Äiti, lähtisitkö 1,5 viikon työmatkalle, jos...

mulla tulisi kauhea ikävä



pari-kolme päivää maksimi

Isä on vähintään yhtä hyvä hoitaja kuin minäkin.

Olisin jo pakkaamassa...

En hetkeäkään epäilisi, etteikö poikamme pärjäisi ihan yhtä hyvin isän kuin minun kanssa vaikka piempäänkin. Totuus on, että hänellä tulisi yhtä hyvin minua kuin isäänsäkin silti kova ikävä noin pitkän matkan aikana :-/ Ja minulla poikaa (ja miestäkin). Itse olen pitänyt omana periaatteenani, että yritän ylittää sen " niin monta yötä kuin ikävuosia erossa äidistä/isästä" myös silloin, kun olen yksin jossain. Mökillä mieheni oli silloin 5-vuotiaan poikamme (ja isovanhempien) kanssa viime kesänä 4 yötä putkeen, ja sekin tuntui ikuisuudelta minusta... Tosin olin silloin ihan yksin autiossa kodissamme työn takia, ehkä työmatkalla ajatukset pysyisivät paremmin kasassa.



Voisiko matkaa lyhentää edes vähän? Voisin ajatella olevani 5-7 yötä putkeen työmatkalla, jos se olisi tärkeä ja mieluinen reissu. Ja siis poikamme täyttää sentään kohta 6v ;) Kouluiässä viikkokin on ihan jees jo, onhan monet kesäleiritkin niin pitkiä. Varmasti poikanne ja miehesi pärjäävät hyvin ja jopa nauttivat " poikien omasta ajsta" , vaikka lähtisit koko 1,5 viikoksikin työreissuun, mutta ikävä saattaa iskeä kaikkiin. Ainakin kannattaa soitella usein, ja ottaa selvää, miten matkalta voi liueta tarvittaessa aikaisemmin, jos tulee yllätyksiä (esim. vakava sairastuminen tms. juuri sillä aikaa).



Kannattaa kuunnella sopivassa suhteessa sydäntä ja järkeä, niin eiköhän se vastaus löydy ihan perheenne sisältä :)

On toisella puolella maapalloa ja sinne ei valitettavasti niin vain pistäydytä. On tiukkaa duunia.

Miehellänikin oli iskenyt loppureissusta sen verran kova koti-ikävä ja hajotus, että hän päätti skipata loppuvuoden reissut delegoimalla ne ennemmin perheettömille työkavereilleen. Parin päivän reissuja me tehdään edelleen molemmat, mutta lasten ollessa pieniä (1,5v ja 5v) en itsekään halua pitkille työmatkoille minnekään.

Kuulostele, miltä ajatus

itsestäsi

tuntuu ja tee päätös ihan sen mukaan. Ei lapsi reissusta sentään " rikki" mene, sitä ei kannata pelätä. Toisaalta jos työmatka ei ole must ja itsekään et sinne hinkua kovin kovasti, kannattaa ehkä odotella vielä pari vuotta tai yrittää tosiaan lyhentää sen kestoa jotenkin?

Oletteko itse olleet koskaan työmatkalla, kun lapset on pieniä? Minä olen montakin kertaa, ja siitä on kyllä kadehdittavuus kaukana... En todellakaan lähde reissuun kuin pakon edessä, ja silloinkin yritän minimoida matkapäivät. Toiselle puolelle maapalloa en lähtisi kuin todella pakottavista syistä, koska sinne on tosiaan hankala mennä muutamaksi päiväksi piipahtamaan.



Jopa kouluikäiset lapset ikävöivät työmatkalla olevia vanhempiaan. Yksi reissu sinänsä toki sinne tai tänne, ei lapsi siitä rikki mene. Mutta ei se välttämättä kivalta tunnu kenestäkään, siihen kannattaa varautua jo etukäteen! Ja tosiaan edes soitella aktiivisesti kotiin.

ellei olisi AIVAN PAKKO.



Meidän 3- ja 5-vuotiaat kaipaavat isäänsäkin tämän parin päivän työmatkojen aikana kovasti. Puolitoista viikkoa on ihan liian pitkä aika. Johan siinä itsellekin tulisi ihan sairas ikävä.

Ei ole herkkua reissata perheellisenä miehenä maailmalla työn takia, vaikka se siltä ehkä kuulostaa kotiäitivinkkelistä. Lentäminen on puuduttavaa, duunia perillä enemmän kuin jaksaa painaa, hotellissa orpoa ilman vaimoa ja sitä lasten hälinääkin kaipaa yksin sängyssä kaukana kotoa maatessaan. Sitten kotona odottaa viela kiukkuinen ja turhautunut vaimo, ikäväänsä purkavat lapset ja työpöydälle kesken jääneet muut hommat. Not nice.



Eli en lähtisi, jos ei olis pakko. Tai ainakin kehotan unohtamaan kaikki utopistiset unelmat reissun houkuttelevuudesta missään muussa kuin korkeintaan rahallisessa ja urakehityksen etenemisen muodossa. Ja ehkä siellä nukkuakin saa sentään enemmän... Silti en suosittele.

reilun viikon työmatka kun lapsi oli 3 v.



Ei se mitenkään kamalaa ollut, kova ikävä oli kaikilla tietenkin. matkalla oli ihan mukava ja olipa ihana tulla matkan jälkeen kotiin.



Onneksi työmatkat ovat yleensä vaan parin päivän mittaisia.

Työmatkailu ei ole mitään herkkua! 1,5 viikon LOMALLE kyllä lähtisin ilman lasta, mutta tuskin ilman miestäni.

lähtisin heti, sillä: nykyiseen työnkuvaani ei kuulu ulkomaanreissuja. Työmatkat ovat kivoja SATUNNAISESTI. Yhdelle reissulle lähtisin heti, mielelläni.



Lisäksi pidän matkustamisesta, uusista ihmisistä, uusista paikoista. Vaikka työmatkat ovat kaukana huvittelusta, ehtii niidenkin aikana yleensä näkemään jotain -ja ainakin tutustumaan uusiin ihmisiin. Pidän sitä virkistävänä vaihteluna.



Ja kolmas syy: todellisuudessa olen yksinhuoltaja. JOS minulla olisi elämässäni ihminen, johon voisin luottaa (ja johon lapseni luottaisivat) niin paljon, että uskaltaisin jättää lapseni hänen hoitoonsa, tekisin sen kyllä. Yksinhuoltajana oppii arvostamaan sitä, että elämässä on luotettavia aikuisia jakamassa vastuuta lapsista.

Ikävä tietysti tulisi, joten puhelin olisi kovassa käytössä.



Mulla isä teki aikoinaan pitkiäkin reissuja (olin tosin ala-asteella silloin), ja soitti joka päivä jos vaan pystyi. Lähetti myös kortteja ja toi tuliaisia (yleensä joku pieni lelu, ei mitään kallista), ja vaikka ne eivät tietenkään korvanneet isän poissaoloa, otin ne merkkinä että isä ajatteli minua myös reissussa.

Isille on kyllä sallitua olla vaikka vuosi yk-joukuissa - miksi se on niin kamalaa jos äiti on viikon reissussa

Nyt, kun lapsia on kaksi, teen satunnaisesti 2-7vrk työkeikkoja. En pidä sitä mitenkään ihmeellisenä.

Lapsi on vielä hengissä ja avioliittokin kasassa =))