Minkahanlainen riita tulee, jos esikoisen kummeiksi ei pyydeta vanhempien sisaruksia? Ovat kaikki sen luonteisia, etta eivat muista lapsen synttareita, peruvat juhliin tulonsa

Tehän sen päätätte.



Meidän lapsilla ei ole yhtään setää tai tätiä kummeina.

eikä kummeiksi tarvitse sisaruksia pyytää.

meillä on omat sisarukset lastemme kummeina, mutta esim veljelläni ei ole kolmella lapsellaan yhtään omaa sisarusta kummina, eikä vaimonkaan sisaruksia. Jokainen voi itse valita kummit miten haluaa. En ole loukkaantunut, vaikka en ole heidän lapsiensa kummi.

Veli meni naimisiin seurusteltuaan vajan vuoden samana kesänä, paria viikkoa ennen ristiäisiä.

En ole koskaan pitänyt vaimosta, enkä tunne häntä eikä hän minua millään tavalla, ei siis olla läheisiä vaimon kanssa.

Veli alkoi naputtaan minulle että haluaa vaimonsa viereen siihen alttarille, sanoin että siihen tulee vaan kummit. Vaimo oli alkanut itkemään koska hän joutuisi olemaan kirkossa yksin kun ei saa olla miehensä vierellä, vittu yksin, appivanhempiensa ja meidän muiden sukulaisten kanssa, ei siinä kyllä yksin jäisi.

Veli veti hirveet herneet nenään kun sanoin että ota tai jätä, vaimo ei tuu alttarille lapsen viereen, velipä sitten sanoi että voit unohtaa kummiuden. Siinä vaiheessa mulle oli täysin paskan hailee tuleeko kummiksi vai ei.

Vaimo on niin saatanan tyhmä ettei voi olla erossa tai kahden metrin päässä veljestäni ilman että tulee poru tai mökötys.

No, seuraavana aamuna veli tuli sitten alttarin vieren ja tajusi että vaimo on päästään vialla.

Korostan nyt vielä, että lahjoja en odota lapselle muuten kuin pienen symbolisen muistamisen merkkinä. Siis ainoastaan siinä tarkoituksessa, että haluaa muistaa kummilastaan juhlapäivänä.



ap

Älä nyt ainakaan sillä perusteella kummeja valitse, mitä anopit sattuvat tilanteesta olemaan mieltä. Ei luulisi tuleville mummoille asian kuuluvan tippaakaan!

Perusteluna ihan se, että ovathan he muutenkin elämässämme läsnä.

En kyllä osaa ajatella, että heistä kukaan asian tiimoilta loukkaantuisi..

Veljestäni tuli isä hiljattain ja hänen vaimonsa - vaikka onkin muuten tosi ihana, kuin sisko mulle - ei halua sukulaisia kummeiksi.

Olen tästä todella surullinen, koska haluaisin olla lapsen kummi. Itselläni ei ole lapsia, mutta jos olisi, niin haluaisin ainakin yhden sukulaisen kummiksi. Veljeni ja vaimonsa ovat päättäneet pyytää kummiksi miehen, ystävänsä, joka asuu tuhansien kilometrien päässä.. Ehkä hän pysyy lapsen elämässä, mutta on suuri vaara, ettei säily.



Omat kummini ovat kaikki sukulaisia, mutta veljeni yksi kummi oli vanhempien silloinen ulkomaalainen hyvä ystävä. Ehkä kymmenen vuotta meni niin, että hän kyllä lähetti tosi isoja synttäri- ja joulupaketteja, mutta sittemmin ei miestä itseäänkään ole enää näkynyt. Siksi luulisin, että veljeni ymmärtää, että ainakin yksi kummi olis hyvä olla sukulaisista, mutta se juuri on kälyni argumentti: että sukulaiset joka tapauksessa ovat lapsen elämässä.



En missään tapauksessa kuitenkaan ala tällaisesta riidellä, vaan yritän kunnoittaa heidän päätöstään ja olla sitten lapsen paras fasteri! :-)

veljeni ja vaimonsa eivät varmasti tiedä kuinka kymmenet ihmiset kuultuaan minun tulleen tädiksi, sanovat heti hymyillen että sinusta tulee sitten kummitäti :-) Ja jokaiselle joudun toteamaan että ei tule. Se kummastuttaa ja koen olevani " huono" , joku joka ei kelpaa kummiksi.. Veljeni ja vaimonsa eivät varmasti halua mulle pahaa mieltä, mutta sen tekevät tietämättään.

Vaikutat hieman lapselliselta.

Sinähän olet vauvan täti joka tapauksessa!!

Tädit, sedät ja enot ovat jo sukua ja vaihtelevasti lasten elämässä, se riittää. Kummit ovat niitä todellisia ystäviä jotka ovat olleet ystäviä jo piiitkään.

Niin, tiedän että olen lapsellinen (vaikkakin lapseton), mutta en voi tunteilleni mitään. Enkä toi tilannetta muuttaa, niinkuin sanoin olen sitten lapsen paras täti. En oikeasti osaa sanoa, miksi olen tästä niin surullinen? Ehkä siksi, että en ehkä koskaan saa omaa perhettä, haluaisin olla veljeni lapsen kummi? Olen kuitenkin lapsellisuudestsani huolimatta ihan aikuinen, melkeen 40v. enkä mikään ihan teini.

11/12

Entäpä, jos he hankkivat useita lapsia??? Olisitko sinä kaikkien kummi? Sepä vasta kummallista olisi, koska tapana on, että kaikilla lapsilla eri kummit. Ei sekään tunnu hyvältä, että olisit läheisempi yhdelle lapsista. Jos minun lapsillani oilsi vain yksi täti/setä, en missään tapauksessa pyytäisi kummiksi, koska haluan useita lapsia.

Toivon tottakai, että he saavat lisääkin lapsia enkä tietenkään olisi kaikkien lasten kummi! Onhan veljen vaimolla sisaruksia myös. Mun mielestä olis vaan loogista, että olisin esikoisen kummi kun olen meistä tädeistä vanhin. Mutta kuten jo sanoin, en tästä ala riidellä heidän enkä teidänkään kanssa. :-) Vanhemmat päättävät kuten parhaaksi näkevät.

11/12

luulin, että olet ainoa täti. Sinun tapauksessasi on tietty eri juttu. Mä en ehkä silti pyytäisi ketään sukulaisia, kun heillä suhde lapseen kuitenkin.

Tädiksi, sedäksi, enoksi tullaan ihan ilman omia ansioita, ei se ole siten " kunniarooli" . Tämän vuoksi ilman muuta pyysin veljeni esikoisen kummisedäksi, halusin osoittaa näin, että hän on tärkeässä osassa elämässämme.

melkein 40v on liian vanha kummiksi, siis vasta syntyneen. Itse olin 37v. kun lapsi syntyi, niin halusin " nuoret" kummit jotta jaksavat touhuta kummilastensa kanssa vielä pitkään.

Mielestäni veljesi olisikin ollut hyvä kieltäytyä kummiudesta, koska sä tunnut olevan sellainen muuta sukua pompottava määräilijänainen (ainakin nähtävästi yrität sitä), että kanssasi ollaan varmaan vain " pakosta" tekemisissä...



Vai oikeastiko sä olet sitä mieltä, että sulla on oikeus olla noin törkeä toisille? Ja veljesi valinnat eivät sinulle kuulu millään tavalla.

ymyksiä.

Olen eri mieltä kanssasi. Ensimmäisen kummilapseni kummitädiksi mut pyydettiin kun olin nippanappa 20v. Valitettavasti täytyy sanoa, että tuo poika (joka on muuten serkkuni) ei ole kummiudestani hyötynyt millään tavalla. Opiskelijana mulla ei ollut rahaa ostaa kunnon lahjoja tai viedä häntä oikeen mihinkään. Olin myös selkeästi liian nuori ymmärtämään, mitä kummius voi lapselle merkitä. Olen hänelle kuin kuka tahansa muu serkku. Valitettavasti.



Sittemmin olen päässyt myös toisen pojan kummiksi. Hän on nyt 3v. ja jo tietää kuka olen. Hänelle olen avannut säästötilin, jonne menee joka synttäri, nimipäivä ja joulu tietty summa rahaa. (Ei mitään miljoonia, mutta 16-vuotiaana raha riittää vaikka mopoon). Lisäksi annan joulu- ja synttärilahjan. Pyrin lapsen äidin kanssa sopimaan mikä olisi kivaa pojalle, esim retki Korkeasaareen on suunnitelmissa. Lähettelen pojalle kortteja ym.



Itselläni on ainakin sellainen olo, että tämän jälkimmäisen kummipojan kohdalla olen onneksi saanut uuden mahdollisuuden ja todella olen hänelle kummitäti. Tiedän olevani tärkeä hänen elämässään.

11/12