Kielikylpyeskariin - kokemuksia?
Perheellämme on toisen germaanisen maan ja Suomen kaksoiskansalaisuus, ja meille oli itsestään selvää laittaa lapset ruotsinkieliseen kielikylpyyn kielen oppimisen takia. Päätös oli puhtaasti meidän vanhempien. Mielestäni viisivuotias lapsi on liian nuori päättämään millaisen koulutuksen hän haluaa. emme ole myöskään missään vaiheessa korostaneet lapsille heidän opetuksensa erilaisuutta emmekä edes puhuneet siitä sellaisena. Kaupungissa on myös ruotsinkielisiä kouluja, joten kielikylpy on ikäänkuin välimuoto. Puhtaasti ruotsinkielinen koulu olisi ehkä ollut turhan radikaalia jo yhden germaanisen kielen oppineille lapsille.
Paikkakunnallamme kielikylpylapset aloittavat yhdessä päiväkodissa viisivuotiaina, jatkavat vuoden jälkeen yhdessä esikouluun ja sieltä peruskouluun. Perheemme on sitoutunut kielikylpyyn koko peruskoulun ajaksi ja tähänastiset kokemukset ovat hyviä. Esikoinen aloittaa syksyllä koulun ja toinen eskarin.
Olen erittäin tyytyväinen kielikylpytoimintaan. Ainakin täällä toiminta on erittäin ammattimaista ja suunniteltua aina ryhmäkoosta opetussuunnitelmaan ja henkilöstön rekrytointiin asti. Henkilökunta on pätevää ja työhönsä sitoutunutta. Pari lasta on molemmista ryhmistä jäänyt pois joko paikkakunnalta muuton tai muiden syiden vuoksi. Erityisen tärkeänä pidän henkilökunnan osaamista. Luotan heihin 100%sesti.
Meillä ei tehty tietääkseni mitään erityisiä koulutestejä, mutta vanhempien varteissa käsiteltiin huolella mahdollisia ongelmia. Yksi lapsi siirtyi suomenkieliseen kouluun ja yksi tuplasi eskarin, syitä en tiedä. Mistään erityisryhmistä en tiedä, mutta arvostan sitä suvaitsevaisuustyötä mitä koulu tekee mm. maahanmuuttajalasten kanssa.
Kommentit (11)
Ja eskarivuoden ollut sekä suomenkielisessä että englanninkielisessä eskarissa. Kyllä sen jonkin verran rankempi on ollut, mutta meillä lapsella on ollut itsellä kokoajan (jo silloin 4v) kova motivaatio oppia kieltä. Ja nyt hän odottaa innolla pääsyä kieliluokalle.
Minulle jäi sorahtamaan korvaan tuo, että lapsi ei ole itse kiinnostunut asiasta. Yleensä kaikkien kieliluokkien (koulussa)ehtona on : lapsen oma motivaatio, hyvä suomenkielen taito ja lisäksi lapsen pitää olla ehdottomasti koulukypsä. Eli jos laspsellanne on jotakin lievääkin vaikeutta pk:ssa esim. keskittymisessä,kynänkäytössä,suomenkielessä, sos.suhteissa ym. en missään tapauksessa suosittele kielikylpyä hänelle.
Meillä poika ollut 4-vuotiaasta lähtien ruots. kielisessä kielikylpypäiväkodissa ja nyt siis eskari siellä meneillään. Itse en muista tarkalleen, miten kerroin lapselle aikoinaan kielikylvyn ideasta, mutta taisin ainakin korostaa sitä, että opet ymmärtävät sinua, vaikka puhuvatkin sinulle ruotsia. Lasta rauhoittaa varmasti tieto, että kaikki lapset puhuvat keskenään suomea.
Pojalla muuten eskari tuntuu olevan hyvin voimakkasti matemaattis-loogispainotteinen. Tietääkseni siellä ei edes pyritä opettamaan lukemaan. Tämä eroaa tietämistäni suomenkielisistä eskareista.
Lapsen oman äidinkielen tukeminen on tärkeää - kielikypyluokalle päästäkseen ainakin meillä pitää läpäistä äidinkielen lukemisen ja kirjoittamisen oppimisen valmiuksia mittaava testi.
Tämä tietysti johtaa siihen, että tietyt erityisryhmät jäävät pois kielikylpyluokilta ja itse pidän sitä hyvänä asiana puolin ja toisin.
Eiköhän sinne pitäisi lapsen itsensäkin olla innolla menossa?? Tai siis ehkä onkin, mutta rehellisesti sanottuna kuulostaa siltä, että on vain asetettu kovasti tavoitteita...:-/
Nimittäin erään tuttavan perheessä, jossa kielikylvetetyt (2 kpl) ovat jo aika isoja, on ajan myötä ilmaantunut (omasta mielestäni vähän turhia) ongelmia. Nimittäin jos ja kun vanhemmat eivät itse hallitse kylvetyskieltä melko lailla hyvin, on se pahimmassa tapauksessa lapsille ajan myötä aika rankkaa. Yrittäkääpä itse opiskella vaikkapa matematiikkaa kaikesta huolimatta *vieraalla* kielellä, jos ette esim. ole siinä erityisen lahjakkaita... :-/ Mutta kukin tyylillään, toki.
Taisikin tulla jo selväksi, etten itse oikein ymmärrä tätä kylvetystä kylvetyksen vuoksi - siis jos ei ole sukulaisia tmv. motivaatiota kylvetyskielessä. Jo se, että vanhemmat hallitsevat kylvetyskielen *erittäin* hyvin, on jonkinlainen peruste kylvetykselle. Tai että vanhemman/vanhempien työ on sellainen, että tulevaisuudessa saatetaan suunnata ulkomaille. Mutta muuten en sitä oikein ymmärrä... Suomen kielen taito lapsilla ja nuorilla (aikuisista puhumattakaan!) heikkenee koko ajan - minusta kannattaisi panostaa siihen enemmän. Mutta tämä on tosiaan vain oma mielipiteeni. ;-)
Koulusta en tiedä, mutta ei se kielikylpy päiväkodissa ole kovinkaan raskasta lapselle. Meillä toinen lapsi ollut kileikylvyssä noin 2,5 vuotiaasta ja toinen 1,5 vuotiaasta. Nuoremman ollut selvästi helpompi oppia kieli, mutta vanhmepi (nyt jo koulussa) ei paljon puhu vierasta kiletä. Ymmärtää kyllä kuitenkin ilmeisesti jonkin verran. Kielikylpypäiväkodissahan on aina paikalla myös lapsen omaa äidinkieltä puhuva henkilö eli jos lapsi ei vieralla kielellä ymmärrä mitä tehdään niin sitten otetaan se oma kieli käyttöön. Ei tarhassa myöskään " opisekella" vierastakieltä, vaan se tulee siinä arjen mukana laulujne, leikkien ja satujen yhteydessä.
ystäväni lapset ovat ihan suomenkielisiä, mutta ruotsinkielisessä tarhassa (ei siis kielikylpytarhassa) koska paikkakunnalla se oikeastaan ainoa vaihtoehto. Eipä heilläkään suurempia ongelmia ole siellä ollut.
" Tämä tietysti johtaa siihen, että tietyt erityisryhmät jäävät pois kielikylpyluokilta ja itse pidän sitä hyvänä asiana puolin ja toisin."
Eo. lainaus aiemmasta viestistä kuulostaa aika hurjalta, varsinkin heistä, joilla itsellä sattuu olemaan johonkin erityisryhmään kuuluva lapsi. Ajattelitko varjella lapsesi koko kouluajan " tietyiltä erityisryhmiltä" ? Entä harrastukset ja opiskelu? Miten voit taata, ettei hänen opiskelu- tai harrastusryhmäänsä tule ketään erityisryhmään kuuluvaa, tai työpaikalleen? Ns. normaali voi tietysti ottaa ja vaihtaa paikkaa aina jos joku hankala tapaus sattuu samaan ryhmään tai jakamaan työhuoneen tai kahvihuoneen, mutta on siitäkin aika paljon vaivaa.
Eikö olisi kuitenkin helpompaa, jos jo koulussa oppisi tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa? Saisi ennakkoluulojen sijaan eväitä ymmärtää erilaisuutta, liittyy se sitten käyttäytymiseen, toiseen kulttuuriin tms. Kielikylpyopetuksella on varmasti oma paikkansa yhtenä vaihtoehtona koulutarjonnassa, mutta ainakin oman lapseni kohdalla pidän taitoa tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa kielitaitoa tärkeämpänä.
Meidän lapset ovat aloittaneet kielikylpy eskarin paljon aikasemmin,kun vasta eskari iässä.Keskimmäiseni aloitti 4-vuotiaana.
Vanhin lapseni oli 5-vuotias,kun aloitti kielikylvyssä ja silloinkin johtaja kysyi,että onko ruotsinkielestä hänelle mitään tuttua aikasemmin.
Kerroin,että lapseni on katsonut pari vuotta buuklubben ohjelmaa ja muita ruotsinkielisiä lasten ohjelmia.Hän ymmärsi jo 4-vuotiaana mitä ohjelmissa sanottiin.Ja tuon vuoksi hänet sitten ilmoitinki ruotsinkieliseen kielikylpyyn mukaan.
Ensi käynnillä hän pystyi kommunikoimaan opettajan kanssa.Lapset ovat kuitenkin yksilöllisiä oppimaan uusia asioita.
Jos lastasi kiinnostaa ruotsinkieli,niin kielikylpy on loistava.
Täytyy kuitenkin muistaa,että opettajat puhuvat vain ruotsinkieltä eskarissa ja kirjatkin ovat ruotsinkielisiä.Sama jatkuu kielikylpy ala-asteella.Kirjat ja oppitunnit ovat ruotsinkielellä.Heillä on vain pari tuntia viikossa suomenkielen opiskelua.
Lasta ei kannata kuitenkaan pakottaa mihinkään,koska hänelle voi silloin tulla iso inho koko kieltä kohtaan.
Eskarilaisten kanssa puhutaan ainakin vain ruotsinkieltä täällä Helsingissä.
Jos lapsi ei ymmärrä jotain sanaa,niin opettajat koittavat selittää sanaa toisella tavalla tai elekielellä.
Tarkoitus on kuitenkin " opettaa" vierastakieltä,jos lapsi aina vain sanoo,että minä en ymmärrä ja opettaja vaihtaisi suomenkieleen,niin kuinka moni oikeasti oppisi vieraankielen.
toki lasteni tarhassa on ollut tilanteita,että joku pientenryhmässä oleva lapsi ei millään ymmärrä mistä puhutaan,niin silloin on haettu paikalle suomenkielinen erikoislastentarhan opettaja.
Lapset toki saavat sanoa suomeksi takaisin,jos tuntuu vaikealta,mutta opettaja kuitenkin toivoo,että lapsi vastaisi ruotsiksi takaisin.
pk:ssa on yksi ope, joka puhuu lapsille vain englantia. Kummasti on lapsi alkanut muutamassa kuukaudessa ymärtämään " komennot" ja kyselee kotona " mitä tää tarkottaa" (ääntämisen kanssa sitten olenkin pulassa...)
Olen ollut siinä uskossa,että kielikylpy tarkoittaa sitä, että pk:ssa/koulussa puhutaan VAIN vierasta kieltä.
myös koulussa kaikki muu opetus paitsi äidinkieli on englanniksi. Eli lapsenkin pitää olla aika motivoitunut.
Meidän poika 6 v aloitti kielikylvyn eskari-isässä. Muuta olivat aloittaaneet aiemmin, mutta me saimme onneksi vuotta myöhemmin paikan, kun joku lopetti.
Minulla ei ole tähän mennessä mitään huonoa sanottavaa kielikyvystä. Aloitus oli vaikea, koska muut osasivat, eikä meidän lapsi ymmärtänyt mitään. Siinä oli kilpailuhenkisen pojan itsetunto koetuksella.
Sen sijaan normaaalikoulu, (jossa vanhempi poikamme) on mielestäni vaativa mm. perinteisine kielenopetusmenetelmineen ja runsaine läksyineen. Kielkylvyssä (ainakin täällä) tehdään enemmän ryhmä- ja projektitöitä kuin tavallisessa koulussa.
Meidän paikkakunnalla eskari on ruotsiksi, mutta iltapäivähoito samassa ryhmässä suomenkielellä.
Ei lapselle voi kielikylyä oikein selittää. Me ainakin " markkinoimme" asian sillä, että on hienoa oppia leikin varjolla toinen kieli.
Tutkimusten mukaan kileikylpy auttaa kolmennen ja muiden kieltenkin oppimisessa ja esim. yo-kirjoituksissa kielikylpylapset pärjäävätä vähintään verrokkiryhmän tasoisesti, usein jopa paremmin. Suomenkielen oppiminen ei yleensä häiriinny. Meidän poikakin oppi lukemaan jo eskarissa uuden kielen tultua mukaan, joten ei ainakaan kielikylpy tätä kehitystä jarruttanut...
" Miinuspuolena" meillä on se, että ryhmä/koulukaverit on ympäri kaupunkia, koska kielikylpykouluja täällä on vain yksi. Toisaalta, jos vanhemmat ovat aktiivisia ja valmiita kuskaamaan, niin tämäkään asia ei ole iso ongelma.
-Wiltsu-
Olemme ilmoittaneet lapsemme ruotsin kielikylpyeskariin ja jos vanhempia vähän jännittää, niin lasta ainakin. Hän ei ole luontaisesti kiinnostunut vieraista kielistä mutta motiivimme tälle päätökselle ovat: 1. pieni ryhmä säilyy samana koko ala-asteen ja osin vielä yläasteenkin, ei pelkoa luokkien yhdistämisestä 2. ruotsin oppii kielikylpymenetelmällä kuin itsestään, muille lapsille ollut kouluaikana aikamoista takkuamista kun ei kiinnosta (sen sijaan englanti sujunut hyvin) 3. englannin oppiminen helpompaa kun pohjana on germaaninen sukukieli.
Onko muilla kokemuksia eskarin rankkuudesta? Entä iltapäivän hoitopaikka, onko kielikylpy parempi koko päivän vain iltapäiväksi suomenkielinen perhepäivähoitaja/päiväkoti.
Vielä yksi henkilökohtainen motiivini päätökselle. Muut lapset ovat olleet matemaattisesti lahjakkaita (näyttäisi sujuvan myös nuorimmalta) ja turhautuivat ekaluokkalaisina valtavasti. He osasivat jo kerto- ja jakolaskut kouluun mennessä mutta opetus oli numeroiden kirjoittamista ja luettelemista 1 - 20. Hiljalleen motivaatio katosi kokonaan kun ei ollut oppimisen haasteita. Lisätehtävät olivat sitä samaa, ei mitään uutta heille. Tilanne on epätasa-arvoinen lukijoiden suhteen. Kun muut harjoittelevat lukemaan, voidaan lukutaitoisille antaa kirjoja luettavaksi. Matematiikassa ei mennä yhtään eteenpäin muuta kuin hitaimman tahtiin.
Tästä näkökulmasta sitten ajattelin, että uudessa kielessä olisi haastetta. Lapsi on rauhallinen ja kiltti mutta ilmaisee kyllä tahtonsa. Hän siis ei ole kiinnostunut mistään ruotsin kielikylpyideasta koska ei ilmeisesti edes ymmärrä, mistä on kyse. Miten selittää lapselle " kielikylpy" ?