viimeinen viikko tamikuuta ELOKUISET!!

Kylläpä näitä surullisia uutisia nyt satelee. Jaksamista!

Kandivaihekos se oli menossa ultraan sen tuhruttelun takia? Peukutan kaikin voimin, että kaikki onkin hyvin!



Alma, rv 10+4

...postaukseeni. En pysy oikein vissiin perässä kaikkien osalta, ja ilmeisesti teitä kriittisiä vaiheita eläviä on jo aika monta: Tsemppiä ja onnea niihin ultriin - toivottavasti kaikki on hyvin! bdbdbd



A.

Hei, toivon teille kaikkille keskenmenon kokeneille voimia! Kokemus on sellainen, jota ei voi ymmärtää kuin sellainen ihminen joka on kokenut sen itse.



Itselläni on myös ollut tosi rankka vuosi; äiti kuolema (äkillinen) sekä oma keskenmeno (viime keväänä). Siitä selviäminen otaa aikaa ja voimia.. Edelleen kun käyn haudalla vien myös pienelle vaavillemme kynttilän. Keskenmenomme oli juuri viikoilla 12, mikä päätyi kaavintaan.



Meni 7 kuukautta ennenkuin tulin uudelleen raskaaksi ja nyt menossa viikko 15, mutta varovainen olen edelleen, esim. emme ole kertoneet kodin ulkopuolelle vieläkään raskaudesta. saas nähdä koska uskaltaa!



voimia!!!

Oskarille ja Kummitukselle - olen sanaton surunne äärellä, toivotan teille voimia. Isoo ja lämmin halaus teille molemmille.



Kiitos kaikille ultrakuulumisonnitteluista. Sikäli oli hyvä asia, että se eka np-ultra säikäytti ja saimme miettimisaikaa viikonlopun yli sillä emme olleet puhuneet miehen kanssa lainkaan vaihtoehdoista eli tilanteesta ettei kaikki olisikaan hyvin. Nyt puhuimme pitkään ja pohtien ja helpottavaa kun tietää mitä toinen ajattelee. Ja toisaalta oli ihanaa saada hyviä uutisia ultrasta - voi taas hyvillä mielin odotella seuraavaa ultraa. Ensi viikolla on lääkäri neuvola ja parin viikon päästä neuvola. Viikkoja laskien nää päivät menee - on tässä jo ehditty laskea jäljellä olevat työviikotkin ;)



Mulla tuo pahoinvointi vaihtelee päivittäin - joku päivä ei okseta ollenkaan ja toisena päivänä on pää pöntössä vähän väliä. Samoin rinnat - yhtenä päivänä ei juuri lainkaan arista ja toisena päivänä ovat niin kipeät että... Pahoinvointi on mulla yleensä koko päiväistä ja olo on krapulainen, joten onnekkaita he, joita ei ole lainkaan oksettanut :)

Ja muuten suosittelen edelleen sitä inkivääriteetä jos sitä inkiväärivalmistetta ette apteekista löydä.



Nyt pitää mennä hoitamaan kuopusta, joka on kipeenä täällä kotona.



Lumisateiset terveiset täältä elokuisille!

-viltsu rv12+5-

Tultiin justiin ultrasta. Saimme aikamoisen säikäytyksen, sillä vaavi ei millään suostunut liikkumaan. Kätilö sai kaikki mitat ja sydänkin pamppasi, mutta pikku tyyppi oli vaan paikallaan. Kokeiltiin vatsan heiluttelua ja jaloittelua, mutta ei. Lopulta paikalle tuli toinen ultraaja, joka sai sitten sinnikkään nukkujamme hereille. Kädet ja jalat viuhtoi vähän siihen malliin, että antakaa jo mun olla ja nukkua.



Kaikki siis ok. Mitat täsmäs viikkoja ja kaikki raajat löytyi. Turvotusta oli 0,8-1.



Ihanalta tuntuu nyt.. Toivottavasti saat kandivaihe sinäkin iloisia uutisia



Lyle 10+3

ja iso halaus kummitukselle ja oskarille - jaksamista ja voimia toivottelen, sanoja ei oikein edes ole :(



Huomisaamuna on lopulta eka ultra ja jännittää ihan kamalasti. On alkanut ärsyttää töissä, kun ihmisille on NIIN tärkeää saada olla se, joka ekana huomaa raskaudet. Sekin täti, joka multa jo kyseli olenko raskaana vai lihonut nosti taas pisteitään meikäläisen silmissä. Silloin kun se arvasi, niin sanoin että mulle olisi tärkeää, ettei asiasta puhuttaisi ennen ekaa ultraa ja että voisko hän mitenkään pitää omana tietonaan tätä havaintoa. No, nyt sitten tulee mulle taas opehuoneessa kaiken kansan keskelle toimittamaan, että Uups, mä MELKEIN petin sun luottamuksen. Oli sanonut koulutusmatkalla, että " minäpäs tein työpaikalla raskaushavainnon, oho, en saanutkaan sanoa - saatte itse miettiä kuka" . No tämän jälkeen kaikkia sopivan ikäisiä on katseltu sillä silmällä ja suoraan arvuuteltu (moni ei-raskaana-oleva oli oikeasti pahoittanut mielensä) ja nyt kun se mulle tämän asiansa kertoi kaíken kansan edessä, niin eipähän tarvi sitten muiden enää miettiä.



täällä puhisee anna ja rv 13+0

Eli alkio oli kuollut kohtuun 7+6. Ei tullut - onneksi - yllätyksenä, olin jo aika varma että näin on asian pakko olla. Oli todella vahva fiilis, ettei kaikki ole enää ollut kunnossa pariin viikkoon.



Eipä muuta kuin odotan pääsyä lääkkeelliseen tyhjennykseen. Sitten pitää kai kierron verran odotella, ja uutta yritystä kehiin. Mua ei ihan mahdottomasti masenna, koska raskautuminen on ollut molemmilla kerroilla nopeata, ja onhan tuossa tuo pikkuinen esikoinen (1v1kk) vielä " äitin vauvana" :)



Kandi

Tuntuu niin pahalta teidän km.saaneiden puolesta. Toivottavasti saatte uuden ihanamman odotuksen käyntiin pian...Älkää kuitenkaan kokonaan meitä hyvästelkö vaikka ette heti jaksaisikaan lukea näitä juttuja. Tulkaa välillä kertomaan kuulumisianne itsestänne ja mahd. raskauksista =)



Jaksamisia kandivaihe =)

Pahoitteluni! Saanko kuiten kysyä, että oliko sulla sellanen sisäinen tunne, että kaikki ei oo kohillaan masussa? Vai oliko sulla jotain kipuja/vuotoa? En nyt millään muista ja en kerkee rullaamaan pinoja taaksekäsin. En tiiä, mutta mulla on taas alkanut se vuoden -06 km kummitteleen mielessäni ja jotenkin tuntuu, että kaikki ei ois ihan kohillaan. No, viikon päästä se selviää sitten.



-AJ-

onpas ollut surujen viikko,



pahoittelut Kandivaihe kurjista uutisista, pahalta tuntui kuulla että kurjasti kävi vaikka itse olit osannutkin asiaan varautua, tosin teidän perheen jaksaminenhan se on tärkeintä tässä!



onneksi sinusta kuultaa ainakin nyt osittain positiivinen mieli tulevan varalle, ja tulehan meillekin kaikille kertomaan kun saat taas ilouutisia tällä saralla, toivotaan että se on pian...



muillekin moikkelis, hirveä väsymys on täällä, ja ummetuskin on ruvennut vaivaamaan, odottelen että kohtu nousisi tuolta lantiosta paremmin niin helpottaisi taas tälläkin osin.



joku täällä mietti liikkeitä, ja minä siis luulin tuntevani ne rv10, nyt on ollut pari viikkoa ihan hiljaista joten en tiedä olivatko liikkeitä vai jotain muuta, nyt kuitenkin taas ruvennut tuntumaan liikkeen tuntuisia muljahduksia mahassa, varmaksi en vielä tätä väitettä sano, täytyy useampi päivä kuulostella.



ihailin kun joku puhui että omat housut menee vielä jalkaan, mulla ei siihen ole toivoakaan...



Anna, olipas tökerö työkaveri siellä, tosin niinhän ne pahimmat juorukellot valitettavasti yleensä ovat...



nyt en muista kenellä teistä mutta teksteissä kiinnitin huomiota että täältä löytyi ihan samanikäinen lapsi kuin meiltä, ikäeroa edelliseen tulee vauvalle 2v8kk?? millos siellä oli edellisen synttärit, meillä 12.12 ja la 12.08(tosiaan ultrassa vaihtui takaisin alkuperäiselle päivälle vaikka neuvolan kone muutti aiemmin päivällä aikaisemmaksi)....



mammeli

Pari päivää olen ollut pimennossa ja näin surullisia uutisia tullut heti monta..:(

Pahoittelut Kummitus, Oskari ja Kandi km:sta ja voimia!



Aika monella myös jonkinasteisia vuotoja/tuhruja, tsemppiä! Se on ärsyttävän raastavaa!!

Itsellä ONNEKSI ei ole ollut taas viikkoon tuhruja, mutta varuillani olen koko ajan ja vessassa ravaan sitäkin useammin " tarkistamassa tilanteen" .



Omassa olossa ei sen kummempia. Pahoinvointi saapui taas eilen ja tänäänkin on ollut melkoista yökkäilyä.. Eli enpä päässyt siitä kuitenkaan..

No, jospas se tarkoittaisi, että pikkuisella on kaikki hyvin:)



Ihanaa Viltsu!! Onneksi oli hyviä uutisia ultrasta!!!



Ihan ku olis ollu vielä jotain kommentoitavaa, mutta en millään muista.

Joko se raskausdementiakin on iskenyt :o



T: Kamomilla rv 10+2

Moi!

Pahoittelut tosiaan km:n kokeneille.Itselläkin ollut vuotoa jo muutaman viikon.Neuvola-täti vaan sano että seuraile eipä tässä voi muuta.Alko ottaa päähän joten sain huomiseksi ultra-ajan yksityiselle.Kipuja ollu seläs ja mahas.Tuntuu et raskausoireet vähentyneet.Varmasti menny kesken.Saispa nukuttua nyt tän yön ja pääsis sinne ultraan.Onhan se järkytys....:(((Mut ilmottelenpa huomenis....

T:roosa

... teille kaikille, jotka olette keskenmenon joutuneet kokemaan :-(

Ihan kyyneleet tuli silmiin näistä huonoista uutisista.



Tänään kävin lääkärin luona tarkastuksessa siitä ruskeasta vuodosta. (Mitä ei onneksi ole tullut sunnuntain jälkeen)

Nyt siis selvitellään onko tulehduksia ym.

Kohdunsuu oli kiinni, joten uskoisin, että se on positiivinen asia.



Mutta sitten sain kokea aikamoisen sydämentykytyksen.

Tämä nuori lääkärimies ei ultralla löytänyt sikiötä ollenkaan! Ei kuvaa eikä sydämenääniä.

Monta kertaa tämä mies kysyi, että löytyikö sikiö viime kerralla ja milloin se kerta oli ollut. Olin siis viime maanantaina neuvolassa ja sieltä löytyi. Varmaan viitisen minuuttia ainakin tämä lääkäri etsi ja etsi löytämättä edes kohtua!

Siinä vaiheessa sanoin, että nyt se pitää kyllä löytyä tai menen paniikista sekaisin. Sen jälkeen lääkäri sanoi soittavansa neuvolatädin paikalle.

Paikalle tuli kaksi, joista toinen oli minulle tuttumpi. Tämä vanhempi nainen meni tyynenrauhallisesti ultran luokse ja sanoi, että laitetaampa tämä isommalle ja saman tien löysin sikiön ja sydänäänet!!

Kaikki siis hyvin - ei ollut kadonnut minnekään.



Mutta voitteko kuvitella, että vaikka olin kertonut lääkärille keskenmenon pelosta niin tämä mies ei ymmärtänyt edes pyytää anteeksi, että oli säikäyttänyt minut perinpohjaisesti koska ei osannut käyttää ultraa!!



Viikon kuluttua olisi sitten np-ultra. Toivottavasti sielläkin olisi kaikki hyvin :-D



Iluvatar rv 9+4

Voi hitto mikä lääkäri on ollut Ilvutarella!! Olisi voinut edes anteeksi pyydellä, mutta onneksi kuitenkin " kehtasi" apua pyytää, eikä sanonut että katsotaan joku toinen päivä, sellaistakin olen kuullut.



Pahoittelut kaikille keskenmenon saanneille, valitettavaa!!



Onnea ultraan matkaaville, tulkaa iloisten uutisten kanssa takaisin!!



Mie kävin eilen ultrassa ja masussa kaikki hyvin, siellä pikkuinen vilkutteli iloisesti, juuri selvää ei saatu, koska mun kohtu on niin ylhäällä että anturin tarkkuus ei oikein riittänyt, mutta tarvittavat tiedot saatiin, sydän lyö, kädet ja alat näkyi ja liikettä. Istukka olisi kehittymässä täysin kohdunsuunpäälle, joten siitä vuoto varmasti johtuu. Ja nyt siis takuuvarma leikkaus, tosin se olisi 99 % varmuudella ollut muutenkin, kun kaksi leikkausta jo takana. Itse toivon vaan että päästäis kävellen sinne saliin eikä juosten (hätäsektioita aina olleet). =) Niin ja jos hereillä saisi vauvan ulos oton ajan olla, olisi kivaa.



Mutta nyt aamupalan kimppuun.



-E- 9+

Voi, olisipa Roosa huolesi turhaa. Voimia kuitenkin, kunnes kaikki selviää.



Ja olipas vain Iluvattarella melkoinen lääkäri. Voi jestas! Mistä ne aina löytääkin noita tumpelolääkäreitä hommiinsa? Voisivat kyllä ihan suoraan myöntää, jos eivät osaa käyttää ultralaitteita. Onneksi kuiten kaikki oli ok :)



Emmallakos se oli istukka kehittymässä kohdunsuulle?! Mulla oli kans nyt edellisestä kohdunsuun kohilla, mutta onneksi lähti nousemaan ylöskäsin, ko viikkoja tuli lisää. Toivottavasti se tekisi saman myös sullakin, mutta onhan tosiaan niinkin, että se voi jäähä siihen päälle kokonaan. Toivotaan parasta :)



Ite oon alkanut nyt laskemaan päiviä sinne np-ultraan, ko mua on tosissaan alkanut mietityttään, onko tuolla masussa enää elämää. Mullahan oli tässä yks ilta polttavaa, pitkäkestoista vatsakipua tossa etupuolella, mutta sitten taas välistä tuntuu noustessa viiltäviä pistoja mahassa eli äkkinäiset liikkeet saa aikaan sen - tää oli tuttua aikasemmaltakin kerralta, että en tiiä miten asiat nyt on. Ei se auta, ko kattoa ja ottaa vastaan se, mitä elämä tuo eteensä. Ärsyttää, ko taas ressaa nää samat asiat, mitä ennenkin...



Terveisiä kaikille ja voikaa hyvin :)



-AJ-

Halaukset myös Oskarille ja Kandivaiheelle. Toivottavasti seuraava yritys sujuu paremmin, loppuun asti.



Omaan napaan kuuluu hyvää, pahoinvointi on loppunut aikoja sitten ja väsymyskin hellittää vähitellen. Mahan nippailuja ei ole tässä raskaudessa ollut yhtään, enkä ole vielä liikkeitä tuntenut. Saa nähdä joko niitä parin viikon sisällä tuntuisi.



Vähän jännittää myös se että onko tässä raskaudessa ennenaikaisia, kivuttomia supistuksia kuten oli esikolta. Silloin ne alkoivat jo rv 16. Olin silloin kokonaisen kuukauden sairaslomalla. Toiseenkin otteeseen niitä oli, joskus rv 27 eteenpäin ja taas oli kuukauden sairasloma. Huvittavaa tässä oli että ne loppuivat toisen sairasloman jälkeen ja poika syntyi rv 40+3. Löytyykö muita joilla ennenaikaisia supistuksia ois ollut?



Galluppia ajattelin pistää pystyyn, eli kuinka kauan aikaa olette tätä vauvaa yrittänyt? Entä muita lapsianne?



Puolukanvarpu 13+5

Pahoitteluni kandivaiheelle!!Olipas surullisia uutisia!!



Mammeli_x2 meillä on aika saman ikäiset lapsoset. Meillä itse asiassa ei tuu ihan se 2v8kk täyteen(ellei laskettu siirry huomisessa ultrassa) eli poika täytti 2v 29.12. ja laskettuaika mulla on nyt tästä 14.8.(joka taas on meidän hääpäivä). Hauskaa, että on niin samanikäiset lapset. Huomasin esittelypinosta, että olet Espoosta, me asustellaan Vantaalla, mutta synnyttämään mennään eri paikkaan eli siellä ei päästä törmäämään;)



Mä oon kotona sairaslomalla. Kävin keuhkolääkärillä ihan vaan tarkistamassa raskaudenaikaista astamlääkitystä, kun lääkäri totes, että mulla on infektio keuhkoissa toisin sanoen keuhkoputkentulehdus. On mulla ollu yskää, mutta en tajunnut, että tarvisin antibioottikuurin. Nyt sit ollaan tää viikko kotona ( oon ollu eilisestä asti.)



Huomenna olis meno sitten np-ultraan. Oon ollu tähän asti rauhallinen, mutta nyt vähän kyllä jännittää. Mitään oireita ei sinällään ole, että pelkäisin jonkin olevan vinossa, mutta kuitenkin. No siitä jännityksestä pääsee huomenna!



Tulipa jaariteltua. Mukavaa torstaipäivää kaikille!



Toivottelee JHS 12+0

Tässä koneella, kun olen :)



Elikkäs tämä meän ensimmäinen yhteinen tärppäsi heti kahen kuukauden jälkeen keskenmenosta (jota ei sitäkään tarvinnut oottaa, ko parisen kuukautta). Tämä nykyinen lähti oikeastaan heti ekasta laakista eli meillä on ollut suht helppoa raskautua ;)



Tiiän, että kaikille raskautuminen ei todellakaan ole mitään helppoa, vaan tarttee erinäisiä apukeinoja/hoitoja raskautuakseen. Ystäväpiirissämme on paljon myös sellaisia perheitä ja tuntuu kyllä hieman pahalta kertoa, että meille tulee taas vauva, mutta onneksi kaikki osaavat suhtautua asiaan kuuluvalla tavalla.



-AJ&natsku-

meillä esikoista tehtiin melkein vuosi ja mukana oli jo keltarauhashormonit, nyt meni 3kk kun tärppäsi eli uskomattoman nopeesti se tällä kertaa kävi.



Pahoittelut kaikille keskenmenon saaneille :( ja voimia jatkoa ja mahd. uuttaa vauvan yrittämistä varten!!!



fiona77 rv tasan 13

pahoitteluni Kandivaihe sinullekin ja isoo lämmin lohtuhalaus...



Galluppiin:



Ensimmäinen lapsemme oli " vahinko" , ihana sellainen, joka sai alkunsa ekoilla treffeillä. Toiselle lapselle annettiin lupa tulla heti, mutta onnistamiseen tarvittiin 22 kiertoa yritystä ja laparoskopia, jonka jälkeen selvisi, että olinkin yllättäen raskaana. Kolmas myös sai luvan tulla heti kakkosen jälkeen, mutta hän antoi odottaa itseään 3 vuotta. Minulla on endometrioosi, joka gynen mukaan haittaa kiinnittymistä jotenkin sillä viimeisen kolmen vuoden aikana olin kyllä monta kertaa raskaana, mutta kaikki päättyivät heti alkuunsa - surullisen tästä onnellisesta raskaudesta tekee se, että kun plussasin ekan kerran sain saman päivän iltana kuulla, että isäni oli saanut sydän kohtauksen ja kuollut.



Täällä on eletty jäätävän jännityksen kourissa. Eilen illalla alkoi tuhruttelu ja kivut, jotka ovat tänään edelleen jatkuneet. Sain lääkäri ajan ja hän teki sisätutkimuksen, kuunteli sydänäänet (jotka onneksi kuuluivat) ja otatti verikokeita. Lisäksi sain lähetteen kiireellisenä päivystyspotilaana naistenpolille, jossa edelleen tutkittiin ja ultrattiin - vauvalla kaikki hyvin. Ja kohdun suu kiinni + kaula ok. Kohdunsuulta löytyi polyyppi, joka vuotaa ja kivut johtuvat endometrioosista. Molemmat vaivat jatkunevat koko raskauden - great... Toisaalta nyt on hyvä olla kun tietää mistä vuoto ja kivut johtuvat kun kerran tulevat toistumaan ja jatkumaan - vaikkeivät liitykkään toisiinsa mitenkään.

Mutta kyllä osasi taas säikäyttää...



Lumisateista pakkastorstaita!

-viltsu rv12+6-