Tauko parisuhteessa -kannattaako?

kuin omasta suustani sinun juttusi !





et ole yksin.

mun vanhemmat oli vähän aikaa erossa ja se oli lapsen kannalta ihan sama kuin olisivat eronneet kokonaan sen aikaa kun sitä kesti, eikä asiat olleet ihan kunnossa moneen vuoteen sen jälkeenkään niin ettei se breikki mikään pikaliima ole joka korjaa kaikki.



Mitkä asiat teillä mättää?

ensin voisitte lomailla molemmat yksin, ilman perhettä, sekin tekee hyvää.

Mitä haluatte siltä erolta? Omaa aikaa? Vapautta tehdä mitä haluaa? Ne voi toteuttaa muuttamatta vielä erilleen, jakakaa vaikka illat ja viikonloput puoliksi, niin että omina iltoinaan ja viikonloppuinaan saa tehdä kaikkea mitä haluaa, ilman perhettä ja ilman selityksiä. Tämä vaikka määräajaksi, puoli vuotta vaikka.



VAI: vapautta harrastaa seksiä muiden kanssa. Siihen ei ole apua mistään enkä suosittele sitä missään nimessä , breikkiä tai ei.

On tosi epäviisasta ottaa nyt sellaisia riskejä, siinähän voi vaikka ihastua, ja sinne meni ihan hyvä perhe jonkun ohimenevän laastari-ihastuksen takia.

...Mieheni on todella paljon poissa, töissä pitkiä aikoja. Tämä ei varsinaisesti minua haittaa, pärjään lapsen kanssa hyvin keskenäänkin. Mutta minä en saa minkäänlaista huomiota missään asiassa, ainoastaan haukkuja. Milloin koti ei ole tarpeeksi siisti, milloin minä käytän rahaa turhaan, en arvosta miestäni ja hänen tekemisiään, olen liian lihava (omasta mielestäni en, vaikka paino on noussut alkuajoista), en harrasta mitään liikuntaa (ei ole aikaa, rahaa palkata lapsenvahtia tai edes omaa kiinnostusta).



Käytännössä mies on aina halunnut muuttaa ja muokata minua. Koskaan en ole kelvannut omana itsenäni.



Vaikka minä kerron, että jokin asia on minulle todella tärkeä, ei välitä, ei huomioi asiaa. minun ulkonäköni kuulemma inhottaa häntä.

Asioista on monesti keskusteltu, mutta mitään ei tapahdu.

Omaa vapaa-aikaa saan jos haluan, mutta kun keksinäinen suhde ei toimi.

Millon voi sanoa, että ansaitsee parempaa, kun kumpikaan ei halua muuttua?

Meillä oli jokseenkin sama tilanne, mutta sitten eräs iso kriisi muutti miehen käyttäytymistä. Nyt on valitettavasti luisunut taas liki samaan ja vauvan pitäisi syntyä kuukauden kuluttua.

Saisiko se miehen muuttamaan käytöstään?

Tai edes avioliittoleirillä? On aika yllättävää tajuta, että melkein kaikissa suhteissa on samoja ongelmia, eikä niistä siis pääse lopullisesti eroon suinkaan välttämättä edes puolisoa vaihtamalla. Muutenkin jokaiselle parille tekisi hyvää jutella suhteeseen liittyvistä asioista jonkun sellaisen ulkopuolisen kanssa, joka on puolueeton ja jolla on vastaavista tilanteista kokemusta.



Suosittelen parisuhdeterapiaa! Sinne voi mennä yksinkin, jos mies on niin lukossa ja jumittunut omaan typeryyteensä ;) ettei rohkene tulla mukaan. Siitäkin saa jo eväitä jatkoon, kun saa itse puhua ja kuulee hyviä vinkkejä. Eikä siitä ainakaan haittaa ole, vaikka lopulta silti päättäisit erota. Päinvastoin, ainakin osaat aloittaa uudet ihmissuhteet aidosti uudelta pohjalta. Joko nykyisen puolisosi kanssa tai kokonaan uuteen ihmiseen tutustuen, mieti se vasta myöhemmin, älä nyt.