Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

ulkomaalainen mies mukana synnytyksessä/valmennuksessa jne.

30.01.2008 |

onko teillä muilla mies osallistunut synnytysvalmennuksiin ja ollut mukana synnytyksessä?

tietääkö kukaan järjestetäänkö valmennuksia englanninkielellä koska mieheni ei ymmärrä suomea. miten esim. naistenklinikan henkilökunta puhuu synnytyksessä tai leikkauksen yhteydessä miehelle englantia vai onko ihan pihalla kaikesta?pitääko etukäteen asiasta ilmoittaa jonnekkin.

neuvolasta en ainakaan saanut yhtään opusta muuksi kuin suomeksi eikä kuulemma edes ole muulla kielellä...ihmetyttää kun ulkomaalaaisia perheitäkin on paljon missä edes äiti ei puhu suomea.



muutenkin olisi kiva kuulla kokemuksia miten kaikki on mennyt ja miten mies asian otti...monissa maissahan miestä ei mukaan edes päästetä.

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
30.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kättärillä sanottiin, että henkilökunnasta aina joku puhuu sujuvasti englantia ja nämä sitten hoitavat synnytyksen, jos on englannin kielinen synnyttäjä. En tiedä sitten miten on, jos mies englanninkielinen. Kannattaa käydä synnärillä tutustumassa ja kyselemässä. Kättärillä oli englanninkielinen tutustuminen viikottain myös.

Vierailija
2/9 |
30.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itseäni arveluttaa ulkomaalaisen miehen osallistuminen synnytykseen, kun tässä matkan varrella on muutenkin ilmennyt kulttuurieroavaisia suhtautumistapoja eri asioihin. Innolla on vauvan isä tulossa mukaan, mutta itse olen verrattain epäröivä. En edes kunnolla tiedä MITÄ muka pelkään siinä.... Ehkä jotain voimakkaita tunnereaktioita, joita en ole ennen kohdannut? No en tiedä siis itsekään, mutta omituinen olo on. Ehkä myös vauvan tilanne ja koko ajan uutta varmuutta/EPÄvarmuutta luova tilanne vauvan hyvinvoinnin suhteen (sikiön kasvu pysähtynyt, lapsivettä liian vähän, oma huonovointisuus) Anyway, itse tiedän, uskon, että suorituksena minulla on jo jotain näkökulmaa kolme lasta synnyttäneenä itse synnytystapahtumaan, vaikka jokainen kerta on taatusti ainoa laatuaan, miehelle kerta on ensimmäinen, eikä hänen kulttuurissaan juuri miehet osallistu synnytykseen automaattisesti.



Meillä yhteinen kieli englanti. Sain STAKES:in englanninkielisen " Meille tulee vauva" -lehtisen neuvolasta, kun ymmärsin pyytää. Varmasti sen saavat muutkin, mutta se ei ole neuvolassa välttämättä niin jokapäiväinen asia, että terveydenhoitajat ihan automaattisesti sitä osaavat/huomaavat tarjota. Minunkin terveydenhoitajani totesi, kun kysyin eglanninkielisiä versioita eri " läpysköistä" , että " Hei, tosiaankin, on meillä näitä ollut myös englanniksi!!" Kokien siis itsekin ahaa-elämyksen.



Ja jos ei neuvola tilaa niitä, niin luulisin, että STAKES kyllä lähettää kotiinkin, jos sieltä tiedustelee.



Mutta huolieni siivittämänä - täälläkin enää vain nimeksi joskus käyvänä tuli jätettyä tassunjälki kuitenkin tälle palstalle.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
31.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Esikoisemme syntyessa mieheni oli ollut alle kuukauden Suomessa, eli ei todellakaan osannut kielta. Valmennuksissa kavin yksin, silla englanninkielisia on tarjolla todella harvoin. Mutta neuvolassa kavimme yhdessa, neuvolantati osasi sen verran englantia etta parjattiin. Mieheni oli myos mukana tutustumiskaynnilla sairaalassa. Nehan tapahtuvat pienryhmissa, joten se, etta toimin samalla mieheni tulkkina, ei hairinnyt ketaan. Siistin, kodikkaan suomalaisen sairaalan nahtyaan mies oli jo innoissaan ajatuksesta, etta han tulee mukaan. Myos perhehuone oli miehelle (ja minullekin) positiivinen yllatys.



Synnytys itse sujui hyvin ja miehesta oli todella paljon tukea (vaikka alunperin han pelkasi omaa reaktiotaan, etta tuntuuko se kauhealta jos minulla on kovat kivut). Siita on nyt jo kolme vuotta, eli en tarkkaan muista, miten kaikki meni, mutta sen verran katilot ja laakarit englantia osasivat, etta pystyivat selittamaan tilanteen. Miehen toki kannattaa ennalta lukea netista perusasiat synnytyksesta, sen eri vaiheet ja kivunlievitysmenetelmat, jottei kaikki ole aivan uutta.

Synnytys oli suht helppo ja nopea (vai kultaakohan aika muistot???), joka tapauksessa muistan hyvin sen hetken, kun katilo oli punninnut ja kapaloinut vauvan ja antoi sen miehelleni, jotta mina paasisin suihkuun, sanoen selvalla englannilla " This is for you" .



Mieheni kulttuurissa miehet eivat edes paase mukaan synnytykseen, mutta oltuaan mukana han on kehunut kaikille, miten mahtava kokemus se oli. Eli suosittelen lukemaan asiasta mahdollisimman paljon ja keskustelemaan avoimesti, mutta uskaltaisin melkein sanoa, etta kannattaa tulla mukaan! Ellei mies sitten pelkaa verta ja eritteita, niitahan synnytyksessa riittaa :) mutta joka tapauksessa, tsemppia!

Vierailija
4/9 |
31.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja hyvin meni, jos mieheni jotain oli tehtävä, niin minä sen kyllä hänelle siinä sain sanottua. Mutta aika passiivisessa roolissahan se isä muuten synnytyksessä oli, vaikka tärkeää minulle läsnäolo ja henkinen tuki. Sitten lapsen synnyttyä oli suureksi avuksi. Mutta hyvin me sielä ilman mitään tulkkeja tai erityis englannin lielistä hoitajaa pärjättiin. Pääasia että edes toinen vanhemmista puhuu suomea =) Niin ja kättäri.

Vierailija
5/9 |
05.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän molemmat lapset syntyivät Kättärillä ja mies oli kummallakin kerralla mukana. Suomenkielentaito hänellä oli keskinkertainen, englanti käytännössä nolla eli meille ei sillä kätilön englanninkielentaidolla ollut mitään väliä (vaikka sitäkin välillä yrittivät miehelle puhua...) :)



Haikaranpesän kahdessa valmennuksessa oltiin ja tulkkasin ne miehelle eikä tuntunut ketään häiritsevän. Itse synnytyksissä jaksoin tulkata kaiken tarpeellisen miehelleni vaikka se vähän etukäteen epäilyttikin. Hän toki jutteli itsekin kätilöiden kanssa suomeksi jotain asoita.



Mieheni kotimaassa ei myöskään ole tapana, että isä on synnytyksessä mukana; usein ei pääse vaikka haluaisikin. Sovittiin, että mies tulee valmennuksiin mutta saa kävellä synnytyshuoneesta ulos heti jos tuntuu pahalta. Lupasin olla suuttumatta jos niin kävisi :) Kaikki meni kuitenkin hienosti ja miehestä oli ennenkaikkea henkistä tukea kovasti.

Vierailija
6/9 |
05.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

..ainakin puhuivat sujuvasti enkkua miehelle. Selittivät koko ajan mitä tapahtuu ja tarjosivat kivunlievityksenä ilokaasua miehelle (lol, kivoja kuvia siitä albumissa kuinka mies vetää silmät ristissä ilokaasua). Toisen lapsen kanssa jouduin käynnistykseen joten olin tosi kauan päivystyksessä ja mulla oli mooonta eri hoitajaa ja eri lääkäreitä kun vuorot vaihtu, kaikki puhuivat englantia, jotkut pikkasen arastellen ja ujoina, mutta kuitenkin :)



Enpä muuten tiedä miten Marokossa synnytetään. Kotona vai sairaalassa? Mies mukana vai äiti tai kaveri, tai jopa yksin? Mun miehen kaverit ovat suurin osa olleet synnytyksessä mukana, eli se ei varmaan ole mikään kauhea kynnyskysymys heidän kulttuurissaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
05.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muistoja herää :) Kättärin päivystyksessä ensimmäinen hoitajani pyysi jos voisi puhua minullekin englantia että mun mies ymmärtää meidänkin väliset keskustelut. Vähänkö tuntu oudolle jutella englanniksi suomalaisen kanssa :D

Vierailija
8/9 |
06.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Me käytiin Espoon työväenopiston synnytysvalmennuksessa. Oli erilainen kun suomalainen valmennus, mun mielestä oli hyvä että siellä käytiin läpi synnytys vaiheittain että tiesi kumpikin mitä odottaa. Synnytyksessä mulla ei ole aavistustakaan mitä kieltä mieheni puhui hoitajien kanssa sillä osasi silloin jo vähän suomea, mutta tuntui että hänelle se oli positiivinen kokemus. Lapsemme syntyi Jorvissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
22.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla mies oli synnytyksessä mukana vaikka inhoaakin ja voi huonosti jos näkee verta. Mutta hyvin tuo siellä mukana pysy koko ajan. Ainoa millon mä pyysin sitä menee pois ulkopuolelle oli, kun laittovat epiduraalin ei varmaan kauheen kivan näköstä katseltavaa.



Kätilöopistolla synnytin ja kätilö puhui sujuvaa englantia. Ei käyty synnytysvalmennuksia, kun minulla oli, jo 2 lasta ennestään. Paitsi että en ole ikinä edes kerinnyt synnytysvalmennuksiin. Eka lapsi synty 1kk etuajassa ja toinen 1½kk. Kolmas tuli 2 viikkoa ennen laskettua aikaa. Miehelle kerroin jotakin synnytyksestä ym ei sen kumempia infotietoja sit itsekään etsinyt.



Minusta oli ainakin ihanaa, kun isä oli paikalla oli minun tukena kivuissa ja hiero supistusten aikana selkää. Ja isä samalla näkee, että ei vauva putkahda vaan jostakin maailmaan. Vaan se oikeesti tulee kipujen kanssa. Mies itki siellä synnytys salissa, kun tyttö synty. Oli niin onnellinen ;o) Rinsessa vienyt isukin sydämen kerralla ;o)



Sano että on jatkossa jos ja kun joskus ehkä lisää teemme, niin aina valmis lähtemään mukaan. Kovasti kertoili tapahtuneesta perheeleen ym. Kotimaassa nigeriassa ei miehet edes pääse synnytyssaliin mukaan. Ja kehu kokemusta!