Onko elämäni täysin turhaa ja arvotonta parin väärän valinnan takia?

Yleensä olen enemmän kuin tyytyväinen elämääni sellaisena kuin se tällä hetkellä on. Opiskelen kohti itseäni kiinnostavaa ja kohtalaisen hyväpalkkaista ammattia, opinnot ovat sujuneet kiitettävästi, loppumetreillä mennään. Minulla on kaksi lasta. He ovat terveitä, hyväkäytöksisiä ja luovia.



Tänään sukujuhlissa naamaani vasten taas heitettiin yksinhuoltajuuteni. Kuinka huono ihminen olen. Nuorena lapset saanut, ennen kuin sain " kaiken kuntoon" . Tuntuu kuin ei meidän perheellä olisi oikeutta olla olemassakaan, kun en osannut kaikkea ajatella etukäteen ja ennakoida. Ei ole omistusasuntoa, ei ole autoa, eikä merkkivaatteita, eikä enää puolisoakaan.



Luulin, että ponnisteluillani olisi merkitystä. Että voisin kelvata, vaikka olen joskus erehtynytkin. Kuinka väärässä olinkaan. Itkettää.