä ollessakin. Mutta eipä sieltä näköjään puskemalla ulos tulla ;-).



Äsken tulin siihen päätelmään, ettei me kyllä ensi yönäkään synnyttämään lähdetä. Silloin viimeksihän mulla yöllä supisteli sen jälkeen, kun koko päivän oli ollut menkkajomotusta. Tälläkään hetkellä ei oo mitään merkkiä siitä, että yöllä vois alkaa supistella, joten en todellakaan usko, että sit myöskään alkais. Jokohan mulla viikon päästä perjantaina vois olla käynnistys... Silloin olis rv 41+5. 42 viikkoo kun tulee täyteen sunnuntaina ja silloin tuskin ottavat käynnistykseen. Tosin kolmosta odottaessa antoivat synnärille ajan sunnuntaille. Se oli jonkun epähuomio. Lääkäri tarjosi mulle mahdollisuutta tulla seuraavana päivänä uudestaan, mutta halusin pitää kiinni siitä sunnuntaista, kun se oli just miehen syntymäpäivä eli sai lahjaksi toisen tyttären ;-).



Juu, mulla on pyykkiä levittelemättä, joten täytyy se lähteä tekemään ja sitten koisimaan. Tuskin maltan odottaa, että saan pään painaa tyynyyn. Ai niin muuten, poika oli tänään saanut uskonnon kokeesta 9-, joten ei yhtään hullummin. Koulusta tuli hyväntuulisena, mutta sitten oli taas läksyjen tekoaikaan aika kiukkuinen. Rupesikin tänä iltana normaalia aikaisemmin nukkumaan ja ihan käskemättä, että olisko väsymystä ollut. Onneksi huomenna on taas perjantai (kyllä nää viikot menee ihan älytöntä vauhtia...).



Niiloakselille jaksuja ja pikaista paranemista koko teidän poppoolle!!!



neronja rv 40+4



P.S. Onko teidän miehet olleet kaikissa synnytyksissä mukana? On vaan vähän huvittanut, kun yhdessä ketjussa eräs odottaja totesi, että mies oli esikoisen synnytyksessä mukana, muttei aio toiseen tulla, kun on kerta synnytyksen jo kertaalleen kokenut ;-). Meillä on mies ollut kaikissa mukana eikä halua jäädä tästä kuudennestakaan pois.

sen verran, että kun mä kolmannelta kävin siinä ja sen jälkeen sanoin etten halua verikoetta niin minut oltiin väkisin laittamassa verikokeeseen vaikka ultra olikin normaali eikä mitää erityistä syytä ollut. Pakottaminen meni niinkin pitkälle, että labra nainen kutsuttiin minun luokse ja hänellekin jouduin sanomaan että en anna ottaa, mene pois. Ekan ja tokan kohdalla olin eri polilla ja verikoetta ei edes kuulunut siellä ottaa... Ultrassa olen aina käynyt tähän asti sen takia, koska olen halunnut nähdä vaavin, utelias olen minäkin. Nyt lääkäri sanoi, että jos en mene siihen niin voisin kuitenkin varata noin viikolle 10 ultran ku tää eka oli niin aikaisin, joten se riittää minulle.



Joku kyseli tuosta miehen mukana olosta synnytyksessä. Mun mies on ollut kaikissa kolmessa mukana. Ja tulee tähänkin mukaan sitten joskus varmasti, jos vain lapsille saadaan hoitaja sitä ennen. Ei ehkä kovin innosta hyppien, mutta ei halua mua yksinkään jättää. Musta tuntuu et kätilöt on aina niin kiireisiä, et ihana et joku pysyy siinä vierellä. Eka synnytys meni miehellä hienosti ;) , tokan kohdalla vähän heikotti, kolmannen synnyttyä kätilöt käskivät jo lattialle makaamaan ja mies sanoikin sillo et neljännen kohdalla varmaan sit pyörtyy... :) Saa nähdä, pitkä aika viel.



Äippä 7+1

Mulla mies ollut kaikki 6 krt mukana synnytyksessä.

Viimeisintä mies kehuu" kivaksi" synnytykseksi kun sai konkreettisesti olla mukana ja avuksi.Oli kaikenlaista hässäkkää(vihreää lapsivettä,sydänäänten katoamista ja napanuoraa kaulan ympärillä) matkan varrella ja mies sai tosiaan autella kätilöä.Ja ihan kunnolla olla vastaanottamassa vauvaa=)



Ja varmasti tulee edelleenkin jos se synnytys joskus meille vielä suodaan.

On miehelleni ollut tärkeä hetki,synnytyssalissa pestä vauva ja pidellä hellästi kun itse olen kömpinyt pesulle.Onkin aina syntynyt läheinen suhde lapsiin.



Jokohan kuullaan vauvauutisia,pikkis varmaan onnellisena nuuhkii vauvantuoksua!

Entäs Neronja,onkohan yöllä tullut lähtö?

En minä vielä synnytä, älä huoli Meriutu! :)) Tänään ei ole supistellut ollenkaan. Kiva, että sinulla oli kaikki hyvin neuvolassa! Ja pian puoliväli! Niin se aika vilahtaa! Kerrohan meillekin sitten rakenneultrakuulumiset :)



Neronja kyseli miehen mukanaolosta synnytyksissä. Aina on mies meilläkin ollut mukana. En vois kuvitellakaan, että yksin lähtisin ja mies jäis pois. Onhan se niin upea hetki molemmille, nähdä vastasyntynyt silmästä silmään! Itsekään en antaisi yhtäkään synnytyskokomustani pois, en sitä kipeintäkään! J vaikka tälläkin kertaa pelkään, en haluaisi synnytystä väliinkään jättää! :) Ei meillä mies missään jalkopäässä kestä olla ja katsella koko tapahtumaa läheltä, mutta minun tukena on ja sehän se on tärkeintä. Viimeksi kun salissa oli vain yksi kätilö, miehestä oli suuren suuri apu. Tälläkin kertaa kirjoitin sairaalan papereihin toiveisiin, että haluan mahdollisimman vähän porukkaa synnytyssaliin. Kunhan vain kipulääkettä käyvät antamassa! ;)



Täällä meilläpäin on tapana, että niskapoimu-ultran yhteydessä otetaan automaattisesti myös verikoe. S on ollut aina itsestäänselvyys ja itsekin olen sinne aina kiltisti mennyt, vaikka np ultrassa kaikki on hyvin ollutkin. Tulokset on olleet aina tosi hyviä, ei pelon häivää ole jäänyt. :)



Mikä Neronjan vointi?



Jokohan Pikkis pääsee vauvan kanssa tänään kotiin viikonlopun viettoon? :) .. Jos vauva olisi heti toissapäivänä syntynyt kun pikkis meni sairaalaan niin sehän ois jo varsin mahdollista! Odotellaan! :)



Niiloakselille nyt vain lepoa!! Itse olen kyllä nyt saanut huomata kuinka erilaisia nämä päivät on. Toisena päivänä supistelee ja olo on jo hankala, mutta sitten taas toisena päivänä ei mitään. Tämä päivä tuntuu olevan oireeton. Vaikkakin päivä on vasta alussa... ;)



Kuopus nukkuu ja koululaiset tulevat vasta tunnin päästä. Tämä hetki päivästä on aina omaa, rauhallista aikaani. Saa nähdä kun käärö tulee, kuinka pahasti pasmat menee sekaisin.. Tai kuinka suloisesti! :))



Viikonloppuja! Neronja ja N@nne synnärille mars!



Omppis

Juuri syömästä tulin. Ahkeroin ensin kun saavuin yliopistolle -tulostin kaikki hiton lakitekstit, mitkä saa olla tenteissä mukana - niitä piti vielä muokata, et saa mahdollisimman tiiviiseen jne.



Nyt alkaa tuo masukkikin pitää sellaista tsempaloa ;) Matkallakin aina sai hyviä potkuja aikaan - välillä taisi tuo maha osua rattiinkin... Ei ihmeemmin väsyttänyt edes ajaa, tosin lähdinkin vasta seiskalta. Saa nähdä kuinka käy ens ja seuraavan viikon ajoille - lähdettävä puol viiden aikoihin :( no, sen jaksaa, kun tietää ettei reissuja tule kuin 4 tälle keväälle ja sit pääsee nauttiin vauvalomasta....



Vauvakassista puheltu - mie aina aika viime tinkaa sen pakkaan - ne muut tavaratkin odottaa edelleen pieniin laatikoihin kerättyinä, joten alkaa se vauvisloma sit varmaan heti niiden vaatteiden huollolla ;) ja pienet kestiksetkin vois etsii..... Alennusmyynneistä ostetut kotiutumisvaatteet on toívottavasti vielä samassa paikassa, kun alan sitä kassia pakkaamaan....



Äsken soittelin kotia - siellä kuopus juuri istui potalla päikkäreille menossa. Isot siskot kertoivat, että siskon päikkäriaika vietetään laulellen karaokea -- huoh, kun tuli jo ikävä, kun niiden tenavien ääniä kuuli... et niin sitä nautitaan omasta laatuajasta ;)



Toivottavasti niitä vauvauutisia kuultaisiin piankin - päästäis kaikki joukolla vihertymään ;)



Ai niin se isän mukana olo synnytyksessä - meillä on ollu kaikissa ja kyllä tähänkin on tulossa. Tuntuu, et meillä eniten siitä vauvan näkemisestä liikuttuu aina tuo isäntä - tosin olen kyllä aivan yliherkkä muutoinkin, mut onko sitä niin haltioissaan, ettei edes ehdi kyyneltä vierittää ;)



Mut nyt taidan syventyä opiskeluun.....



--Mirpa kera mahan--

Joo, jännittää ihan, mutta vielä on hiljaista - tosin tuo pikkiksen hiljaisuus kyllä nyt merkkaa vauvaa...ihanaa pientä pakettia, jota jaksaa nuuhkia..odotellaan kuulumisia jännittyneenä!





Oli puhetta miehen mukana olosta synnytyksessä. Siis minä varmaan vetäisin sellaiset pultit että oksat pois jos minun mies tuumais että olinhan minä jo siellä ekan synnytyksessä, tiedän mitä se on. Että mene yksin vaan.

Onneksi se on ihan päivänselvä asia että yhdessä lähdetään synnyttämään. Vaikka yleensä mies ei mitään suuremmasti konkreettisempaa tee, se läsnäolo on supertärkeää. Esikolle muistan että kuumia hauteita piti mun haarovälissä, niitä vaihtoi, sormensa melkein polttaen.. (ei tullu muuten repeämiä), kuopukselle just h-hetkellä taputteli mua olkapäälle, minä sain pihistyä että sormet irti sieltä.. no mies otti kätensä pois, ja synnytystä lopuksi läpikäydessä kätilö sanoi että hän työnsi kielekettä sormellaan pois vauvan pääntieltä silloin kun sanoit että ' sormet irti sieltä' -- minä nolona selitin että en minä sitä vaan miehen taputusta.. hmm usko varmaan sen?

No joo- taas tuli muisteltua..on se vaan niin upeeta, että maltan tuskin odottaa puolen vuoden päähän:)



nyt kuopus kaipaa..

sinuvi huomenna 16!

Tänään oli klo 10 neuvola (sinnekin meiltä matkaa reilu 30 km) ja sit käytiin ruokakaupassa, joten on mennyt tässä tämä päivä taas ihan huomaamatta. Tää oli nyt sitten viimeinen neuvola, jes! Mulla on yliaikaiskontrolli synnärillä viikon päästä, jee jee jee! Heti aamusta menen sinne, joten luulisi kyllä että alkavat sit käynnistellä eivätkä enää kotiin ilman vauvaa laita :-).



Jaahas, neiti huutaa pyyhkimään. Täytyy tähän vielä sen verran laittaa, että täällä meillä päin ei np-ultran yhteydessä edes puhuta veriseulasta. Joskus ovat neuvolasta ekalla käynnillä antaneet lappusen mukaan, jossa on esitelty eri seulontavaihtoehdot, mutta monesti en oo sitäkään saanut. Ja sairaalalla ultrassa eivät ole verikokeesta sanoneet halaistua sanaa, vaikka nytkin olen jo 38 v. Hirveän erilaiset käytännöt tuntuu olevan.



Joo mut nyt täytyy mennä pyyhkimään...



neronja rv 40+5 (ja yöllä ei sit tosiaan supistellut, mut nyt aamupäivästä oli kohtu sen tuntuinen, että suppareita vois ruvetakin tulemaan, nooo, katellaan; ihanaa tietää, että korkeintaan viikko enää jäljellä :-)

ja kuinkas ollakaan sairaala reissu siitä tuli :o/ supistukset olleet sen verran kovia että olivat jo avanneet kohdunsuuta ja kanavaa jäljellä enää 1cm! ja ph liuska näytti kohonneita arvoja joten lapsivesi tarkistukseen äitipolille jouduin. Kaikki oli kuitenkin ok ja pääsin kotia,onneksi! vauvan koko arvio oli jo 2500g! eli ihan hyvän kokoinen :o) Kovasti toivottelivat synnyttämään mutta vasta parin viikon päästä :o) sitten saisin jo täysiaikaisen vauvelin syliini. Vauvan pää tuntui jo ihan alhaalla ja oli kuulemma jo kiinnittynyt asemiin.



Itkuhan siinä lääkärillä tuli tk:ssa kun tajusin etten välttämättä ilman vauvaa enää kotia mene ja kaikki tekemättömät työt pyöri päässä... hullua!



Nyt meillä onkin rauhallinen ilta miehen kanssa tulossa kun nuorimmat on mummolassa ja vanhin kaverin luona niin on vain yksi 6v poika kotona.



Miehen mukana olosta synnytyksessä on ollut keskustelua. Minä oon sanonut aina miehelle etten suostu yksin synnyttämään ja onneksi meillä on niin hyvä tilanne että molempien vanhemmat asuvat tässä kilometrin säteellä ja veljet kahden kilometrin säteellä ja naapurissa paras ystäväni että vaikka kuinka hätäinen lähtö tulisi niin hoitaja on lapsille ja mies pääsee mukaan.

Muistan edellisessä synnytyksessä sen tunteen kun mies astui saliin ja samantien mun kivut puolittui! minä olenkin sitä mieltä että mies siellä salissa luo turvallisuuden tunnetta joka auttaa rentoutumaan kun ei tarvitse yksin olla ja tietää että ainakin yksi ihminen pitää minun puolia jos itse en pysty kivuilta mitään sanomaan.

Ainakin meillä miehelle on täysin itsestään selvää että tulee mukaan eikä haluaisi missään nimessä jättää väliin noin tärkeää juttua.



Kylläpä taas supistelee makeasti :o/ taitaa tulla mulle helmivauva :o)



Niiloakseli rv 35+4

Vai helmistä se Niiloakseli " suunnittelee" :) paljon mahdollista! Kyllä tuo kaikki viittaa siihen ettei tarvi maaliskuulle odotella! Nyt vain nautit masusta ja potkuista ja raskaanaolemisesta, eikö niin? Jos sattuu niin, että jää viimeiseksi kerraksi.. Niin haikeaa kuin se onkin..



Me oltiin eilen uimahallissa koko perheellä ja kyllähän siellä saunassa muutama kyseli kun mulla oli tytöt mukana, 7v ja 1,5v ja iso masu.. :) Sanoin, että viides on tulossa ja viimeinen... meinas vaan yks nainenkin, että äläpä sano- vannomatta paras! Ja niin kai se tieten on... Vaikken enää uskokaan, että kuudetta meille tulisi... Toivonkin kovasti, että tämän vauvan jälkeen tulisi tunne, että meidän perhe on nyt tässä. Ettei ketään tuntuisi puuttuvan.



Neronjalla oli kivoja uutisia! Ei enää neuvolaan! Ja viikon päästä viimeistään vauva! :)) jaksele ja malta- ei enää kauaa!!



Taitaa Pikkis olla onnensa kukkuloilla ja kädet ja sydän täynnä.. :) Kumpaakos heille oltiin veikkailtu..? Eiköhän pian kuulla uutisiakin. Me malttamattomat! ;)



Vähän meni taas leudoksi kelit. Isukki lähti jo kuopuksen kans pihalle. Minä vasta petailen sänkyjä ja muita aamutouhuja.. Näitä äitien juttuja..



Mikäs n@nnen vointi? Supisteleeko?



Omppis 34+3

En meinaa pystyä lukemaan noita teidän viestejä, kun kaikki kuulostaa niin ihanalta, että itkettää! mitäs sitten kun niitä vauvauutisia alkaa putkahtelemaan...? Taidan poruuttaa täällä kaiket päivät. Mulla on muutenkin ollut tunteet tosi pinnalla. Kai se sitten kuuluu tähän raskauteen.

Toukokuulle tuntuu olevan liian pitkä aika, mutta samalla erittäin haikea olo tämän viimeisen raskauden loppumisesta. Huh huh! Ei ole helppoa tämä naisena olo.



Meidän Panukin on ollut mukana synnytyksissä. Kaksosten synnytyksessä se oli aivan kalpea, kunnes annoin sille tehtäväksi tarkkailla sitä supistuspiirturia. Tuli mieleen, että onnettomuustilanteissakin shokkipotilaille annetaan jokin yksinkertainen tehtävä... Oli muuten tosi hyvä konsti. Loppu meni tosi hyvin, kun sekin sai tehdä jotain. Herttulin synnytyksen muututtua hätäsektioksi raukka jäi synnytyssaliin istumaan kun nalli kalliolle ja mut kärrättiin leikkuriin. Silloin oli vähän orpo olo. Toivon sydämestäni, että tällä kertaa saadaan olla yhdessä silloin kun vauveli syntyy. Viimeksihän meistä ei kumpikaan nähnyt syntymää, nyyh.



Niskapoimu-ultrastakin oli puhetta. Mie olen mennyt siihen lähinnä sen takia, että olen nähnyt onko pikkuruinen elossa ja kunnossa. Ollaan aina oltu varmoja, että jatkotutkimuksiin tai toimenpiteisiin ei ryhdytä vaikka jotain huolestuttavaa löytyisikin. Tietenkin se on helppo sanoa, kun mitään häikkää ei ole löytynyt. Mulla vaan ne suurimmat pelot liitty siihen, että vauva ei selviä kotiin asti lainkaan. Ne tulostenodotteluviikot on kuulemma aivan kamalat. muutamalla ystävälläni on ollut pelokkaat raskaudet juuri noiden takia.



Menipä pirteäksi... Sain perjantaina tehtyä yhden vauvoihin liittyvän jutun mistä olen haaveillut kaksosten syntymästä asti. värjäsin kuumaväreillä harsoja ja niistä tuli semmoisia lappapuuronvärisiä. Nyt kirjailen niihin vähän kuvia ja Taimin nimen. Kyllä niihin kelpaa sitten puklua pyyhkiä! Meillä kun nuo räsyt oli jo vähän kauhtuneita ja läikikkäitä, niin tuli heti juhlavampi olo.



Onnea matkaan viimemetriläiset- Odottelen aivan kuumeessa Pikkarikakkarin terveisiä! Voimia teille jokaiselle, missä vaiheessa raskautta olettekin.



Mukavia päiviä,



Noora ja Taimi 26+4

Nordenskjold on ihanan tunteikkaana.. :) Monesti itsekin itkua nieleskelen ihan pikkujutuistakin. Kuopus tuntuu nyt niin ihanalta, että hän saa silmäni monesti kastumaan. Ihana neiti onkin! Mulla on vähän huoli, että miten huomio jakaantuu kun vauva syntyy..haluaisin niin riittää kaikille!!! Ja kun kuopuskin on vielä pienenpieni.. Nämä ajatukset ja synnytys tuottaa välillä vähän surumieltä ja pelkoa, muuten sujuu hyvin. Ja tottakai maalaisjärjellä ajateltuna, kaikesta selvitään. Ainakin jos terveinä saadaan olla. :)



Niiloakselille unohdin sanoa edellisessä viestissäni, että säikähdit varmaan taas kovasti kun kuulit kohdunsuun tilanteen! Sulla on ollutkin nuita säikähdyksiä. Jospa ne nyt riittäis. Vielä kun pari viikkoa malttaisit pysyä koossa! Jätä se pulkan vetäminenkin vähemmälle..! :) Ja ethän sinä toki voi mua tänne jättää!!! ;)



Me lähdetään tyttärien kans moikkaamaan minun mummua kunhan kuopus heräilee. Ja kauppareissukin pitää samalla tehdä. Illaksi jotain hyvää.. ;) Kuinka raivokkaasti te äipät alatte heti pudottamaan painoa synnytyksen jälkeen? Itselläni ei mikään hirveä kiire ole ollut koskaan. Imettäminen ja herkkujen vähentäminen on auttaneet kovasti. Ja ruokaa tarvitsee, että maitoa riittää. Tuntuu ihan hullulta alkaa taas imettämään..vastahan minä muutama kuukausi sitten lopetin! ;)



Missä vaiheessa te muut pidätte ristiäiset? Me ollaan aina venytetty lähelle sitä kahden kuukauden ikää. Ehtii vähän levähdellä ja tutustella uuteen perheenjäseneen ensin. Ja tokihan se valmistelukin vie oman aikansa. Kuopukselle teetin ihanaisen kastepuvun, mutta se on kovin vaaleanpunasävyinen..paljon nauhaa ja rusettia, jota tuskin saa irti. Tytölle tämä puku kävisi mainiosti, mutta pojalle täytyisi varmaan teettää oma.. Vanhempi tyttö kastettiin perinnepuvussa, jossa myös isänsä ja mummunsa jne on kastettu. Kaksospojille aikoinaan vuokrattiin puvut kun ei haluttu vain toiselle laittaa perinnepukua ja toiselle jotain muuta.



Mitä me sitten Nordenskjold ja Niiloakseli (mm) tehdään kun ei " saada" enää vauvakuumeeseen sairastua..? ;) Tuntuu kaikilla olevan mieli niin haikea kun viimeistä kertaa masuillaan... :(



Ja Pikkiksen uutisia odotellaan... :)



O

Pikku prinsessa



Koitin lähettää teille viestiä sairaalasta käsin, mutta itse teksti on kadonnut bittiavaruuteen, ainoastaan otsikko on ilmestynyt kahdesti :( Tässä siis meidän kuulumisia:



Raskausmyrkytykseni eteni rajusti, turvotusta tuli 2kg/päivässä, paineet olivat koholla, munuaiset lakkasivat toimimasta ja kertynyt neste tihkui keuhkoihini ja verenkiertoon, jolloin hengittäminen kävi vaikeaksi, joten perjantaina 1.2 päätettiin purkaa raskaus. Meille syntyi kiireellisellä sektiolla kuvankaunis prinsessa rv. 32+5 1.2 klo 12.12 2250gr, 46,5 cm. Tyttö oli Lastenklinikan teholla ensimmäiset 4,5 päivää. Hänellä oli syntymän jälkeen runsas turvotus ja nestettä keuhkoissa ihan niin kuin äidilläkin. Ylipaine, keuhkoja vahvistava lääkitys ja lisähappi auttoivat onneksi nopeasti tytön kuntoon ja hän siirtyi Naistenklinikan valvontayksikköön. Siellä parissa päivässä pääsi eroon lisähapesta ja keuhkoja jumpattiin ja imettiin limaa, jolloin happisaturaatiot saatiin pysymään hyvällä tasolla. Nestettä oli tytölle kertynyt niin paljon, että paino laski 12 % (keskosilla painonpudotus normaalia 7 %:iin asti)



Itse jouduin leikkauksen jälkeen kolmeksi päiväksi tehostettuun valvontaan ensiksi heräämöön ja sitten synnytyssaliin, jossa minua voitiin tarkkailla ympäri vuorokauden ja aloittaa suonensisäiset lääkitykset. Sunnuntai-iltana pääsin osastolle, mutta raskausmyrkytys eteni vielä rajusti keskiviikkoon asti. Minulle jouduttiin aloittamaan verenpainelääkitys ja sain useamman kerran munuaisten toimimattomuuteen nesteenpoistolääkitystä. Onneksi tauti alkoi keskiviikkoiltana hellittämään ja perjantaina kotiuduin. Yhteensä tammikuun alusta alkaen 4 viikkoa sairaalassa, tosin kahdessa jaksossa ensin 2 viikkoa sitten viikon avopotilaan kotona, niin että kävin osastolla kontrollissa ja jälleen 2 viikkoa sairaalassa.



Prinsessa siirrettiin perjantaina Jorviin kasvamaan missinmittoihin. Tällä hetkellä puretaan keuhkoja vahvistavaa lääkitystä, samoin lämpöpatjan (vesipatja) lasketaan varovaisesti ja koitetaan päästä siihen, että prinsessan oma lämpö riittäisi ilman lisälämpöä. Muuten on ollut tiistaista asti täysin minun maidoillani 8 x 45 ml/ vuorokaudessa. Parin päivän ajan neiti on saanut opetella juomaan pari kertaa päivässä tuttipullosta maitoa, muuten kaikki maito menee nenämahaletkulla. Tämä siksi ettei pieni väsähdä liikaa. Tänään söi kummallakin kerralla puolet pullosta ja loput letkutettiin. Toissa päivänä määrä oli vain 3 ml joten edistys on huikea!



Me6 ja Vauhti 8 vrk (33+6)