Mun ystävä vertaa koko ajan meidän vauvaa KISSAANSA

ja mun kaveri vertailee meidän vauvaa koiranpentuihinsa... kai se on sitten luonnollista ;)

Kaikkia hoidetaan, tarkkaillaan, suojellaan vaaroilta. Kaikki myös tuottavat hoitajalleen iloa. On siinä paljon yhteistä!

Hänhän on vain keksinyt keinon keskustella kanssasi molempia tässä elämänvaiheessa kiinnostavasta aiheesta : )



(ja eläimillä ja pikkulapsilla ON paljon yhteistä, nimim. kokemusta molemmista)

lemmikittömät hämmästyisivät miten helliä hoivan tunteita sitä voi kokea vaikka kissaa kohtaan.

ystäväsi yrittää eläytyä elämäntilanteeseesi ja tunteisiisi ainoalla tietämällään tavalla. Sinä et näemmä paljon yritä, oletko oikeasti hänen ystävänsä?

t. molemmista kokemusta

minäkin kun kerron töissä viikonlopustani ja siitä mitä meidän pikku neiti (15kk) on tehnyt niin työkaveri kertoo siihen perään heti jonkun jutun koiranpennustaan. Hänellä ei lapsia ole ja tuo koira selkeästi hänen vauvansa, joten suotakoon se hänelle.

Koira on tuttavani rakas lapsi kun muita lapsia ei ole.

Eräät tutut haaveili suurperheestä ja koska lapsia ei heille synny niin helposti, kuin normaalisti, niin ovat sitten ottaneet lauman koiria tilalle. :)

Ainaista pikkulapsielämää tuntuu olevan heillä niiden koiriensa kanssa, meillä se on onneksi miltei ohi jo kun lapset ovat ohi pikkuvauvaiän.

toiseen. Mitä haukku1 oli tehnyt viikonloppuna ja miten haukku2 oli syönyt sitä ja tätä ja nyt on vatsa löysällä. Itse olin ollut puolisen vuotta talossa kun jouduin jäämään kotiin sairasta lasta hoitamaan, silloin tämä rouva ihmetteli, että ai, onko sulla lapsi. Vastasin vain että on mulla kolme. Ihasteli siihen miten hienoa kun en KOKO aikaa ole niistä puhumassa...