Tasa-arvoa nukkumiseen?

a) lapsia on vain yksi

b) se todellakin nukkuu päivällä, niin pitkiä huikosia että äiti voi myös nukkua

c) äiti on ylipäänsä tyyppiä, joka osaa nukkua päivällä



Muussa tapauksessa en ymmärrä, miksi miehen palkkatyö olisi niin paljon arvokkaampaa ja vaativampaa kuin lastenhoito kotona, että toista näistä pitäisi pystyä hoitamaan kauheassa univajeessa ja toinen vaatii lapsista huolimatta ehjät yöt...

mutta muuten yökulkemisissa mies on ollut mukana. Ja viikonloppuaamut jaetaan puoliksi. Lasten hoito kyllä arvokasta siinä missä työkin.

Eipä ole ollut mitään taisteluja siitä, kuka hoitaa, kun molemmmille riittää hoidettavaa.

Vierailija:

Ja jos sitten tuollainen opiskelija tai työssäkäyvä isä saa vaikka kaksoset, niin tuttavapiirini perusteella sanoisin, että sitten kyllä hoituu yhtäaikaa työ ja ne yöheräämiset. Kun on pakko.

Miksi te ette nuku sitten päivällä kun vauvat nukkuvat? Miksi ette lepää silloin kun on aikaa?



Hitto vie, pienet lapset nukkuvat suurimman osan vuorokaudesta, nukkukaa silloin!



Miehenne ovat helvetti soikoon töissä päivät ja te kotona, nukkukaa silloin kun vauvat nukkuu ja heittäkää narisemasta.. Nytkin voisitte olla nukkumassa, ettekä av:lla roikkumassa!

Vauva huusi koliikki-itkua ekat kolme kuukautta, minä en saanut nukuttua edes päivisin lopulta. Menin sekaisin väsymyksestä, sairastuin masennukseen ja mies joutui ottamaan viikon sairaslomaa, jotta minut saatiin hieman tolpilleen. Silloin mies osallistui myös yösyöttöihin hoitamalla yhden syötön ja minä sain nukkua pidemmän pätkän. Miehen isä oli erityisen huolissaan mieheni jaksamisesta, jopa pelkäsi miehen saavan töistä potkut tuon viikon sairasloman takia. Minun keskivaikea masennukseni ei merkannut mitään. Vieläkin jurppii.

Hän hoiti vauva-aikana pojan syöttöjä alkuyöstä pumppumaidolla, minä sitten lopummasta yöstä. Minä tulin lapsen saatuani niin herkkäuniseksi, että uni ei ensin tullut, ja kerran herättyäni, oli nukahtamine kahta kauheampaa. Mies oli töissä - onneksi kävelymatkan päässä - mutta ihan oma-aloitteisesti hoiti vauvaa öisin alkuun varmaan hiukan enemmän kuin minä. Päivisin en osannut nukahtaa laisinkaan. Lounaalle mies tuli kotiin, ja saimme molemmat siinä syötyä vaikka vauva olisi ollut hereillä. Kun lapsi 2-kuisena hylkäsi tuttipullon, ja huoli vain rintaa, niin onneksi yöherätykset vähenivät korkeintaan kahteen. Lapsi oli perusterve ja ihana. No, on edeleenkin. Ja mies myös.

jos siltä tuntuu. Tämän oli tarkoitus olla " ei niin vakavamielinen" ketju, vaikka aihe ihan vakava onkin. ap

eli lapsi kohta 2v. Mies ei ole noussut vauvan/lapsen kanssa kertaakaan. Kerran on päästänyt minut päiväunille päivällä ja katsonut lasta. Lapsen ollessa kipeenä, oon välillä nukkunut 2h yössä ja ollut ihan naatti. Kun lapsi nukkuu päikkäreitä, sen vajaa tunnin nykyisin, teen kotihommia tai vaan juon kahvit rauhassa. Siis meillä kun minä teen myös kaikki kotihommat, myös viikonloppuisin, sekä ruoan.



Musta toi on niin h....vetin väärin, oon varmaan sata kertaa pyytänyt mieheltä, että voisinko saada yhtenä aamuna nukkua pidempää ja hän nousis lapsen kaa.... ei onnaa...



Oon välillä kateellinen niille ystäville joilla nää hommat pelaa 50/50 tai ees sinnepäin. Kun meil on 100/0.

Vauva-aikana selviää, onko miehesi mies vai nulikka ja onko isäksi tuleminen hänelle tasapuolista vastuun kantamista vai jotain kivaa puuhastelua ja lastenVAHTIMISTA silloin kun itteä sattuu huvittamaan.

Esikoinen oli helppo. Nukkuikin niin, että univelkaa ei juuri kertynyt. Pahimpaan väsymys aikaan jaettiin yöt niin, että joka toinen yö nukkui mies, joka toinen minä.

Kakkosesta en edes muista. Oli pinnalla paljon muutakin kuin nukkuminen. Oli kai sitten vielä helpompi kuin esikoinen.



Kuopus. Tässä talossa ei varmaan nukkunut kukaan. Vauva nukkui kyllä päivällä, mutta isommat eivät, joten eipä siinä paljon päivällä nukuttu sitten itsekään. Yöt jaettiin puoliksi. Milloin vuoroöin, milloin kellon ajasta x vaihto. Mies hoiti iltamyöhät ja mä nukuin, mä hoidin aamuaikaset ja se nukkui.



Nyt. Nuorin 1,5v. Kaikki nukkuu yönsä. Toinen meistä nousee laittamaan aamupalaa lauantaina, toinen sunnuntaina. Öisin ei passata ketään.



(muksut 02,04 ja 06)

Lounaalle mies tuli kotiin, ja saimme molemmat siinä syötyä vaikka vauva olisi ollut hereillä.



Siis mitä helvettiä? Etkö sinä voinut edes syödä jos vauva oli hereillä??



Joo.. Tääkin ketju paljastaa, että miksette nuku tai lepää.. Koko ajan pitää vauvaa tuijottaa tai räplätä!



Jep jep! Pikkasen on rouvilla asenteessa tarkistamista!!



15 minsaakin silmiä kun käyttää kiinni jaksaa jo tosi pitkälle!



Ja turha selittää, että kun vauva huusi koko ajan.. no joo.. 24 tuntiahan ne huutaakin..



Illalla aikaisemmin nukkumaan ja aamulla kun vauva herää, ei tarvii heti vetää sitä meikkipalettia naamaan ja olla niin freesiä koko päivän! jos väsyttää voi vauvalle tarjota leikkiaktiviteettiä pinnasänkyyn ja itse ottaa vieressä tirsat!



Asennekysymys!

Koliikkivauva kun nukkui päiväunia vartin pätkissä. Aika lyhyeksi jää päiväunet vaikka heti pystyisi nukahtamaan. Meillä mies onneksi hoiteli vauvaa alkuyöstä, menin itse jaoissa nukkumaan ja mies kanniskeli vähän päivästä riippuen klo 0-2:n asti, minä valvoskelin sitten loppuyön. aika karseaa olisi ollut yksin hoitaa koko valvominen, ihan riittävän rankkaa oli näinkin.

unta ei saa välttämättä päivällä eikä moneen tuntiin yölläkään. Koko ajan vaan odottaa että millon se taas herää. Semminkin jos vauva nukkuu päivällä vain lyhyitä pätkiä, ei toivoakaan nukkumisesta. Ja tämän päälle muut mahdolliset lapset. Meillä esim esikoinen lopetti päiväunet 2 v eli kauan ennen kuin kuopus syntyi.

Meillä lapset jo 6 ja 3 vuotiaat, mutta silti vieläkin joskus ketuttaa, kun ajattelen niitä vauva aikoja. Olin niin väsynyt, että lopulta en saanut enää nukuttua ilman unilääkkeitä. Esikoinen nukkui max 30 min päiväunia kerrallaan. Siinä oli ehkä just ja just kerenny itse nukahtaa, kun piti taas nousta. Yöllä sentään nukkui kaksikin tuntia putkeen... Miehen piti kanssa omasta mielestään nukkua yöt hyvin, koska teki töitä päivisin. Nyt ollaankin jo erottu ja yksi syy oli, että yksin jouduin hoitamaan kaikki asiat. Helpommalla nykyään pääsee, kun ei ole yhtä ylimääräistä " lasta" hoidettavana.

mä hoidan yösyötöt ja kodin. Mies saattaa joskus tiskata ja pestä pyykkiä... yöllä ei herää vauvan itkuun, vaikka kaikki ollaan samassa huoneessa. Meille tämä sopii... ei mulla ole valittamista.

Toki... meillä vain tämä yksi vauva ja mä olen todella hyväuninen. Vauva herää kahdesti yöllä syömään (pullovauva) ja mä varmaan syötänkin hänet unissani ;) Eli kiltti vauva, todella kiltti... nukkuu välillä kokonaisia öitäkin.

Mies käy töissä ja rakentaa meille kotia, en minä häntä paapo. Hänellä raskas fyysinen työ ja raksa päälle siihen.

Nyt tosin olen palaamassa töihin ja mies jäämässä vanhempainvapaalle parin kuukauden kuluttua. Miesraukka pohtii jo kovasti sitä, miten hän oppii heräämään öisin, koska se yövuoro kuuluu tuolloin hänelle... hymyilyttää... ihanaa, kun ei tarvinnut asiasta itse sanoa :)

vauva huusi yöt ja esikoinen ei enää nukkunut päiväunia.

Mies ei voinut auttaa, kun piti saada nukkua, eikä kestänyt vauvan itkua.

Iso syy miksi erottiin, minusta osoitti epäkypsyytensä ja arvostuksen puutten minua kohtaan.



Noh, nyt meillä nukutaan yöt, minä ja lapset kotona ja mies poikamiesboxissaan.

En mitenkään " aktiivisesti" ole katkera, mutta kysyttäessä kaunat nousee pintaan..

Itselläni nukkuneet kaikki hyvin ja aika pian lapsenlapsetkin.

Olen herännyt öisin kaikkien kolmen lapsen kanssa. Eka oli pullovauva, jota mieheni joskus syötti, mutta kaksi seuraavaa oli tissivauvoja, joten minä olen yöt aina hoitanut. Mulla on se etu puolellani, että vaikka joudun yöllä heräämään 3-5krt, nukahdan heti uudelleen kun pääni tyynyyn painan.



Yhdestä asiasta olen katkera. Esikoisen ollessa 3v ja keskimmäisen 1v, kuopus vielä syntymättä, sairastettiin oksennustautia. Minä olin yön oksentanut ja seuraavana päivänä nousi kuume. Esikoinen oksensi ja yksivuotias ripuloi vaippaan jatkuvasti. Minä makasin horkassa sängynpohjalla ja lapset itki. Odotin miestä töistä kotiin kuin kuuta nousevaa. Kun hän vihdoin tuli, hän olikin väsynyt ja halusi mennä päikkäreille. Minusta se oli niin uskomatonta, että sanoin vain että mene sinä nyt väsynyt poloinen nukkumaan. JA SE MENI! Vituttaa vieläkin. Muuten hyvä mies.

minä valvoin 3,5kk vauvan kanssa imettäen joka toinen tunti ja mies nukkui yläkerrassa täydet yöt. Sitten minulla puhkesi paha unettomuus ja synnytyksen jälkeinen masennus, jonka jälkeen mies pärjäsi vauvan kanssa yöt 8-kuiseksi, tosin heräsin aina imettämään neljän aikaan kun vauva ei huolinut pulloa. Meillä oli pakko tehdä näin, muuten olisin varmaan joutunut hoitoon... Kun olin voimistunut, otin taas vastuun öistä ja mies sai nukkua paremmin. Sanoisin, että meni aika 50-50 kaiken kaikkiaan. Meillä mies tarvii myös vähemmän unta kuin minä.