Lue keskustelun säännöt.
Nyt mennään sitten KELTOn juttusille 4-vuotiaan " häirikköpoikani" takia.
01.02.2008 |
Minulla on 4-vuotiaat kaksoset, tyttö ja poika. Luonteeltaan he ovat täysin erilaiset, kuten sisarusten kuuluukin olla. Eiväthän he ole kaksosuudestaan huolimatta yhtä ja samaa, vaikka niputtamistakin on joskus yritetty.
Kävin lasteni päiväkodissa lasteni kasvatuskeskustelut ryhmän hoitajien kanssa. Paikalla oli kaksi hoitajaa, joista kumpikaan ei ole varsinaisesti poikani omahoitaja (hän on aina sairaslomalla). Aloitimme tyttärestäni, joka saikin runsaasti kehuja sosiaalisuudestaan, musikaalisuudestaan, yms. Sitten oli pojan vuoro. Näin hoitajien ilmeiden vakavoituvan ja kun kävin lomaketta läpi, kummaltakaan ei herunut yhtään kommenttia mihinkään asiaan. Poikani on motorisesti lahjakas, liikunnallinen pakkaus, mutta ohitettiin tyystin.
Sitten oli hoitajien vuoro puhua... Poikani kuulemma häiriköi ryhmää, ei kuuntele satuja, ei halua osallistua yhteisiin juttuihin, jne. He haluavat kuulemma keskustella KELTOn kanssa poikani tilanteesta.
Vaikka myönnyin neuvojen hakemiseen KELTOlta, minulle jäi tästä keskustelusta todella paha mieli. Yhtään posiitivista asiaa en kuullut pojastani, lieneekö niitä hoitajien mielestä edes olemassa. Kerroin, että poikani on kotona kiltti poika, joka tosin vaatii eri tavalla huomiota kuin sisarensa ja on paljon herkempi luonteeltaan. Hän ei ehkä sopeudu isoon ryhmään vielä tuon ikäisenä ja koska häntä ei ryhmässä ehditä kuuntelemaan, hän kokee itsensä syrjäytetyksi ja lyö ehkäpä läskiksi monet asiat.
Jotenkin tuntuu siltä, että ryhmän hoitajat eivät halua nähdä vikoja itsessään eikä ryhmän toiminnassa. Lapset on helppo leimata villeiksi ja häiriköiksi, kun ei saada heistä otetta ja ryhmään kuria. Koko viime syksyn ryhmässä oli vain yksi vanha vakihoitaja, muut olivat sijaisia. Eli lapsethan tästäkin viime kädessä kärsivät...
Kommentit (78)
Niin, sinäpä sen sanoit. Äitinä on todella raskasta kuulla pojastaan negatiivisia asioita, vaikka ne totta olisivatkin. Kyse on nyt tässä avauksessani siitä, että en saanut kuulla pojastani minkäänlaista hyvää palautetta, jota taas tyttärestäni kerrottiin.
Onko todella niin, arvon arvostelijat, että lapsi on jo 4-vuotiaana paha, eikä hänestä todellakaan ole mitään hyvää sanottavaa? Ovatko kaikki pk:n hoitajat niin täydellisiä, ettei heissä voi olla mitään vikaa? Ei asenteess, ei ammattitaidossa, ei tiedoissa ja taidoissa?
Jos poikani häiriköi ryhmässä eikä kuuntele satuja keskittyneesti, niin täytyyhän asialle toden totta jotakin tehdä. Menen nyt kuuntelemaan, mitä KELTOlla on meille sanottavaa... Otan vastaan neuvot, kuten näissä fiksummissa vastauksissa ohjeistettiin.
Kuten sanoin, tunnen kuitenkin poikani kaikista parhaiten eikä aiempina vuosina ole koskaan tullut vastaavaa palautetta. Viime vuotinen omahoitaja, joka olikin aina töissä ja oli muutenkin todella hyvä työssään, tykkäsi kovasti kaikista hoidettavistaan ja se myös näkyi lasten käytöksessä. Silloin ryhmä tosin oli pienempi, vain 12-13 lasta. Pojallani ei ole ADHD:tä, eihän tässä nyt siitä ole kysymys!
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä kouluttamattomia kotiäitejä/päiväkodin hoitajia on vittuilemassa joka ketjussa ja he uskaltavat avata lärvinsä ainostaan netissä. Täällähän voi aina katsoa asioita mustavalkoisin laseilla ja haukkua jokainen vanhempi, joka erehtyy arvostelemaan päivähoitohenkilökunnan toimintaa.
Tsemppiä! Toivon että saatte poikanne asiat kuntoon.
jos tytär pärjää siellä, poika ei. Ryhmä on tismalleen sama molemmilla.
Et kommentoinut asiaa mitenkään vai onko nämä lapset tuontitavaraa.
Tytöillä keskimääräistä useammin on hoitajien ja opettajien suosima temperamentti, joka edesauttaa hyväksynnän saamista, toisentyyppinen temperamentti taas altista huonolle kohtelulle ja ongelmien syntymiselle. Lisää voi lukea Keltikangas-Järvisen kirjoituksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei sitten myöskään ole synonyymejä.
Vierailija:
Tytöillä keskimääräistä useammin on hoitajien ja opettajien suosima temperamentti, joka edesauttaa hyväksynnän saamista, toisentyyppinen temperamentti taas altista huonolle kohtelulle ja ongelmien syntymiselle. Lisää voi lukea Keltikangas-Järvisen kirjoituksista.
Mun mielestä ikävää on se, että ap ei saanut positiivista palautetta :(. En nimittäin usko, että ap:n poika on niin läpeensä hankala ja paha, ettei mitään hyvää olisi kerrottavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä vai vapaapäivällä vai kenties työtön ??????????
Kerroit opiskelleesi 9 vuotta joten pitkät opinnot takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Temperamentilla vain ei voi selittää häiriökäytöstä loputtomiin.
55
Vierailija:
Häiriökäytös ja temperamentti ei sitten myöskään ole synonyymejä.
Tietenkään ei. Mutta ' vääränlainen' temperamentti johtaa valitettavan usein häiriökäytökseen, jos siihen temperamenttiin ei osata suhtautua oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun poikani siirtyi esikoulusta ensimmäiselle luokalle, olimme luottavaisella mielellä, sillä esikoulun palaute oli ollut hyvin positiivista. Siellä ymmärrettiin lasten yksilöllisyyttä ja negatiivista palautetta ei tullut. Aina kehuttiin ja ymmärrettiin.
Ekaluokan ensimmäinen keskustelu oli järkytys, koska opettaja toi pojastani esiin vain huolenaiheensa. Poika oli ottanut luokassa pellen roolin, häiriköi tuntia, ei suhtautunut vakavasti kouluun ja osa maneereista oli isommilta kavereilta selvästi opittuja.
Vaikka kritiikki oli tyrmäävää eikä mitään positiivista sillä kerralla tuotu esille oli keskustelu silti loppujen lopuksi positiivinen asia. Tartuimme opettajan kanssa ja kotona pojan käytökseen, rajoitimme isojen poikien kanssa seurustelua ynnä muuta.
Muutamassa kuukaudessa asiat muuttuivat, poika sopeutui ryhmään hyvin ja sai kehuja ja kiitosta, tyhmät maneerit jäivät pois ja koulu on siitä saakka sujunut todella hyvin.
Olen kiitollinen siitä, ettei meitä vanhempiakaan " silitelty päähän" tai alistuttu pojan käytökseen, vaan tartuttiin toimeen. Pojan koulutie olisi voinut muodostua aivan toisenlaiseksi ilman jämäkkää opettajaa.
perusteella. Mäkin haluaisin olla yhtä viisas ;o).
Kun ei näistä voi koskaan tietää todellista tilannetta, miksei voi lähestyä asiaa objektiivisesti, tarjota myötätuntoa, esittää järkeviä vaihtoehtoja? Se kertoo aika paljon vastaajasta, kun käy aloittajan kimppuun sen kummemmin mitään taustoja tietämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin niin kuin sen kummemmin tietämättä ap:n koulutusta.
Fiksua puhetta, kiitos siitä.
Jätän haukkujat omaan arvoonsa, heitä kun riittää tällä palstalla joka ketjussa.
Ap.
Eskarin kasvatuskeskustelussa toinen kaksosista kuitattiin yhdellä lauseella. " Hienosti sujuu, osaa jo lukeakin eikä ole ongelmia" . Niin kuin osasikin, lapsi oppi lukemaan jo viisivuotiaana. Olisin kuitenkin halunnut jutella lapsen pärjäämisestä muiden lasten kanssa, hän kun on varsin määräilevä ja ylimielinenkin. Ei kuitenkaan ollut aikaa, kun piti loppuaika käyttää toisen lapsen mollaamiseen.
Mulle jäi tosi paha mieli siitä keskustelusta. Lapsi piirsi väärällä tavalla (enemmän yksityiskohtia kuin muilla samanikäisillä, mutta kun se piti kynää väärällä tavalla kädessä, niin lopputulos nollaantui). Lapsi söi huonosti ja se oli suuri ongelma. Mitään selkeää ongelmaa ei mainittu, mutta kaikki oli vähän huonosti. Mitään positiivista ei löytynyt.
Koulukypsyystestissä käytiin ja ihan normaaliksi todettiin. Koulussa on mennyt tosi hyvin, opettajalta ei ole tullut yhtään negatiivista palautetta.
Ap:lle, meillä tällainen kokemus. Poikamme oli pienestä pitäen samassa päiväkodissa, tosi rauhallinen tapaus, pienempänä oli motorisesti epävarma, nyt ei enää, kielellisesti ja sosiaalisesti aina ollut taitava. Kasvatuskeskusteluissa ja päivittäisesti tuli aina hyvää palautetta.
Päiväkodissa tehtiin viisivuotisarviotesti ja hoitajat halusivat sen seurauksena (tai olivat päättäneet jo sitä ennen) että tarvitaan toimintaterapeutin arviota pojasta. Palaute testistä ja testitilanteesta oli yhtäkkiä ihan negatiivinen. Kuvailtiin miten poika oli " kiemurrellut" , " ollut outo" jne. Arvioon lähettämisen kriteerit ei täyttyneet, mutta kun halusivat pojan sinne niin olivat yhtäkkiä kovin negatiivisia. Toimintateapeutti oli sitä mieltä että ei olisi ollut mitään syytä lähettää poikaa hänelle.
Hoitajat eivät paljoa jälkeenpäin asiaan viitanneet ja suhtautuminen poikaan jatkui hyvänä kuten aina ennekin. Tämä meidän episodi siis oli aivan pikkujuttu ja tulkitsen sen niin, että tarkoittivat varmasti hyvää, olivat epävarmoja ja sen takia ulosanti oli niin negatiivista ihan yhtäkkiä.
Kiitos kommenteistasi.
Minä luulen, että huomiota vaativa lapsi leimataan ryhmässä helposti erilaiseksi ja jopa häiriköksi sen takia, että hoitajilla ei kuitenkaan ole riittävästi a) voimavaroja lasten yksilöllisyyden ja erilaisuuden hyväksymiseksi, koska ryhmäkoot ovat suuria ja mihinkään ylimääräiseen ei ole aikaa, b) koulutusta siihen, että he näkisivät, miten " sabluunan" ulkopuolelle jääviä ei-niin-kilttejä-ja-sopeutuvaisia-lapsia voisi käsitellä, ja että miten ryhmässä olevia ongelmia voitaisiin kokonaisvaltaisesti tarkastella ja nämä ongelmat ratkaista. Harvapa sitä haluaa myöntää, että omassa toiminnassa voisi olla parantamisen varaa.
Periaattessa lasteni päiväkotiryhmän hoitajat ovat varmasti kaikki hyviä hoitajia, sitä en kiistä. Mutta en todellakaan tykkää siitä, että sairaspoissaoloja on jatkuvasti, minkä johdosta ryhmässä on aina sijaisia, ja välillä jopa sijaisen sijaisia. Mielestäni myös suhtautuminen kiusaamiseen kommentilla " pojat on poikia" ja " X:llä on isoveli" kertoo joko välinpitämättömyydestä, ammattitaidottomuudesta tai sitten keinojen puuttesta puuttua asioihin.
Ja vielä arvostelijoille tiedoksi: En ole missään viestissäni sanonut, että poikani on häirikkö. Hän ei ole ryhmässä pahin potkija, lyöjä ja tönijä, vaan saa niistä itse yhtä lailla osakseen. Esim. kiroilu on tullut kotiimme pk:sta, koska meillä ei kotona kiroilla eikä etenkään lasten kuullen. Ongelmana on se, että poika ei selvästikään sopeudu isoon ryhmään eikä viihdy omassa ryhmässään. Syitä on monia, enkä kaikkia ole tuonut edes viesteissäni ilmi. Siihen menisi koko päivä.
Ap.
paitsi mitä nyt ketjun otsikossa.
Lohdutuksena ja omasta kokemuksestani voin sanoa, hyvä että lapsen käyttäytymiseen puututaan sillä lapsi voi ryhmässä vieraiden lasten kanssa olla täysin erilainen kuin kotona. Kannattaa olla aktiivinen. Jos jotain haluaa " korjata" se kannattaa tehdä hyvissä ajoin ennen kuin on myöhäistä tai huomattavasti vaikeampaa. Äitinä on todella raskasta kun omasta pienestään (jonka näkee aivan muunlaisena kotona) kuulee vain ja ainoastaan neg. palautetta.