"Täydelliset" äidit kasvattavat ihan kauheita lapsia

Onko täydellisiä äitejä?

Fanaattisuudesta ei ole seurannut ikinä mitään hyvää.

curling -vanhemmuutta, kaikki pienetki töyssyt tasotellaan lapsen edestä, että pääsee just sinne minne haluaaki mahdollisimman vähällä vaivalla ;)

Lapset ovat kotihoidettuja. Kerhoissa ei ole tarvinnut käydä jos lapset eivät ole halunneet. Esikoisella eskarin alku oli todella vaikea. Oli kasvanut säkissä ja yhtäkkiä ympärillä olikin muita ihmisiä ja piti totella jotakuta. Kuopus kiusaa kaikkia koska ei osaa leikkiä muiden kanssa. Pelkää sosiaalisia tilanteita, niin ettei uskalla olla kavereiden kanssa tai sitten hyökkää muita kohtaan. Mutta pääasia on, että ovat kasvaneet kotona...

Ei käynyt pienenä edes missään kerhossa. Vasta eskarissa ekaa kertaa ryhmässä. Ja äidin mielestä minun tai muiden lapset eivät osaa toimia hänen lapsensa kanssa. Esim. meidän lapsi liian omapäinen, ei tee joka tilanteessa niin kuin tuo toinen lapsi toivoisi. Naapurin lapsi myös manipuloi muita, jättää yhtä pois leikeistä ja omii jonkun kaverin täysin itselleen jne. Minusta kotona olo on hyvä asia, mutta jossain ryhmässä pitäisi totutella olemaan jo 3-4-vuotiaana.



ap

Hän ei ole mikään paapoja tai curling-äiti, vaan sellainen "rakkautta ja rajoja henkeen ja vereen" -äiti, mutta joka oikeasti keskittyy niihin rajoihin, ei rakkauteen. Pipo erittäin kireällä, eikä kestä, jos lapsi käyttäytyy huonosti, kitisee, itkee, tms - hänen täydellisesti kasvatetut lapsensa käyttäytyvät täydellisen kauniisti. Hermot on kuin viulunkieli ja palkokasvi syvällä nenässä jos kaikki ei mene täydellisesti ja lapsi hymyile kauniisti hiljaa kahvipöydässä. Aika pahasti kyseisenkin "täydellisen" äidin lapset oireilee.

Yhden tutun eskari-ikäinen on alkanut kakata housuun. Epäilen kyllä kasvatusta, joka juuri tuolaista kuin kuvailit.