kotityöt kun äiti äitiyslomalla

En jaksa lukea koko ketjua, mutta totean vain että itselläni oli ensimmäisen lapsen kanssa sata kertaa rankempaa kuin nyt kahden lapsen kanssa. Nyt esikoinen nukkuu hyvin yönsä ja kuopus on nukkunut hyvin alusta alkaen, eli väsymys on totaalisesti vähäisempää kuin aikoinaan yhden lapsen kanssa. Virkeänä kotityötkin hoituvat jotenkin ihan kummasti, vaikka lapset kiipeilevät ja kinastelevat. Ap:lle ehdotan hankkimaan sinisarjan monitoimimopin ja siihen kertakäyttöisiä kuivaliinoja. Sillä saa lattiat pölyttömiksi alle viiden minuutin, kun samaan touhuun imurin ja mopin kanssa menee lähes tunti.

Ja tämä siis rakentavissa merkeissä niin että sinäkin olet valmis kuuntelemaan ja joustamaan jos/kun miehesi tuo keskusteluun uusia pointteja joita et ollut tullut ajatelleeksi.



Sitten kun sinä menet töihin ja lapsi hoitoon, niin sitten on uuden keskustelun aika. Tämä on tosi tärkeää koska muuten tosiaan voi käydä niin että se äitiysloman aikainen työnjako jää päälle ja sinä teet edelleen töiden lisäksi lähes kaikki kotihommat. Se päälle jääminen ei välttämättä ole miehen pahuutta, mutta ilman asioiden esille ottamista hän ei välttämättä edes tajua ajatella miten paljon aikaa sinulta menee joihinkin asioihin: vaatehuolto, ruokahuolto...



Itse olen sitä mieltä että ekan vauvan kanssa äidin pitää saada harjoitella ja ottaa löysästi kotihommien kanssa, sillä siinä on tosiaan harjoitteluaika meneillään. On tutustuttava lapseen ja löydettävä se äiti itsestään, ja lapsen kasvaessa tulee koko ajan uusia juttuja opeteltavaksi perhe-elämän saralla. Itse opin tehokkaaksi kodinhengettäreksi toisen lapsen myötä. Meillä oli kaikki suit sait ja puts ja clean, vaikka yleisesti ottaen olen oikea sikapossu. Silloi nopin ottamaan tehot siivouksista ja ruoanlaitoista, ja tekemään opitimaalisesti. No, tämä teho sittemmin laski aika lujaa kun kotiäitiysaika loppui...



Olen kyllä sitä mieltä, että se joka on päivät kotona, on siellä tavallaan töissä ja velvoitettu tekemään enemmän kotihommia kuin se joka työskentelee kodin ulkopuolella. Mikä se jako sitten on, sen päättää jokainen pari omalta kohdaltaan. Hankalaksi tämän tekee se, että molemmat saattavat oikein loukkaantua jos toinen vihjaakin että sinun pitäisi tehdä enemmän kotihommia. Kun siinä vauvassa on kädet täynnä työtä, äidin hommaa on hoitaa se lapsi. Ja töissä käyvä vanhempi, yleensä isä, sitten kokee että hän tekee raskasta työtä ja joutuu olemaan koko päivän pois perheen luota, ja palatessa siellä kaatuu niskaan tiskivuori ja pölykoiratarha ja päivällisen valmistus.



Kompromisseja, keskustelua, käytännössä kokeilua ja omien urien etisimistä. Sitä se perhe-elämä on. Vauvan voi ottaa mukaan keittiöhommiin tai siivoukseen. Anna sille kauha käteen ja pari pakasterasiaa ja värikkäitä kulhoja. Jne. Muistan kyllä itse ekan lapsen kanssa millaista se oli. Kun itse yritti tehdä jotain, niin vauveli veteli keittiön kaapit auki ja niiden sisällön lattialle N:nnen kerran. Toisen lapsen syntymä helpotti asiaa, lapsilla oli seuraa toisistaan ja äidin kiusana oleminen vähentyi huomattavasti, sai niitä omia hetkiä kotitöitä varten.