Miten kertoa vauvasta isovanhemmille?
Eli meidän tilanne on tämä. Mieheni vanhemmat eivät hyväksy minua, oikeestaan vihaavat minua. Ovat yrittäneet monta kertaa saada meidät eroamaan. Minun vihaamiseen ei ole mitään syytä. He ovat vain päättäneet, että en kelpaa heidän pojalleen.
Nyt olen raskaana ja ongelmana on miten kertoa heille. He eivät tule lasta hyväksymään ja mieheni saa heiltä vain haukkuja ja vihaa. Ei huvittaisi kertoa ollenkaan. Olenko ihan tyhmä jos päätän, että heillä ei ole mitään oikeutta edes nähdä lasta, ennenkuin hyväksyy minut?
Kommentit (2)
Ymmärrän hyvin, ettet haluaisi olla missään tekemisissä miehesi huonosti käyttäytyvien vanhempien kanssa. Miehelläsi on varmaan tavallaan kuitenkin vielä ikävämpi tilanne - hänellä itselläänkin kuuluu olevan hankala suhde vanhempiin ja nyt hän on vielä heidän ja sinun välissään ja haluaa varmaan jollain tasolla yrittää pitää välejä yllä joka suuntaan? Mun mielipiteeni on, että yritä tukea miestäsi hänen päätöksessään, eli yritä olla tukena jos vaan pystyt jos hän haluaa yrittää luoda vanhempiinsa parempaa suhdetta ja esitellä myös uuden vauvan heille. Ei ole kivaa vauvalle eikä miehellesi jos vauvasta tulee kiistakapula, eikä varmaankaan lopulta sinulle itsellesikään.
Toki jos meno on ihan mahdotonta ei kukaan varmasti voi edellyttää, että sinun pitäisi viettää miehen vanhempien kanssa aikaa. Vauva on kuitenkin eri juttu siinä mielessä, että on myös miehesi lapsi. Keskustele siis miehesi kanssa ja yrittäkää yhdessä miettiä mikä olisi paras tapa toimia hankalassa tilanteessa. Miehen ja sinun välillä on kuitenkin kaikki ihan hyvin, vai mitä? Mitä hän tästä kaikesta ajattelee?
Edellisen vastaajan ehdotus kirjeen kirjoittamisesta kuulostaa joka tapauksessa hyvältä idealta.
Omat appivanhempani ovat ihan ok mutta tuntuu silti välillä raskaalta ajatukselta näin etukäteen ainakin (ennen kuin vauva on siis vielä syntynytkään) jakaa vauva heidänkin kanssaan. Ollaan kuitenkin ihan eri aaltopituuksilla monen asian suhteen. Mutta yritän miettiä miten rauha pysyisi parhaiten maassa miehen ja minun välillä suhteessa hänen vanhempiinsa - vanhempien käytös ja mielipiteet eivät kuitenkaan ole miehen syytä ja ensikädessä hän kuitenkin kärsii eniten siitä jos ja kun kovasti kärhämöin hänen vanhempiensa kanssa tai yritän rajoittaa heidän suhdettaan uuteen vauvaan.
Todella kurjaa, että appivanhempasi suhtautuvat suhun niin ankeasti. Voimia! Ja onnellista odotusta noin muuten!
Miltäs kuulostaisi, jos miehesi ja sinä kirjoittaisitte appivanhemmille kirjeen asiasta? Näin he eivät pääse loukkaamaan teitä kumpaakaan tylyllä reaktiollaan tai negatiivisilla huomautuksillaan. Samassa kirjeessä voisitte paitsi ilmoittaa iloisesta uutisesta, myös kertoa toiveistanne tulevassa yhteydenpidossa. Eli jotenkin ilmaista se, että heidän täytyy vähintään käyttäytyä normaaliin kohteliaaseen tapaan teidän perhettä kohtaan (ei siis vain sinua, vaan Teidän Perhettä kohtaan - korostaisin tätä). Kirjoittakaa kirje käsin ja käyttäkää huolellisesti koko ajan Me-muotoa. Ei syyttelyä, ei menneiden penkomista - mutta selvä viesti siitä, että tulevaisuudessa asioiden on oltava toisin. Molempien nimet alle tietysti. Jos appivanhemmillasi on hiukan älyä ja halu kuulua lapsenlapsensa elämään, he ehkä ottavat onkeensa - anna heille tähän mahdollisuus.