Nyt uskallan jo ylpeillä esikoinen syntyi luomusti ilman mitää kipulääkitystä,

miulla oli

aluksi ilokaasu,sitten sain kaksi kertaa epiduraalin mutta lisää en kerennyt ottaa kun olinkin yht äkkiä 10cm auki. eli tavallaan luomuna syntyi

Itse en valvottuani 36 h ja auettuani sinä aikana vain 2 cm ollut yhtään pahoillani kun sain epiduraalin. Tunnin päästä lapsi syntyikin ihan alakautta.

Olen synnyttänyt kolme lasta; kaksi illman kipulääkitystä ja yhden lääkityksellä (jokin piikki kohdunkaulaan tms.). Tuollahan nuo lapset makoilevat sängyissään. Yksi jo nukkuu, yksi lukee sarjakuvia ja esikoinen lukee kokeeseen. Ihan sama ovatko syntyneet lääkkeillä vai ilman.

Itse synnytin kuopuksen ilman luomusti, ja oli kyllä paljon mukavampi synnytys, mitä esikoisesta. Tosin esikoisesta synnytys kesti jo sen verran pitkään, että kätilö suorastaan käski suostua epiduraaliin, siis en olisi ilman sitä varmaan jaksanutkaan. Kuopuksesta en ollut kuin 4 tuntia laitoksella kun syntyi. Kummallakin kertaa oli hyvät kätilöt.

Voihan sitä ylpeä olla mutta kehuskelu on jo mautonta.

Miksi tulit tänne ylpeilemään, tarvitsetko niin kovasti muiden ihmisten ihailua vai haluatko aiheuttaa kateutta/pahaa mieltä ? Haluat muiden tuntevan huonommuutta?

Ole ylpeä hiljaa itseksesi, ilmeisesti kuulutat myös kaduilla kaikille kun annat lantin hyväntekeväisyyteen?

Eikö sulle lapsena kerrottu että oma kehu haisee...

Synnytin esikoiseni ties minkä lääkityksen turvin ja lopulta imukupilla. Hengen lähtö oli lähellä molemmilla ja olen kiitollinen tuosta imukupista ja lääkityksestä jonka avulla kestin todella ison vauvan syntymisen, vähät luomuilusta kun sain terveen, elävän vauvan.

Ja kyllä, minä olen ylpeä koska kestin tuntikausien hirvittävän kivun, ei se epiduraalikaan mikään ihmelääke ole jonka avulla synnytys on lasten leikkiä vaan. Tuskaa se oli, verta ja hikeä, ja kamala synnytyspelko jäi. Yhtä ylpeä olen,vähät lääkkeistä, synnytinhän lapsen.

ilokaasu on ainoa "mömmö" jonka olen saanut. Ja kyllä mä olen ainakin ylpeä itsestäni että olen suoriutunut siitä urakasta ilman lääkkeitä! Kyllä kätilökin toisen lapsen synnytyksen jälkeen kehui ja sanoi nimenomaan että "PARHAAN MAHDOLLISEN ALUN olen lapselleni mahdollistanut.



Ja niille jotka ei tiedä, niin kyllä ne lääkkeet ja puudutteet menee myös vauvan elimistöön! Mutta mä nyt muutenkin yritän syödä mahdollisimman vähän muitakin lääkkeitä, en ymmärrä niitä ihmisiä, jotka vetää buranaa kuin karkkia. Vähän jos jostain nippasee, niin otetaan buranaa...



Ja syy miksi olen ylpeä siihen, että olen luomuna synnyttänyt, käy ilmi jo tuossa sanassa. Eli kyse on LUONNONMUKAISESTA synnyttämisestä... niin sen Jumala tai joku muu viisaudessan suunnitellu menevän. Muutenhan siellä kohdussa vois olla vaikka epiduraalit jo valmiina, muiden hormonien seassa ;)

Mulle on ollut tärkeää synnyttää ilman kipulääkkeitä koska olen lukenut niiden sivuvaikutuksista. Esim. epiduraalin käyttö on lisännyt hurjasti imukuppisynnytyksiä. Ei varmaan ole kummallekaan kiva että revitään väkisten ulos. Kun synnytykseen puututaan niin aina on riski että se hidastuu. Vauvan ei ole hyvä olla yhtään ylimääräistä hetkeä siellä tulollaan vaan pitäisi yrittää jouduttaa synnytystä eikä nukkua epiduraalin voimin. Pitäis vähän miettiä sitä pientä missä tilanteessa on!



Kivut ovat olleet mielestäni kovia, eka meni vielä mutta tokan lopussa tuntui etten enää kestä hetkeäkään, oli paljon nopeampi ja rajumpi kun eka. Mutta sitten jo oli vauva maailmassa ja homma selvä. Ja minä olen siis ihminen joka myös ottaa hammaslääkärissä puudutuksen ja verinäytteenotto tekee heikkoa. Synnytys ei ole lääketieteellinen operaatio kuten esim. rinnan poisto niin kun joku vertasi.

Mulle oli jo synnytykseen lähtiessä selvää, että kaikki mahdolliset kivunlievitykset kokeillaan jos on tarve :) En yhtään huonompana tai parempana pidä luomusynnyttäjiä, sillä jokaisen synnytys on yksilöllinen. Mikähän on ap:n synnytyksen kesto? Minuakin kiinnostaisi tietää...



Itseäni rääkättiin 18 tuntia, sit puhti loppui ja tehtiin kiireellinen sektio (vauva avotarjonnassa). Otin ilokaasua, aguarakkulat ja epiduraalin, enkä yhtään ollu lääketokkurassa. Kuvittelin vaikeaa endometrioosia sairastavana, että kipukynnys on tosi ylhäällä mut ei todellakaan ole. En tiiä mitään niin kauheita, kun synnytyskivut vaikka en kokenu edes ponnistusvaihetta. Terve (eikä yhtään lääketokkurainen) poika syntyi :) Seuraavana päivänä tehtiin lantioröntgen, joka osoitti että prinssimme ei olisi edes mahtunut tulemaan. Luojan kiitos vaisto sanoi, että nyt riittää!

Luonnonmukaisuus ei aina ole paras vaihtoehto, jos täysin luonnonmukaisetsi mentäisiin niin lapsi- (ja synnytys-) sekä muu kuolleisuus olisi ihan eri lukemissa, ja odotettavissa oleva elinikä olisi noin 40-50 vuotta oloista riippuen.

Eli kyse on LUONNONMUKAISESTA synnyttämisestä... niin sen Jumala tai joku muu viisaudessan suunnitellu menevän. Muutenhan siellä kohdussa vois olla vaikka epiduraalit jo valmiina, muiden hormonien seassa ;)

mutta syöpää ja synnytystä on musta aika tyhmä lähteä vertailemaan.

Synnytyksessä lääkitys on vapaaehtoista, eikä paranna mitään....syöpälääkitys taas on aika välttämätöntä jos tahtoo vielä elää ;) Siinä kohtaa missä VOI valita luonnonmukaisuuden, sen teen, ja kyllä lääkkeitä olisin synnytyksessäkin ottanut, jos se olisi OMAN tai VAUVANI HENGEN vuoksi ollut tarpeellista, mutta jos sillä oli tarkoitus vain päästää minut vähemmällä, niin en sitä tehnyt.



Tässä näkyy mun mielestä muutenkin aina elämänasenne näissä jutuissa. ne jotka tahtoo muutenkin mennä aina siitä mistä aita on matalin, on ensimmäisenä ruikuttamassa epiduraalia, sektiota, tuttipulloa jne. Kun ei viitsitä yrittää edes imettää vauvaa, kun SEKIN tekee kipeetä.

itselläni kävi näin. Puolentoista vuorokauden tolkuttoman tuskan (aika, josta muistan ehkä noin 1/3 koska kivut oli niin kovat) jälkeen sain epiduraalin (ja oksitosiinin) ja aukesin 8 cm tunnissa (lapsi ulos ilman imukuppia). En uskalla edes ajatella miten pitkään olisi mennyt jos en olisi saanut epiduraalia! Kipu vaan veti ihan solmuun ja poikki, en sanut nukuttua ja vaikka olin etukäteen ottanut selvää kaiken mahdollisen luomukonsteista ei niistä ollut apua (yrityksen puutteesta ei ollut kyse, tahdosta vielä vähemmän, mutta kun ei niin ei).

Mulle on ollut tärkeää synnyttää ilman kipulääkkeitä koska olen lukenut niiden sivuvaikutuksista. Esim. epiduraalin käyttö on lisännyt hurjasti imukuppisynnytyksiä. Ei varmaan ole kummallekaan kiva että revitään väkisten ulos. Kun synnytykseen puututaan niin aina on riski että se hidastuu. Vauvan ei ole hyvä olla yhtään ylimääräistä hetkeä siellä tulollaan vaan pitäisi yrittää jouduttaa synnytystä eikä nukkua epiduraalin voimin. Pitäis vähän miettiä sitä pientä missä tilanteessa on!

On aika erikoista väittää, että elämänasenne näkyy näissä jutuissa. Synnytyskipu kun on täysin subjektiivista. Eli vaikka sinä olisit synnyttänyt täysin luomuna, et voi väittää, että esim. epiduraalin avulla synnyttänyt olisi päässyt helpommalla tai mennyt siitä mistä aita on matalin. Koska on hyvinkin mahdollista, että epiduraalin avulla synnyttänyt onkin kokenut synnytyksessään enemmän kipua kuin luomuna synnyttänyt. Sitähän ei koskaan saa tietää onko asia näin ollut, mutta se on mahdollista.



Jos synnytys menee hyvin ja luomusti, niin toki on syytä olla onnellinen ja iloinen, siitä että kaikki on mennyt nappiin, mutta en ymmärrä miksi aiheesta pitäisi ylpeillä. Ei synnytyksen hyvin sujuminen ole mikään oma ansio, vaan monien asioiden tulos.



Toki kivunlievityksen kanssa voi tehdä tiettyjä valintoja, mutta ei aina voi siinäkään valita. Ja jos synnytyksessä kipu on niin kovaa, että synnyttäjä on koko ajan tajunnan rajamailla, niin siinä ei paljon enää itsensä psyykkaminen auta.

Itse olen synnyttänyt kaksi lasta. Toisen epiduraalilla ja toisen ilman. Ja molemmat synnytykset olivat yhtä kivuliaita, ja kumpikin ponnistusvaihe on tapahtunut ilman mitään kivunlievitystä. Tästä syystä olen miettinyt sitä, että todennäköisesti epiduraalisynnytyksessäni kipu oli paljon kovempi, kuin luomussa, koska molemmat tuntuivat yhtä pahoilta. Omalla kohdallani siis tuo epiduraalisynnytys on ollut kovempi "uroteko", jos synnytyksestä niin voi sanoa.

Siis kun täällä puhutaan lääketokkurassa olemisesta ja että synnytys menee ohi kun on niin tokkurassa.Ja että vauva on syntyessään lääketokkurassa.



Itselläni on eka vauva syntynyt epiduraalin avulla ja vika spinaalin enkä todellakaan ollut mitenkään tokkurassa vaan todella skarppi ja jaksava kun ei kipuja ollut yhtään. Kaksi keskimmäistä on luomuna syntyneitä ja olin todella tokkurassa kivusta nimittäin. En juurikaan noista synnytyksistä muista mitään toisin kuin ekasta ja vikasta. Samoin eka ja vika saivat paremmat pisteet kuin nuo keskimmäset ja olivat pirteämpiä synnyttyään.



Niin ja tuosta pinalisynnytyksestä kätilöt sanoivat että jos kaikki synnytykset olisivat sellaisika kun tuo synnytys oli olisi heidän työnsä todella helppoa ja mukava.

Ei tietenkään puudutoksettomasta synnytyksestä PIDÄ olla ylpeä, mutta miksei siitä SAISI olla?! Keneltä se on oikeasti pois? Onko se jotenkin väärin? Olen itse synnyttänyt neljä lasta ilman kivunlievitystä ja kyllä olen erittäin yleä itsestäni, että olen siihen kyennyt! Minulla on erittäin matala kipukynnys ja lähes pyörryn kun minulta otetaan verikoe sormen päästä, mutta synnytykset olen kestänyt ilman puudutteita.



Ja kyllä olen ollut myös ylpeä itsestäni, että olen sittemmin pari kertaa antanut hammaslääkärin porata ilman puudutusta. Olen ylpeä myös monista muista asioista, enkä todellakaan aio lopettaa ylpeänä olemista sen takia, että jollakin toisella on ehkä asiat toisin. Miksi ihmeessä minun edes pitäisi?

Se on niin iso asia sille naiseuden kokemiselle.

Miksi kipulääkkeittä synnyttänyt ei saisi olla itsestään ja suorituksestaan ylpeä?

Olkaa te kaikki muutkin!

Ei ainakaan minun!

Juuri viime viikolla oli yksi nainen, jonka lihakset meni totaalisen lukkoon kivun takia, mutta ei millään olisi ottanut kivunlievitystä. Siinä oli jo oikeasti lapsen henki kyseessä ennen kuin imukupilla vedettiin vauva ulos.

ja tapahtuma on alusta loppuun tavallinen ja turvallinen.

Itsellä rv 38 enkä todellakaan aio kieltäytyä kipulääkkeistä kun aika tässä kohta koittaa. Miksi ihmeessä tarvitsisi kärvistellä kun helpotustakin on olemassa?!

Ei tee sinusta parempaa ihmistä vaikka oletkin pullauttanut ilman kivunlievitystä.

on juuri todella outo! Samoin kuin se että hammaslääkäri käski ottaa jo ennen viisaudenhampaiden poistoa kipulääkkeen, jota en kyllä tehnyt. Kyllähän lääkettä otetaan silloin kun sitä tarvitaan eikä "varalta" etukäteen. Varsinkin kun synnytyksessä päätös tehdään myös lapsen puolesta.

kivunlievitystä pykännyt. Ilokaasua kerran vetäisin ja aloin yrjötä maskiin. Oli niin nopeita synnytyksiä, ettei mitään ehditty antaa. Oma liike ja kätilön & miehen hieronta ja nipistely auttoi. Pakkohan se oli kestää kuten esiäidit aikoinaan, eikö?

Koetko olevasi jotenkin parempi kuin kivunlievityksellä synnyttäneet?