Millaista on synnärillä viettää aikaa muiden äitien kanssa samassa huoneessa?
En ole KOSKAAN nukkunut viereiden ihmisten kanssa samassa huoneessa. Onko se ihan kamalaa? Onko mitään omaa rauhaa? Onko " pakko" jutella niiden muiden kanssa vaikka olisi tosi väsynyt ja kipeä? Mitä jos mun vauva on kamala kiljukaula, suuttuuko kaikki mulle jos en saa lasta hiljaseks?
Jännittää toi jo nyt, mutta pakko asennoitua positiivisesti kun luultavasti samaan huoneeseen joudun muiden kanssa.
Kommentit (16)
Aina on jotain sutinaa menossa. Toisaalta on mukava tutustua uusiin ihmisiin ja jutella toisten äitien kanssa. Olen kaksi kertaa synnyttänyt enkä kummallakaan reissulla nukkunut juuri ollenkaan, mutta esikoisen sairaalassaoloaikana tutuistuin huonekaveriin, jonka kanssa tapailemme edelleenkin silloin tällöin.
minua ei ainakaan vauvatkaan häirinneet. Jokainen tietty herää ajallaan, mutta nopeasti se tissi suuhun löytää. Ti äiti lähtee hakemaan jääkaapista maitoa
juteltiin menneistä ja existä ja miten tavattiin nykyisten kanssa yms, en muutenkaan saa nukutuksi sairaalassa, joten mitkään vauvan itkut tai vaippojen vaihdot yö aikaan ei minuta häirinneet, ennemminkin toivin kaveria vierelleni, kuin, että yksin ähmöttäisin huomneessani..
että oma lapseni oli teho-osastolla hoidettavana ja muilla äideillä omat vauvat vieressä. Valvoin kaikki neljä yötä kuunnellen itkua, supatusta, leperrystä, puhelinkeskusteluja ym.
aina jonkun vauva itkee, joku vaihtaa vaippaa, kuorsaa jne, myös sinä ja sun vauvasi. Sellaista se on pari päivää ja sitten pääset kodin rauhaan.
Kellään meistä ei ollut ensimmäinen lapsi ja ikää kaikilla yli 30. Kaikki halusivat mieluummin levätä kun katsoa tv:tä, juteltiin sopivasti muttei liikaa. Vieraat kävivät vierailuaikoina, kenenkään puhelin ei soinut jatkuvasti, toisiamme autettiin jos oli tarpeen.
Monenlaisia kauhujuttuja on kavereille sattunut ja kieltämättä jännittää, miten itsellekin tällä kertaa käy :-O.
Niin eri lailla voi ihmiset kokea asiat. Mullakin oli lapsi teholla ja mut laitettiin yhden hengen huoneeseen, että saisin olla rauhassa. En silloin osannut mitään sanoa, mutta olisin kyllä mielummin mennyt " kimppahuoneeseen" . Siellä yhden hengen huoneessa oli *kuolettavan* tylsää!!! Sen ajan, mitä en ollut vauvan vierellä teholla, vietinkin sitten " päivähuoneessa" missä tapasi muita äitejä ja vauvoja.
Rinnat alkoivat valuttaa heti, kun vieruskaverin vauva itki. Kuulin myös kaikki itkut käytävältä, rinnat meinasivat ratketa vaikka lypsin. Ja pää myös. Kauheaa olla ilman vauvaa.
Vierailija:
että oma lapseni oli teho-osastolla hoidettavana ja muilla äideillä omat vauvat vieressä. Valvoin kaikki neljä yötä kuunnellen itkua, supatusta, leperrystä, puhelinkeskusteluja ym.
Esikoisen kun sain niin en muista huonetoverista mitään, pari sanaa vaihdettiin ja ei muuta. Kuopuksen kanssa muistan että vieressä oli äiti jolla lapsi tehohoidossa keltaisuuden takia, nainen kiukutteli koko ajan hoitajille ja kuunteli korvalapuilla täysiä musiikkia... yritä nyt siinä levätä. Muuten oli juteltaessa aivan ihana äiti.
Hoidin vauvaani, nukuin, luin kirjaa jne. Ei ollut tarvetta jutustella toisen huoneen asukin kanssa.
valitti jatkuvasti hoitajille, että hän ei saa levättyä, kun aina jonkun vauva huutaa jossain.
Ihan kiva oli sitten siinä viereisessä sängyssä yrittää esikoistaan imettää... ei oikein meinannut sujua ja tuon äidin valituksesta stressaantuneena valvoin kaikki yöt ja pelkäsin vauvani häiritsevän hänen lepoaan. Eli pieneenkin pihahdukseen reagoin ja suorastaan pelkäsin vauvani alkavan itkemään yöllä. Hieman olin hajalla, kun pääsin laitokselta... Valvotut yöt ja maitoakaan ei tullut riittävästi, enkä kai oikein oppinut kunnolla imettämäänkään ikinä.
Ehkä parempi onni sitten joskus, jos / kun meille toinen lapsi tulee...
tälläinen supersosiaalinen ihminen kuin minä ei kerta kaikkiaan tahtoisi olla yksityishuneessa tai perhehuoneessa
olen synnyttänyt 4 kertaa ja kolmella kerralla ollut 4hengen huoneessa ilman ongelmia, huone ei ole ollut koskaan aivan täynnä ja huonekaverit on olleet tosi kivoja ja ollaan mmuutaman kanssa ystävystytty niin että pidetään yhä yhteyttä, vaikka vauvat ovat ehtineet jo 7vuotiaiksi.
Totta on että usien jonkun vauva itkee (joskus se on myös sinun vauvasi) ja siellä kupsehditaan aivan vaihdoilla keskellä yötä jne. mutta minusta se siellä viihtyminen on kiinni OMASTA POSITIIVISESTA asenteesta, jos jo sinne mennessä olet naama norsun v*tulla niin tuskinpa sulla siellä kovin mukavaa on.
Meitä oli kuusi raatosynnyttäjää makaamassa samassa huoneessa pyörätuoleineen ja tippapulloineen. Vauvoja ei pystynyt hoitamaan yksikään kunnolla. Ei ketään kauheasti kiinnostanut jorista. Ei siellä kyllä nukuttukaan, mutta pääseehän sieltä ennenpitkää kotiin.
Ekan kanssa huonetoverit vaihtui ja taisin olla vrk:n ihan yksin. Juttelin vähän niitä näitä kaikille, en tutustunut kummemmin. Toisella kertaa oltiin kahdestaan koko ajan toisen äidin kanssa. Juteltiin paljon ja oli oikein mukavaa. Kolmannella kerralla oli lähinnä yksi huonetoveri, jonka kanssa en puhunut oikeastaan mitään. Kuulin kun haukkui puhelimessa, ettei saa nukuttua, kun minun vauvani huutaa vähän väliä. Yöllä aina huokaili, kun vauvani heräsi. Ärsytti koko tyyppi ihan suunnattomasti, kun muutenkin olin ihan poikki vauvan jatkuvaan heräilyyn. Oli muutenkin tosi oudon oloinen tyyppi.
olen ollut kolmen vauvan kanssa. Seinäjoella laitetaan ensisynnyttäjät keskenään samoihin huoneisiin, toista hakevat keskenään yhteen, ja sitten joilla on jo useampi niin samaan... Se on tosi toimiva tyyli, koska jutut osuvat parhaiten yhteenä näin.
Olen saanut olla kolme kertaa aivan ihanien ihmisten kanssa samassa huoneessa. Siellä on yhdessä itketty ja naurettu, toistaan kunnioittaen kysyttiin lupa laittaa tv päälle, ottaa vieraita vastaan jne.
Yksi valvoo, yksi huokailee, ähkii, kuorsaa, pieree. Yksi suputtaa vauvalle lakkaamatta mitä tekee toinen jättää vauvan sängyn viereen ja ravaa jossain koko ajan. Yhdellä käy vieraita koko päivän ja yksi ei vastaa vaikka kauniisti jotain kysyt.
Siis varaudu siihen että olet yksi toisten joukossa ja jokainen saa olla oma itsensä muita kunnioittaen.