Nyt uskallan jo ylpeillä esikoinen syntyi luomusti ilman mitää kipulääkitystä,

Ainahan se on lapselle parempi jos ei ole äiti lääkkeitä käyttänyt raskauden aikana eikä synnytyksessä. Minusta turha verrata siihen käyttääkö puudutusta hammaslääkärissä tai leikkauksessa silloin kun ei ole vauvaa mahassa lääkityksestä kärsimässä. Itse pyrin kyllä muutenkin käyttämään lääkkeitä minimimäärän mutta etenkin raskaus- ja imetysaikana. Siksi vaikea ymmärtää niitä jotka eivät edes yritä synnyttää ilman lääkitystä. Totta kai ymmärrän että joskus lääketiedettä tarvitaan jos synnytys pitkittyy (siitä huolimatta että itse aktiivisesti yrittää edesauttaa supistusten etenemistä pystyasennolla ja liikkeellä), itselläni onneksi kaikki kolme menneet mukavasti niin että kovin kipuvaihe kestänyt vain muutamia tunteja, ensisynnytys pisimpään. Juuri ennen ponnistusvaihetta olen ollut siinä pisteessä että on tuntunut ettei enää kestä mutta juuri silloin onkin saanut ponnistaa. Kyllähän ap saat olla ylpeä ja positiivisista synnytyskokemuksista on varmasti apua myös ensisynnytystään odottaville!

vauvankin kannalta. En kerro tarkemmin, mutta mainittakoon, että sairastan astmaa.

jotka eivät mitenkään täysin riipu omasta taidosta tms.



Synnytys kuuluu tähän kastiin. Totta kai on hienoa pystyä hillitsemään ja hallitsemaan itsensä vaikeassa tilanteessa, siitä voi olla ylpeä. Mutta tilanteet ovat niin erilaisia, ettei mitään yleispätevää voi väittää kivunlievityksettömistä synnytyksistä.



Ja jos hoidosta kieltäytymisen vaihtoehtona on lapsen tai äidin loukkaantuminen tai kuolema, niin kyllä lääkkeiden sivuvaikutukset ovat todella sivuasia.

vaikka synnytyksessä epiduraalin sainkin. Kivut olivat suoraansanottuna helvetillisiä ja taju meinasi lähteä. Epiduraali oli suuri pelastus.

MIKSI te olette niin hirveän huonommuudentuntoisia että kaikki mistä joku on ylpeä tulkitaan leuhkimiseksi ja koette että teitä mollataan?????????????

-kipu oli kova, mutta homma toimi

Itsellä rv 38 enkä todellakaan aio kieltäytyä kipulääkkeistä kun aika tässä kohta koittaa. Miksi ihmeessä tarvitsisi kärvistellä kun helpotustakin on olemassa?!

Ei tee sinusta parempaa ihmistä vaikka oletkin pullauttanut ilman kivunlievitystä.

Mä olisin suoraan sanottuna mieluummin ollut lääketokkurassa kuin kärvistellyt niissä kauheissa avautumiskivuissa, onneksi niitä ei kuitenkaan kestänyt kauaa koska synnytys oli raju ja nopea (sen takia kivunlievitystä ei voinut antaa).

Ihmisten kipukokemus voi olla todella erilaista ja se että olet pystynyt synnyttämään ilman kivunlievitystä ei anna kyllä minkäänlaista ylpeilyn aihetta.

Meni koko synnytys ohi, ja olo oli kamala, samoin kokemus synnytyksestä. Tämä siis esikoisen kohdalla. Tuolloin päätin, että jos vielä joskus synnytän, haluan tajuta tapahtumista jotain. Enkä enää ottaa kipulääkkeitä, jotka vievät tunnon ja tajun. Onneksi päädyin seuravassa olemaan ilman kipulääkitystä. Todella positiivinen ja nopea synnytys. Eikä kipukaan ollut ylitsepääsemätön, kun valmistuin siihen erilaisin hengitys, rentoutumis ym. harjotuksin.

Itsestään on ihan hyvä olla joskus ylpeä vaikkei olisi aihettakaan. Kunhan se ei tarkoita sitä että ap ylenkatsoo muita.



Minulle on tehty 2 pelkosektiota ja olen ylpeä että vaadin itselleni sopivimman synnytystavan sinnikkäästi! Olen myös ylpeä kahdesta upeasta lapsestani! Ollaan ylpeitä äitejä eikä kilpailla niin paljon jookos.