Mä tein päätöksen alkoholisoituvan mieheni suhteen.
Alkoholisoituva on aika kauhean kuuloinen sana, mutta pelkään todella että siihen suuntaan mieheni on menossa. Hän on nyt kesästä asti käynyt todella paljon kapakassa. Yhdessä vaiheessa sovimme, että käy maksimissaan kahden viikon välein, ja sopimus pitikin vähän aikaa. Mutta nyt mieheni käy ryyppäämässä 1-2 kertaa viikossa, ja aina tulee räkäkännissä kotiin. Olen itkenyt, anellut, keskustellut ja huutanut hänelle, että ryyppäämistä pitää vähentää huomattavasti, mutta mikään ei tehoa. Miehen mielestä ongelma on vasta jos ryyppää 8 kertaa viikossa. Meillä on siis pienet lapset, jotka eivät vielä mielestäni ymmärrä tilannetta, koska isä ei juo kotona, ja lapset muutenkin tottuneet että isi nukkuu aamulla pitkään ja on paljon töidenkin takia poissa kotoa.
Siis ilmoitin tänään miehelleni, että enää en kiellä menemästä kapakkaan, en soittele perään tms. Menköön miten menee, ja mä meen sitten lasten kanssa eri osoitteeseen kun saan tarpeekseni. Tää päätös oli tosi huojentava, koska olen huomannut ettei mikään mitä mä teen auta tähän tilanteeseen. En tiedä auttaako tämä mun välinpitämättömyyskään miestäni, mutta itseni on saatava mielenrauha, eikä koko ajan miettiä miehen tekemisiä. Voin keskittyä olemaan hyvä äiti. Tosin pelkonani on tietenkin se, että mies tosiaan alkoholisoituu, ja näin vie jotain todella arvokasta lapsiltamme.
Kommentit (8)
Tuollamenollahan se ryyppää vaan kerran. Kun näyttää että jatkuu vaan.
Mietin vain, että mikäköhän on sellainen raja juomisessa, että voin jättää mieheni? tarkoitan siis sitä, että kuinka paljon yleensä pitäisi sietää ryyppäämistä, mikä on normaalia? En haluaisi erota, ellei ole pakko, koska lähteminen on niin lopullista. Toivo tietenkin elää, että mies vielä ryhdistäytyy, nyt se olisi vielä mahdollista. Tuntuu että riistäisin lapsilta sen pienenkin ajan isän kanssa, mitä nyt ehtivät olla tämän kanssa. Mutta en halua roikkua turhaan miehessä, joka menee vain alaspäin. -ap
Sinä itse tiedät milloin on liikaa.
Voisin suositella luettavaksi Katerina Janouchin Läheinen.
T:2
Kotoa lähteminen on iso juttu, mutta itse en tinkisi, enkä epäröisi. Tärkeää kuitenkin on ettet anna periksi ajatukselle että olet vain nipottava akka tms, vaan pidät tiukasti kiinni siitä että lähdet koska mies juo liikaa, pallo on hänellä.
Luulen että mieheni ei oikein usko mun lähtevän, luulee mulle merkitsevän niin paljon kaikki materiaalinen, minkä miehen palkka mahdollistaa. Mutta itse tiedän että olisin onnellisempi jossain vuokrakaksiossa, kuin omassa talossa odottamassa miestä kotiin. Voi perse että tän piti mennä näin, mieheni on nyt kesällä ystävystynyt vääriin henkilöihin, jotka koko ajan pyytävät häntä ryyppäämään. Siis mieheni päätöshän se on, että lähteekö kapakkaan vai ei, mutta ilman näitä tyyppejä ei hinku sinne olisi niin suuri. Väkisinkin tulee mieleen, että mä olen huomattavasti tylsempää seuraa kun nuo kaverit. ja miten voi viinan hinku ohittaa lasten tarpeet? No voihan se, tiedän että alkoholismi on sairaus, mutta silti sitä on vaikea käsittää.
ettei käy niinkuin Karalahden Suskille.
Totta on että mikään mitä sanot tai teet ei muuta tilannetta.
Ainoa joka asiaa voi auttaa on miehesi.
Hienoa että olet saanut tehtyä päätöksen ettet anna itsesi sairastua siinä sivussa.
Vertaistukea löydät osoitteesta paihdelinkki. fi.