Vanhuksista.

Nyt viime aikoina on kauheasti puhuttu yksinäisistä vanhuksista ja kuinka näitä poloisia pitää auttaa ja hyysätä, kun sukulaiset ovat niin julmia, että ovat heidät hylänneet. Harva tulee kuitenkaan ajatelleeksi, että kolikolla voi olla kaksi puolta.



Mun isän äiti on mun isän kasvattanut kelvottomissa olosuhteissa ja loppujen lopuksi isä joutui kasvatiksi. Äiti ei hänestä tai isän sisaruksista kauheasti piitannut. Tänä päivänä haukkuu vuoroin jokaista ja sitten perään parkuu yksinäisyyttään. Mielestäni tämä ihminen ei ole minun eikä perheeni huomion arvoinen, vaan saa nyt sitä, mitä jo aikoinaan tilasi.



Toista isoäitiäni rakastin ja hoivasin loppuun saakka parhaan kykyni mukaan. Hän oli sen ansainnut.