Minusta tulee isona hirviöanoppi! Jaiks!

Etkö tajua minkä teon teet kun riistät pojalta hänen oikeat biologiset vanhemmat? Ne ihmiset eivät katoa ja muutu olemattomiksi vaikka poika asuukin teidän luona!

Välillä sitten täysi murkku ja joskus harvoin pääsemme jo näkemään välähdyksiä siitä miehestä, joksi hän on kasvamassa. Meidän oma ei ole varsinaisesti kiltti poika vaan ennemminkin temperamenttinen kohelo, joten vaikeuksia on taatusti luvassa myös tyttörintamalla ja ihan hänestä itsestäänkin johtuvia. Silti oma on aina oma ja niin helposti sitä takuulla suistuu ajattelemaan, että kaikki on sen toisen osapuolen syytä. Huoh!

Meidän poikamme hän on, koska me kasvatamme ja huollamme hänet. Hän asuu meillä ja me vastaamme hänen arjestaan. Se tekee hänestä meidän(kin) pojan. Se ei kuitenkaan mitenkään poista sitä, että hänellä on biologiset vanhemmat. Äitiään hän tapaa niin usein, kun se äidilleen sopii ja isästään mieheni juttelee ja kertoo hänelle usein. Isä on hänelle meillä jopa selvästi enemmän "läsnä" kuin oli äidin luona asuessa, isäpuoli kun ei oikein muistutuksia vaimonsa ensimmäisestä miehestä sietänyt.

Me emme ole hänelle olemassa biologisten vanhempien tilalla vaan heidän lisäkseen.

Etkö tajua minkä teon teet kun riistät pojalta hänen oikeat biologiset vanhemmat? Ne ihmiset eivät katoa ja muutu olemattomiksi vaikka poika asuukin teidän luona!