Uusperhe, miehen suku ei tule lapsen juhliin

Ja miten selitän hänelle isompana miksi hän ei ole niin tärkeä kuin muut

ap

miestäsi jututtamaan sukulaisiaan.

Toivoisin, että selventäisi hänen olleen vapaa ja itsellinen. kun sinut tapasi. (ja jos miestä häiritsee tuo sukulaistensa kylmäkiskoisuus sinua ja teidän lapsia kohtaan) Kertoisi myös, että hänestä tuntuu pahalta, kun hänelle rakkaita ihmisiä, jotka hän on elämäänsä valinnut, ei kohdella sukuun kuuluvina.

ja yleensä aika urheasti yritetään olla välittämättä. Mutta kyllä se miestäkin loukkaa kun vanhempia lapsia ei voisi vähempää kiinnostaa, ja omat vanhemmat ei...

ap

Jättikö mies ex-vaimonsa?

Vierailija:

Nyt jo useamman vuoden jälkeen on pakko myöntää, että miehen

Missä vika? Olen ystävällinen, tulen ihmisten kanssa toimeen. Mitään ilmeistä riita ei todellakaan ole ollut.

mutta miksi sitten rankaisevat minua ja viatonta lasta, syyttömiä tilanteeseen.

Olen kyllä huomannut että appivanhemmilla lämpimät välit eksään. Kun eksä oli todella loukkaava ja inhottava minua kohtaan, olivat selkeästi hänen puolellaan.

eipä meilläkään miehen suku ole kiinnostunut millään tapaa! meidän yhteisen lapsen synttäreitäkään ei muisteta, mutta kyllä ollaan jos jonkinlaista paraatia järjestämässä miehen edellisestäliitosta oleville lapsille. sitäpä minäkin olen miettinyt, että kuinka selitän lapselle sitten isompana, että isänpuoli ei ole sinusta mitenkään päin kiinnostunut...

että vika onkin varmaan siinä, että miehesi ei saa sukulaistensa mielestä olla onnellinen. ja niitä muita vituttaa kun sillä ei menekkään niin huonosti.



tsemppiä teille!

Ilman lasten läsnäoloa otatte miehen kanssa yhdessä aiheen puheeksi. Kai hän voi vanhemmilleen puhua jos joku mättää??

Katsotte sitten mitä sanovat ja toimitte sen mukaan.

Mä olen itse avioerolapsi, mutta vanhempani ovat onneksi aina pitäneet heidän väliset ongelmansa heidän välisinään. Joten äitini on kaikki nämä vuodet käynyt tädeilläni kylässä edelleen vaikka erosta on 20v aikaa ja ostaa joka joulu ex-anopilleen joulukukan. 10 vuotta sitten isäni meni uudestaan naimisiin ja hänen vaimonsa myötä mulle on tullut " sisar-puoli" perheineen, joka kyllä vähintäänkin viettää joulua ja pääsiäistä kanssamme. Vaikuttaako tässä sitten se, että me " lapset" tässä ollaan yli 30v. ? Tuntuu vaan oudolta ajatella, että omat sukulaiseni hylkäisivät esim isäni, jos hän olisi saanut lisää lapsia uuden vaimonsa kanssa. Lasten etua ja elämää pitäisi kaikkien ensisijaisesti ajatella!

siitä suurta numeroa. Kerro totuus, mutta älä mustamaalaa.

meillä anoppi on aina oikeassa ja vaikka olen pää punaisena sille huutanu ni on silti samanlainen paska kun hän ei ole sanonut ikinä mitään väärää vaan me ollaan tulkittu nämä väärin kun hän on vaan hyvää tarkoittanut mm. tuossa ei ole mitään järkeä, ei lapsesi sinua kaipaa, kyllä nyt virheen teitte jne. tollanen ihmistyyppi ei muutu koskaan. siksi mä en sinne enää menekkään.

että vanhemmat hyvittäisivät eksälle sitä mitä poikansa on tehnyt? Ja onko se sitten ollut heille niin kamala rikos, ettei sen pojan oikeastaan olisi pitänyt mitään uutta perhettä ansaita, ja ettei siitä ainakaan kovin näkyvästi saisi iloita ja melua pitää.

Ankea ajatus.

ap

ilmeisesti sitten miehen vanhempien mielipiteeseen ei voi enää vaikuttaa, he ovat vanhoja ja uskonnollisia.



Miten estän lasta kokemasta että hän ei ole tarpeeksi hyvä? Kyllähän hän jossain vaiheessa tajuaa että sen puolen suvun kanssa on aika kalsa olo. Miten kertoisin hänelle kautta rantain että vika ei ole hänen. Kun en itsekään sitä ollut tajunnut, että tämä ehkä juontaa siitä avioerosta kaikki.



isien synnit kolmanteen polveen...



ap

Samaan tapaan kuin vanhemmat komentavat lapsensa vaikka sukulaisen synttäreille vaikkei nuoriso sinne haluaisikaan? Se voisi kuitenkin olla isommille lapsille ihanaa kun he näkisivat pikkusisaruksensa ilon? (Ellei se sitten aiheuta heille kovaa kahnausta äitinsä luona...)



Itse asiassa löytyisikö miehestäsi voimia komentaa koko sukuaan käyttäytymään ihmisiksi teidän pientä lastanne kohtaan? Hyssyttelyn aika voisi olla ohi.

Minun oma sukuni on todella viileää. Me (he) vain emme ole kasvaneet välittämään toisistamme. Olen joskus miettinyt, onko syy äidissä ja äidin tavassa sotkea ihmisten välejä. En kuitenkaan halua syyllistää enää, vaan tehtyä ei saa tekemättömäksi. Oma sukuni ei käy missään juhlissa eikä muista lapsiamme. Näin oli jo sinkkuaikanani, jolloin ei ollut lapsia. Eli sukulaiseni saattoi käydä jopa samassa kaupungissa tervehtimässä ystävää, mutta ei vahingossakaan ottanut yhteyttä minuun. Tai joskus tuli puhelinsoitto, että " hei täällä ollaan, mutta en viitsi tulla sinun luoksesi käymään" . Jospa miehesi suku on tällaista kylmää väkeä, jotka eivät osaa välittää toisista ihmisistä.

Hän lapsia tavatessaan ikään kuin pyrki aina ja aina hyvittämään jotain, se ei ollut ikään kuin normaalia arkea.



Ehkä se oli jotenkin yleinen totuus, pahaa on tehty ja siitä täytyy rangaista ja maksaa, loputtomiin.



Mies yrittää puhua lapsia ympäri tulemaan, joskus onnistuu, joskus ei.



Paha juttu kun tämä on ilmeisesti ollut nyt sitten jo vuosia koko suvun yleinen totuus ja roolitus, aika vaikea sitä on mennä muuttamaan.



Ei ollenkaan hullumpi ajatus kirjoittaa AV:lle, eipä tämäkään ole koskaan tullut mieleen vaihtoehtona. Olen vaan ihmetellyt että jännä kuvio.



ap

asuvat lähekkäin (me eri paikkakunnalla) ja nämä seurustelivat jo teineinä. Minä olen varsin tuore virhe kuvassa.