Millaisia kokemuksia sinulla on kouluaikaisista hiitämisistä?

ja sitten kun oli sen hiihtänyt sai lähteä kotiin. Muutamat kilpahiihtoa harrastavat sen hiihtivät sitten jossani 40 minuutissa ja lähtivät sitten kotiin ja muiden piti jäädä hiihtämään. Siellä sitten hiihdettiin se 2 tuntia ennen kuin pääsi pois.

Ja sekin loppui mun osalta, kun kunnan pururata rakennettiin mun kodin viereen, kävin hakemassa sukset kotoa ja lähdin hiihtämään. Tosin siihen aikaan mä hiihdin muutenkin paljon, ja osallistuin kotipaikkakunnalla kaikkiin mahdollisiin hiihtokilpailuihin.

Toisin kuin monesta muusta koululiikunnasta: pakkokilpailuttamisesta ja joukkuepeleistä...

en tahtonut jättää kaveria yksin hännänhuipuksi.

kaverin kanssa ala-asteella aina sekoiltiin ja naurettiin niin hitosti, että joku 500m ennen koulun pihaa kaaduttiin jotenki tyhmästi ja saatiin siitä ihan sairas naurukohtaus. ilmeisesti oli jonku aikaa jo siitä, ku oltiin vessassa käyty, jolloin pissittiin molemmat kunnolal housuun. ja siitä vielä nauru ylty.. tosin ei sit kyl enää naurattanu, ku molemmat jouduttiin ottaa varavaatteet jostain näytelmien puvustosta.. kaikki oli jotain minimittasia villahousuja.

sen musitan aina! :D

se aika hankalaa, mutta syytän varustelua: sukset lipsuivat ja kun ei ollut varaa hienoihin urheiluvaatteisiin, niin toppahousuissa ja toppatakissa tuli kamalan kuuma.



Toisaalta tykkäsin siitä silti enemmän kuin joistakin muista liikuntalajeista, jotka olivat kilpailuhenkisempiä ja joissa valittiin joukkueita paremmuuden perusteella. Meillä sai hiihtää sitä vauhtia kuin jaksoi.

Nyt mä rakastan liikuntaa ja hiihtoa! Kummasti sitä muuttuu vanhemmiten:)

Ekalla ja tokalla hiihdettiin koulun pihassa, johon oli tehty sellainen hiihtorata. OLi myös hiihtokisoja, kolmannella siirryttiin läheiselle hiihtoladulle ja siinä hiihdettiin yleensä 2,5 km:n lenkkejä ja enemmänkin jos oli aikaa. Myös hiihtokisoja oli. Eli ei oo jäänyt mitään negatiivista, tykkäsin hiihdosta enemmän kuin monesta muusta koululiikuntalajista kun sai mennä omaan tahtiin eikä opettaja ollut koko ajan seuraamassa toisin kuin esim. telinevoimistelussa.

ja merkkas vihkoon ylös kuka tuli ensin, ja sitten sitä mukaa jaettiin liikuntanumerot...

Sen sijaan oli kivaa käydä kaverien kanssa hiihtämässä ihan omalla ajalla.

t. entinen kilpahiihtäjä

kilometrin, isommille 3 kilometrin lenkit. Hiihto oli luonnollista liikkumista, hiihtäen mentiin kouluunkin. Niin, -60 -luvun loppupuolella. Keskikoulussa se olikin tympeää suksien kuljettamista bussissa.

Kahden tunnin aikana piti hiihtää 10km, ehtiä suihkuun ja vielä seuraavalle tunnillekin, jos oli aamuliikkaa.. Itte olin tosi huono hiihtämään ja nämä oli tuskaa suoraan sanoen. Vapaa-ajallakin meidän oli PAKKO hiihtää väh. 3km illassa, suoritukset kerättiin taulukkoon joka päivä. Olimme luokkien välisessä kisassa, mikä luokka hiihtää eniten talven aikana ja palkkiona oli uimahallireissu.



Tarvinneeko sanoa, etten osannut myöskään häävisti uida, joten palkkio tuntui rangaistukselta.



Olen nyt 34v. enkä ole peruskoulun jälkeen hiihtänyt pätkääkään. En ole vielä pääsyt tuosta inhosta yli.

Kävin ala-asteen 90-luvulla. Paksuissa toppavaatteissa tuli ihan jumalattoman kuuma, suksien kantaminen kouluun (n. 1. 5km) oli rasittavaa ja se kilpailuhenkisyys ärsytti. Koskaan ei saanut olla viimeinen ' ' maalissa' ' eli koulun pihassa.



Kavereiden kanssa kyllä hiihtäminen sujui joskus ihan leppoisasti, kun pelleiltiin ja kaatuiltiin joskus ihan tahallaan. Tosin silloin ei voinut kun meidän kauhea opettaja hiihti vieressä. Alamäet oli kyllä ihan hauskoja, kun sai vain päästää vapaalle ja tuntea tuulen kasvoilla, ylämäet sen sijaan kamalia.

en ole hiihtänyt kertaakaan ala-asteen jälkeen, niin suuri inho minulla jäi ko lajiin.

ikäää nyt 30v.

Vaikka muuten liikuntatunnit eivät niin mieleisiä ainakaan ylemmillä luokilla olleet. En ole kovin urheilullinen, vaikka liikkua tykkäänkin.

Nykyään harrastan paljon liikuntaa ja olen hyvässä kunnossa mutta suksiin en koske!

VOin sanoa että helvetti on jo jäätynyt, koska siellä valmistellaan minun saapumista. Kun minä kuilen ja manalaan joudun niin siellä on koulun hiihtokisat joka päivä!

Kerran hiihdin 10km, ja päätin ettei ikinä enää. Päätös on pitänyt.

Just tänään sanoin lapselle että äiti ei tykkää hiihtää kun koulussa oli PAKKO! Mentiin todella jyrkkää mäkeä ylös parikymmentä lasta peräkkäin ja sitten alas kumpareista metsäpolkua... Se oli yhtä helvettiä, sen jälkeen en ole hiihtänyt ja olen aina pelännyt laskea mäkeä!